You are currently browsing the monthly archive for marraskuu 2011.
Kotona. Ränni ulvoo kun lumi sulaa. – Olisin ääliötyperä, jos edes hitusenkin yrittäisin itsesääliä. Ei kestä pokka hitustakaan. Elämä on ollut hyvää.
Kannoin rinkat kellariin, silittelin ja kiitin. Eihän ne minua kaipaa, mutta minä niitä. Uskomattoman pitkä kausi oli tänä vuonna. Ja uskomattoman hyvä vuosi.
Kiitollisuus. Joka päivä vedän käteeni Päivin kutomat lapaset, joka päivä, monta kertaa, ajattelen Päivi, ja tunnen ystävyyttä, rakkautta, kiitollisuutta. Katson kaunista kuviota, tunnen miten ne lämmittävät, tuulella aikuisten kurahanskojen alla. Tunnen ylenpalttista anteliaisuutta.
Anna ihmiselle villalapaset, saat paikan hänen sydämessään.
Rinkka makaa lattialla ja sen sisältö on purskahtanut sen ympärille. Katselen kuvia kamerasta ja muistelen hetkiä UKKssa
keskellä päivää taivas
havahduin kun puolet minusta oli jääkuorrutuksessa, niin oli vaivaiskoivuissakin
Keskipäivän aurinko jaksoi näin korkealle
Niitä kauneimpia näkyjäni, riekon siiven lyönti lumella
Tunturinkuvetta
Toinen keskipäivän aurinko
Rauha
Siellä olin, siellä elin, olin onnellinen.
Heräsin yöllä kuuntelemaan tuulta. Enää en sitä niin säiky, vaikka Jotul ulvookin ja puuskissa tuuli tömähtää hirsiin. Aamulla kiipesin katolle kokemaan tuulen voiman. Ei tarvinnut pitkään nautiskella. Hetkestä uskoin.
Sukset keräsin pihamaalta, tuuli oli riepotellut. On se kuitenkin vähän turhan jännää kun tuuli työntää sukset jalassa ylämäkeen. Täytyy sanoa itselleen, tämä ei ole vaarallista, tämä ei ole edes myrsky. Sattuneesta syystä mulla ei ole kävelysauvoissa sompia mukana. Aika pian opin hiihtelemään niin, että tökkäsen sauvalla vain silloin kun ihan varmasti on varpuja eli sauva ei uppoa yli puolta metriä. Tunturissa lumi jakautuu täysin miten tuuli sattuu viskomaan.
Päivän pituus on tunti ja vartti.
Osa soista on jäässä, toisissa virtaa tai seisoo vesi. Vesi suksenpohjissa on aina huono idea talvella.
Rinnesuo pyöreine kumpareineen ja sopulipolkuineen
Pehmeää maisemaa
(Se elukka josta en enää puhu enkä kirjoita on käynyt 10 metrin päässä kämpästä.)
Tuulinen suojasääpäivä. Makoilen ja luen sopessani, ja katselen sinistä maisemaa.
Aamulla hiihtelin, taivaskin vähän repeili. Sopulit tekevät urakalla papanoita ladulleni, sattumaako 
Couscousin jämät olivat vaihtaneet papanoihin, fetako se oli niin hyvää vai oliiviöljy?
Anteeksi, jos tuntuu makaaberilta, mutta kuva on savupiipun päältä, siinä on ruokailtu sopuli.
Joku on syönyt sopulin huolella, ei vain sydäntä ja muita herkkuja. Suolia, oikealla, ei toki tarvii syödä. Taitaa talvi opettaa nöyryyttä.
Tyyni, rauhallinen päivä hiihdellä.
Pahoitteluni, ei ollut tarkoitus.
maisemassa pehmeää lunta ja kynttilöiden äärellä paljon aikaa
Punakuirista oli aiemmin juttua ja että onko niitä enemmän kuin tavallisesti. Kuulin tänään, että koska on niin paljon sopuleita, saavat punakuirit olla pikkupedoilta rauhassa ja siksi niitä on niin paljon, enemmän kuin tavallisesti.
Sitten opin sellaisen jutun, että luontodokkareihin tehdään kaikki äänet jälkikäteen. Että revi siitä sitten. En ole ihan varma olisinko halunnut sen tietää. Tykkään näköjään illuusioista.
