You are currently browsing the tag archive for the ‘kukkia’ tag.
Kyllä se Marita on oikeassa, kohta on kesä! Aurinko lämmittää, linnuilla on aivan hervoton konsertti, lumi sulaa silmissä, rapa lentää.
Yritin saada autojunapaikkaa pohjoiseen, mutta ne ovat kaikki varattuja matkoille jopa pari viikkoa ennen pääsiäistä. Ihan sama olisiko päässyt Rovaniemelle tai Kolariin ja päivävaihtoehtojakin olisi ollut useampi, mutta ei ole tilaa. Hienoa, että ihmiset ottaa autojunan. Silti en voi olla hämmästelemättä, että eikö niitä vaunuja voisi ostaa lisää.
En ole päässyt näkemään pitkään aikaan revontulia, mutta toivottavasti se kuun lopussa korjaantuu. Poronpurijoiden sivuilla on hieno pätkä. Alun jälkeen näkyy liikkuvia revontulia ja jopa punaisia revontulia, pitkästä aikaa!! Niitä näin viimeksi muistaakseni kuin istuin hyyskässä Suivakolla huhtikuussa 2004 (Hammastunturin erämaassa). En edes tajunnut ite kuvata!
Poronpurijoilla on myös webbikamera Aittisuvannossa
http://www.poronpurijat.fi/fi/webbikamera.php
erittäin hyvä, nyt pääsee seuraamaan tärkeitä tapahtumia kuten miten jäät lähtevät Tenosta..
Ai niin, jossain talviyön pimeydessä askartelin ilokseni Lapin kukista slideshown. Pahoittelen sitä pimputusta, mutta äänet voi aina ottaa pois.
Tänään tuli Savonlinnan luontofilmifestareiden ohjelma. Petyin niin, että piti lähteä luontolohtukävelylle. Mikä olikin erinomainen idea.
Hillaa ei tänään mainita, mutta sitä tuli. Noh, siinäkin tuli vähän outo olo, että kuka näiltä soilta nämä keräisi jos en nyt minä, aivan kypsiä olivat kaikki, melkein ylikypsiä. Vaikka aina rasittaa kun joka vuosi radiossa hoetaan paljonko marjaa mätänee mettiin. Turha se on valittaa 
Ajauduttiin suolla parinkymmenen metrin päähän toisistamme poro ja minä. Se raukka järkytty kun näki minut. Eikä auttanut puhe.
Mikähän ihme se tämä on? Täytyy selata Tunturikasviota lisää. Hieno se on joka tapauksessa.
(Edit jälkikäteen: Kyseessä on Matin tunnistama purorentukka)
Tässä kasvi isompana, vaikuttaa olevan vesikasvi.
Luhtamatara kukkii vielä, hieno tämäkin.
Tykkään kulkea kiemurtelevien pikkupurojen varsia.
Kaksi nuorta(?) haukkaa pitivät upean näytöksen, niillä taisi olla reviiriselvitys kesken, kiersivät kehää, syöksyivät toisiansa kohti ja aina se joka oli hetkisen voitolla istui tossa saman kuolleen koivun nokassa. Jaksoivat ainakin vartin viihdyttää mua.
Olisikos se ampuhaukka?
Niin, kuten Marita sanoi, itekkö pittää alkaa järjestää luontoelokuvafestareita – häh!
Ja milloinkahan lopetan säikkymästä sopuleita. Mutta kun ne on niin dramaattisia. Ja hurmaavia.
jk. olisin kaivannut Savonlinnaan edes uudehkoja, suomalaisia luontodokkareita.
Vähän ahistaa, kävin eilen koepyöräilemässä viitisen kilometriä noin kahdeksankiloinen reppu selässä ja tänään pyöränpenkkiosa minua on sitä mieltä, että idea pyöräillä Guoarboaiville on huono. Se ei tarkoita, etteikö sinne voisi kävellä. Mutta silti haluisin sinne pyöräillä, mutta… ARGH!! Jos lähen pyörällä, en ota muita vaihtovaatteita kun silkkipaidan ja kalsarit, ruokaa minimi, kattila, sporkki, alusta, Hubban kuori, makari, vesipullo, buranalevy ja siinä se taisi olla.