Kuulemma Erämaalakia tullaan päivittämään. Toivottavasti kaikenlaiseen motorisoituun juhla-ajeluun erämaa-alueilla tulee rajoituksia. Miksi riekostajat ja kalastajat eivät esim voi kävellä apajille, miksi heidät pitää yrittäjän viedä puskan tai järven viereen, onko se muka erämaalain hengen mukaista. Eikö metsästyselämys olisi suurempi kun se tapahtuisi omaa voimaa käyttäen.
Tässä on ajettu mönkijällä muutaman metrin päästä siitä missä olen kytännyt riistakameran kanssa. Kuva on viikkoja vanha ja nyt vasta pystyn sen laittamaan melkein kiroilematta.
Kuuntelin tänään keskustelua erämaametsistä ja erämaa-alueiden perustamisesta, mikä tapahtui 20-vuotta sitten. Keskustelu oli hetkittäin hyvin mielenkiintoista, mutta toki polveilevaa:
- Ihan yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana se, että Utsjoen kunta oli alunperin sitä mieltä, että Utsjoen alueelle he eivät halua erämaita. Ja nyt heillä on Paistunturit 1570km2 ja laajin erämaa-alue Kaldoaivi 2924 km2. Että mitenkähän se prosessi oikein on mennytkään. – Tähän saattaa tietenkin antaa vastauksen jo aiemmin viittamani http://www.hear.fi/pedia/Utsjoki
“…kaikenlaisen kehityksen vastustaminen on utsjokelaisilla geeneissä.” Toki on järkevää olla varuillaan sen suhteen mitä 1300 km päästä ehdotetaan.
- Niin ja että Paatsjoen silta tuli kompensaationa sille, että UKK perustettiin. Ja sitten tulivat tietenkin tapetille Kessin hakkuut jne. Että luonnonsuojeluväen olisi pitänyt olla hereillä kun silta luvattiin. Itä-Lapin tietkin luvattiin laittaa kuntoon silloin 20 vuotta sitten, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Miksi se silta sitten kuitenkin tuli, kuka sen rakennusurakan sai. 
- “En ole koskaan ollut erämaissa, olen ollut mettässä tai tunturissa, tuntui oudolta se erämaa.” sanoi poroisäntä Juhani Magga, että vähän sitäkin perspektiiviä.
Ja niin, että porot syö jäkälää niiltä tunturimittarin ja hallamittarin tappamien koivujen rungoilta ja että se heinä joka kasvaa kiivaasti näillä alueilla ei kasva paria vuotta enempää. Ja että monin paikoin uusi koivikko kasvaa aiemmin vahingoittuneen koivikon tilalla, poroista huolimatta. Kuulemma. Pitäisi käydä kattomassa ihan omin silmin. Sitten kesällä.
Ehdoton hankintakieltoni repsahti pahasti kun sain käteeni Tunturikeittiön uuden keittokirjan Cooking in Landscapes - Vegetarian and Fish Recipes of Explorers. Kirja on niiin kaunis ja resepteihin uskon lujasti. Niitä on oikeasti tehty retkeilyolosuhteissa ja niitä on järkeä tehdä vaelluksella, kun ruoka ja ruoanlaittovälineet kannetaan kauemmaksi kuin lähiretkelle. Suosittelen iloksi ja inspiraatioksi.
Kirjaa voi tilata täältä
http://cookinginlandscapes.com/book/
Name: Cooking in Landscapes - Vegetarian and Fish Recipes of Explorers
Author: Piritta Kantojärvi
ISBN: 978-952-92-9444-2
Published: 21.9.2011 by Virento Oy
Pages: 48
Tosin reseptejähän on molemmilla sivuilla http://tunturikeittio.com/ ja http://cookinginlandscapes.com
Eikö sulla oikeasti ole mitään leipää jäljellä? No edes makkaraa tai siemeniä? Ja keksejäkö et anna. Pihi!
Sataa hiljalleen lunta, on keskipäivä
taivas punertaa
täydellinen suojaväri
aurinko nousee selkäni takaa
kuukkelita kiinnostaa
huurtaa
niin paljon nähty
Vaivaiskoivulla on jääpurjeet. Jää on jaksanut koristella <3
Lapin radiossa sanoivat, että Nuorgamiin on tullut 9 senttiä lunta. Voipi tulla lumikenkiä ikävä.
Voi lumisten tunturien kauneutta! Saariselkä on kuin karamelli.
Onneksi niin paljon eläinten jälkiä lumella ja pieniä riekkoparvia.
Ei ollut kumma, että piti laittaa villahousut, oli -6 ja tuuli napakasti, onneksi takaa.
Kuu on ja tähdet, taivaan tulia oottelen. Kuu paistaa niin kuin olisi pihavalot päällä.
“Muokattu Nokian muokkaussovelluksella”??? minä vain pienensin niitä puhelimessa.
Ja lisäsin villahousut. Elämä on
Lumipyry muuraa ikkunaa umpeen
Sopulin tieverkostoa
Musta puro, joo, on ihan värikuva
Koivikossa ihmettelemässä aamuyön tunteina
Päivi laittoi linkin Luhkan esitteyvideoon
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=r05L2WLdxeY
rinkan kanssa tuo ei käy, mutta ahkion kanssa kyllä, tuota pitäisi päästä hiplaamaan. Mulla vaan on porttikielto retkilykauppoihin, kunnes ensimmäinen palkka tipahtaa tilille.
G-1000 kangas on hyvää, mutta sarka on vaan perinteisen hyvä luhkamateriaali.
Fjällräven tekee ovelan hyvää markkinointia.
Heippa väliaikaisesti, nähdään taas noin 10 päivän päästä. Mies kysyi, että oliko tuossa käynnissä nyt yhtään mitään järkeä ja kysyi sillä lailla, kun ihminen kysyessään olettaa olevansa oikeassa. Mutta oli siinä järkeä. Vaikka istuinkin poskettoman pitkään bussissa, vaikka pelasinkin lapani kipeäksi pasianssia, vaikka pitkä pimeys alkoi pirteää ihmistä puristaa. – Minulla oli hyvää aikaa ajatella. Hyvää aikaa olla yksin. Ja mikäs sen tärkeämpää. Ja bonuksena sain lumen, jäljet, sopulit, porot ja paljon muuta kaunista.
Niin ja laatulehti Inarilainen oli lainannut Outaa Luhtaa käsittelevässä jutussaan, sehän ilahdutti.
Klikkaamalla juttu isonee.
Ihan ekaksi kiitän Ilmatieteenlaitosta, hienosti ennustettu, aurinko paistaa. Ja ihan mukava, ettei ollut sitä -12 vaan -5 aamulla, parempi näin päin.
Kauanko menee sopulilta kaivautua hankeen?
- noin viisi sekuntia ilman mitään kiirettä. Hupaisaa seurattavaa.
Minkä ihmeen takia niiden sopulien täytyy hääriä hangen päällä? Ovatko vaan innoissaan tai ihmeissään lumesta? Eikö ne raukat tajua, että ovat todella helppoa saalista hangella? Vai ovatko aina helppoa riistaa niille jotka heitä jahtaavat, minä vaan näen ne nyt erityisen korostetusti lumella. Hanki on yhtä sopulinjälkipitsiä.
Silleen on luonto kätevästi “järjestänyt”, että kun riekkoja on yhä aika vähän niin sopulit ruokkivat pikkupetoja. Onneksi ihmiset ei sentään ole sopulien perässä.
Pimeä loikkii liki yhä isoimmin askelin. Valoisaa on kahdeksan maissa ja pimeä alkaa tulla kolmen jälkeen. Ilta on piiiitkä.
Lumipyryn energia on yllätttävä. Pääsin tipahtmaan hankeen nivusia myöten vain yhden kunnon lumipyryvuorokauden jälkeen. Ei tarvitse pitkään kahlata syvässä lumessa niin johan pettää systeemit ja vaelluskengissä on lunta. – Kumpparit ne vasta olisivatkin olleet lumessa. Siis lunta on 5-10 senttiä keskimäärin ja notkelmat täynnä 
Vieraille sanoisin, että tulkaa vaan rohkeesti portaille, jos tulette tontille. Jotain tarjottavaa loihdin kyllä.
tosin tämä ei taida tätä muistikirjaa lukea. Muuten vaan hallitsee mun pientä päätä.
on muuten kivaa hommaa tuo hiihtäminen, ainakin myötätuuleen. Lunta on 15 senttiä parhaimmissa paikoissa, huonommissa vähemmän.
Olinkohan tän sesongin eka
mä olin tässä ekana, et tainnu huomata, luulit, että oon puu. No joo joo, mä meen. Mutta vaan siksi, että käteni on jäässä. Vedä hampaat sisään.
sopulin aamusteppi
lumi on kaunista
kommentteja