Ihme oloon auttaa aina kukkien kuvailu. Ilokseni ei alkusyksy olekaan liian pitkällä, vaan uusiakin kukkia löytyy yhä
Lääte, korteissa pata kutonen
Ehti kukkia jo
Kurjenjalka
Vilukkoja on nyt tosi paljon
Pikkulaukku
Pikkulaukun laukku lähempää
Pohjasilmäruoho kukkii yhä ja runsaasti
joku villoista
Kultapiiskun kukinta alkaa olla kohta ohi
Nurmitatar jaksaa kukkia koko kesän
Ehkä pitää ottaa mukaan myös flunssalääkettä, hunajaa, hilloja ja sitä mitä pullossa alunperin oli
Noo, ei mulla mikään hätä ole, senkun vaan kitisen
Kuvat eivät tee oikeutusta kohteelle. Mutta jos on kiinnostunut maisemista, kuvia kannattaa klikkailla isommaksi.
Tää oli meillä molemmilla korvamatona koko reissun ajan
http://www.youtube.com/watch?v=PvFjNXGv-0M
(kännykällä kuvattu, joten tietenkään ei toista musiikkia niinkuin pitäisi)
Reissulta kuultua:
“minä luulin, että tämä on pehmeä ja pyöreä, siltä se näyttää kaukaa” = J
“eiköhän meidän paikka ole männikössä” = J
“mietin tässä syitä, miksi en nousisi ihan ylös” = M
“Ikinä en koskaan enää nouse tänne ylös. – Paitsi jos C (=poikani) haluaa tänne, mutta vain ja ainostaan silloin” = M
” elä sano noin, se kuulee, nyt kannattaa olla nöyränä” =M
” ei tätä voi kuvata, ei tämä mahdu kameraan” = M & J
“nyt tulee mun jaloista isoja kiviä alas, voisitko väistää” = M
“kannattaa keskittyä vain seuraavaan askeleeseen, muuten saattaa alkaa pyörryttää, kun horisontti heittää” M&J
“kertakaikkisen mahtavan upeaa, ei tätä tajua” M & J
Oikeat meterologit on kesälomalla, kesäharjoittelijat pitävät hauskaa
Ollaan noustu jonkin verran, näkymiä Tenolla päin
Tämäkin kuva kohti etelää noustessa
Tämä yhä noustessa kohti lounasta
Noustaan yhä
Yhä osin jäätyneeltä lammelta lähti ilta-auringossa iso komea maakotka, me tuijotettiin hartaana.
Noustaan ylös, ei ehkä kannattais vilkuilla
Ylhäällä, kuvissa ei toimi mittasuhteet
näkymää oli reilusti yli 100 kilometrin(?) päähän
Tässä ollaan tulossa alas, tässä mennään viimeinen vajaa vartti nelivedolla ylös. J on se sinimusta täplä.
Kuva taaksepäin, tästä on reilu puol tuntia reipasta nousua
Vaivaispaju, se pajuista parhain.
Pientä ja kaunista, ison ja komean juurella
Mystinen ryppykivi
mystisiä viiruja kivissä
kun päästiin tunturikotiin tuli merikotka kylään
se oli todellakin siinä, aika paljon kokemista pienelle ihmiselle. Ja noustiin ja laskeuduttiin kilometrin verran. Saunottiin ja nukuttiin sitten 13,5 tuntia.
korppi
kutittaa
villa
ihana kirvinen
vilukko kaunokainen
Pohjois-Inarille ei kannata mennä, on hankalia kareja, ei löydy rantautumispaikkoja, on aika rumaa ja vaikeeta.
nätti kakka
Kuuvaan kanavaa kohti
ja siellä on maailmassa mystisiä reikiä
ja se aiheuttaa väsymystä päivälläkin
ja milloin tahansa voi nousta tuuli! (joo, oon menossa noustamaan toista airoa ja ottamaan vavan pois)
luutkin on vanhoja
Lillikin väsähti
Vesi on niin kirkasta, että karit tuntuvat kaatuvan päälle.
Tänään kävimme vuonoveneellä ja jalkaisin paratiisissa Atlannin rannalla. Tässä tulee kukkaset sieltä, allergiset voivat sivuuttaa tämän postauksen eteenpäin vilkuilematta 
Ensimmäisenä teen hiekasta ruohikkoa
se oli jo ehtinyt kukkia
Siellä oli paljon valkoisia kissankelloja
Tämä vastusti sitkeästi kuvaamista
Ei pidä antaa haastavien olosuhteiden vaivata
Hyvin hankalasti kuvattava tämäkin
meitä oli kaksi värisäyvä
Saatan olla rannan kaunein
olen asiasta eri mieltä
olosuhteiden ei kannata antaa nujertaa
Tänään retkemme alussa kuljimme pitkin järven laitaa. Tästä suoraan vasenta laitaa
Hyi hengenahdistus, ei kai me ajateltu mennä tuosta vuorten keskeltä yli??
järven päässä on kuulemma erittäin lämminvetinen ranta..
ehkä norjalaisittain, sellainen 10 astetta käsimittarilla mitattuna
eieieiei!, tuosta en nouse ylös, en! Olen vanha ja tänne jo kiipeillyt, tästä otan kukkienkuvailupäivän, sinisiä kukkia löytyy vielä
no punaisiakin on
tämä kaunokainen tuoksui huumaavalta, ötökoidenkin mielestä
ja valkoisia hyvin pieniä kukkasia
Ja keltaisia kukkasia
Lakat olivat isoja, kypsiä ja meheviä
enkä kiipeä yli tuosta pienen putouksen takaakaan, en vaikka iso kotka kierteli yllämme ja meni noiden vuorten toiselle puolen
näin on tänään oikein hyvä 
Eilen vaellettiin pitkin meren laitaa
On täällä muunkin värisiä kukkasia,mutta silti
lisää sinisiä kukkia
Ihanaa rauhaisaa rantaa, linnut, lampaat ja me
Kauan pyöri päällä vaimonsa kanssa, kiusasi ja härnäsi, mutta J sai kuvansa kuitenkin. Vaikutti siltä, että jo lentokykyisiä poikasia oli kaksi.
Jostain kumman syystä pitää aina välillä kavuta ylös!!
Ja kurkistaa mitä on jyrkänteen toisella puolen
Sellaista siellä oli.
Sadepäivän iloksi
Trafiikkia
Näistä tunturimaisemista tykkään
Neljä lasta ovat saaneet aikaan
Voipi olla, että tänä vuonna tulee hyvin lakkaa.
Tunturinkuvetta myöhäisessä ilta-auringossa, kukkiva mustikka ja juolukka antavat melkein ruskan sävyjä
Osa suo-orvokeista on hyvin vaaleita eikä sinisiä
Kolme vuotta meni, että satuimme olemaan Utsjoella samaan aikaan kuin Osuuspankki oli auki, parikymmentä kertaa ollaan käyty lukitun oven takana. Se on sellainen perinteinen pankki, jossa kaikkien asiat kuuluvat kaikille, kun kaikki istuvat muutaman neliön tilassa. Kulkutuksella oli tullut tänä keväänä hyvin vähän kalaa = lohta, oli ollut kulkutusaikana tulva. (Kulkutus on ajoverkkokalastusta). Kaksi rouvaa nostivat 1000 kruunua ja käyvät ostamassa perinteisen Utsjoksen juhannuslohen Norjasta, olisi 60 kruunua / kilo, miettivät, että oliko hinta kohdallaan vai ei. Tuumivat, että on.
Tuli rouva etelästä pankkiin ja kysyi, että missä olisi lähin pankkiautomaatti, siis Inarissa. Eräs pankin asiakasrouvista oli entinen taksikuski ja sanoi, että se maksoi markka-aikana 800 markkaa käydä Inarissa pankkiautomaatilla, mutta on hän niitä reissuja tehnyt.
Käykää ihmeessä Tenolla kalassa, me saamme siitä osinkoja. Pankkivirkailija kysyi, että mitä aiotte rahoilla tehdä (varmaan, että laitetaanko ne jollekin tilille), mutta me olimme sitä mieltä, että nyt laitetaan elämä risaiseksi, ollaan käyty jo pullakahveilla.
oltiin päiväretkellä Aulangolla siskon ja lasten kanssa. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja puiden, kukkien ja lintujen ihailua. Sinivuokot olisivatko ne eteläisen kevään kauneimmat? Minusta on.
Mikä on tää elukka? Heilutteli tuota oikeaa “päätään”
Tällaista rapua? en ole aiemmin nähnyt, mustia rapuja oli satoja
pakoillinen kukkakuva
kivoja patikointimaastoja
vedetön vesiputous
tulilatva kukkii
Kanarianvalkovihma kukki myös
Tästäpä tuli mieleen Saivaara
oli siellä luntakin
Viikon päästä alkaa pidempi hiihtovaellus josta olen unelmoinut vuosia. Jännää. Kutittaa mahanpohjasta. Olen tohkeissani, mutta aikas passiivinen. Nautiskelen tunteesta.
Tunnen kaksi ihmistä, jotka ovat ajattomia nautiskelijoita. Kummipoikani Jussi ja poikani eivät elä aikapaineessa vaan juuri siinä hetkessä mitä ovat tekemässä ja tekevät sitä juuri niin kauan kun se tuntuu siltä – siis mikäli saavat olla kuten haluavat. Vaelluksella osaan olla enemmmän niin.
No ihan aluksi tämä valkoinen tipu Maritalle, en ole satavarma, että tää on tää, mutta tämän nyt sain luonnonsuojelualueelta napattua.
Tässä, siis mitä nerokkuutta. Jos ei käytä kenkiä vaan kahlaa ja kulkee avojaloin, ei voi tulla uusia rakkoja. Äidin taidonnäyte
Eka kahlauksen jälkeen kuljin pelkkä pitkä valkoinen paita päällä ja hattu päässä. Ja minusta tuntuu siltä, että olen polttanut mahani.
Tässä tullaan tuolta taaemalta kaistaleelta, siis äiti kuvassa.
matalan veden rauhaa ja kauneutta
Mä olen ihan sippi kaikesta meri-ilmasta, pitkistä kahlauksista ja kulkemisesta hiekassa, iho on lämmin ja punaviini lämmittää jo valmiiksi hehkuvia poskia (kaikesta suojaavasta aurinkorasvasta huolimatta). Oli ihana kulkea, katsella lintuja, kasveja, meren turkoosia, ulappaa, kaloja vedessä.. kaikkea. – Kun käveltiin tuolta pois niiin siinäpä pikitien varressa ei ollutkaan bussipysäkkiä. Ehdin ajatella, että hemmetti täältäkö pitää liftata pois, niin auto pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Siinä on liftaus jo ihan kiitettävällä asteella.
Ai niin, päivän kukkanen
Tämänpäiväinen reitti kulki joen pohjaa, jotain opin eilisestä.
Sieltä löytyi ennennäkemätön ihana päivän kukkanen
ja ruohikossa lojui kissapetoja – ensimmäinen täällä
Pusikosta löytyi myös granaattiomena, olisikos edellistä satoa
Joenpohja näytti pääosin tältä suurimmaksi osaksi. Välillä ei ollut vettä ollenkaan, välillä vedetön joki laajeni, välillä kävelimme kaatuneen kaislikon yli.
vähän kivisempiä wanna-be koskikohtia, tosin tosi vähällä vedellä, onneksi mentiin kävellen eikä kanootilla.
Päivän ihanat tipuset rannalla keskittyivät syömiseen eli olennaiseen
niistä jäi hauskoja kuvioita rantahiekkaan
miten niin muka toistan itseäni?
Upea päivä tämäkin. Ja äiti jaksaa jaksaa.
Äidin jaloissa oli aamulla enemmän rakkoja kuin varpaita. En minä tahallani häntä kiusaa, rakastan toki ja paljon. – Teipattiin jalat ja niin taas lähettiin reppu selässä matkaan. Suutarin äitillä ei ole kunnon kenkiä – mukana.
Ihan vaan pakollinen kukkakuva
ja marjakuva
Vaellettiin sinne puolelle, jonne aurinko laskee
karut vuoret ovat täynnä vaaleanvihreää ja keltaista kukkaa
sinnehän se aurinko laski
hei haloo pois tieltä, aurinko laskee!!
hei, ei nyt
ja nytkö pitää esittää voimiaan
ihan kaikki temput
huomiseen
Kummallista, että se vetää puoleensa joka aamu
Tänään se vain ensin vähän vilautti
ja meni sitten pilven taakse
kultasi kuitenkin kaikki kasvit
Viime yönä tultiin paikallisbussissa kotiin ja tuli yö. Ja tulikin ihan säkkipimeäyö, siellä täällä harvakseen näki vain yksittäisiä valoja. Päivällä katselin vuoria ja katselin reittejä miten pääsisi ylös ja pimeässä olin hyvin tyytyväinen, että istuin bussissa, vaikka kuski ihailikin Carlos Saintzia.
Minun äitini nukkuu. Ennen aina minä nukuin aamuisin ja äiti oli ollut jo tunteja valveilla kun heräsin. – No nyt hän heräsi ja me lähdetään tutkimusretkille! Tsau.
Aamusella oli rannalla paljon pikkutipuja. Olivat niin energisiä ennen auringonnousua, että tarkkaa kuvaa ei tullut. Kuovinnäköinen kulki rantakivikolla ruokailemassa, oli liikaa taustansa värinen (on siis tuo harmaanruskea suttu) ja todella nopea kipittämään kauemmas tiehensä.
Tänään se tuli pilvestä
elämän kultaa
rannalla kivikossa rehottava pikkukukka oli oikeasti niin kauniin sininen
muistattehan näitä aku ankasta
surkean kesy aaltokuva, mutta ihan ite otettu. Kokeilkaapa ite, ne liikkuu arvaamattomasti!
oikeasti ne tulee vaahtoavana seinänä
Tänä aamuna äidin kanssa rannalla olimme jo luovuttaa, jos se ei sittenkään tänään, mutta tuo näyttää lupaavalta, jos se sittenkin.
voih ja oih, se on yhä olemassa
wau
no siinä se on
Emme maistaneet tuntemattomia marjoja, ihailimme vain
Tämä kaunis sininen avasi kukkansa auringon noustessa
Kuten kaikki muutkin pienet ja kauniit
Päivä meni merenrantaa kulkiessa ja pauhua kuunnellessa, oli meillä seuraakin
Upeaa muodinmukaista väritystä.
Tämäkin tipu tuijotti hartaasi merelle
Perhosia oli paljon. Ja lintuja.
Toivottavasti ei kävelty tänään liikaa ja äiti on upeassa kävelykunnossa huomennakin!
Lähtöhetkellä tuli papukaija hyvästelemään
Ei ollut arka, antoi itseään kuvata, muttei kerjännyt syötävääkään.
Kyllä se korppi on vaan komia eläin.
Eilen tuli kylläistämispiste. Oltiin sellaisilla karuilla vuorilla, joissa mantelipuut kukkivat. Ensimmäisestä sekosin kevyesti. Sitten tajuntani räväytti, että niitä on satoja jos ei tuhansia ja nyt tämä on liikaa osin talvihorroksessa elävälle.
Tajuatteko, tuhansia tälläisia
Noi valkoiset on niitä kukkivia puita. Ei tätä vaan kestä.
Tuo sumu on hiekkaa Saharasta, sitä oli eilen.
Laventeli kasvaa rehottaa massoittain missä vaan
mikähän kukka tämäkin, ihan kuin olisin nähnyt Prismassa aiemmin.
Täällä on paljon huikeita luolia, joita voi tutkia.
Lopuksi kuva huikeenvärisistä vuorista, ihan epätodellista.
Nyt sitten kohti Inaria, se on ihanaa se, sitä sentään olen odottanut vuoden!
Tänään meni vähän yli. Varoitus karskeille lukijoille, joiden kukkailuaste on jo täyttynyt. Olen karsinut kuvia kovalla kädellä, ihania kukkia oli tänään kymmeniä, mutta näitä en vaan voinut vastustaa. Kuten T sanoi, on sitkeissä hankalissa olosuhteissa elävissä kasveissa sitä jotain.
Olen pelrgonioiden sukua, minua ei tapa juuri mikään.
Kukin ain uudelleen.
Olen maasta, tuliperäisestä maasta.
Kukkani ovat joko siniset tai valkoiset, mikä vain viehättää enemmän.
Kukkii se kaktuskin.
Huomaathan nuo somat täplät. Pulloharja on keksitty kun minua on ihailtu,
Olen niin herttaisen suloinen, ettei siihen ole edes sanoja,
oih!
Eihän siellä Inarissa ole kylmäkään.
Länsirannikkolla oli ihan hulppean näköistä
Vuoria ja merta, mikäs sen kauniimpaa
ja suojaisia rauhallisia poukamia
Lintuhavainnoista sen verran, että on nähty paikallinen tiltaltti ja punertava haukka tositoimissa, sai syötävää.
Pensakoissa rapsahtelee jatkuvasti ja ai kun on kiva aina ajatella, että täällä ei ole myrkyllisiä käärmeitä – yes!
Jos joskus vaikuttaisin mahdottoman jääräpäiseltä ja sattuisin olemaan väärässä ymmärtämättä sitä, tätä kuvaa voi vilautaa, niin ehkä tokenen. Sitä mitä tapahtui en kerro ilman, että saan vähintään tuopin tai kaksi (korvattavissa viinillä, tai whiskyllä tai..)
Kukkasia Lissulle ja muillekin jotka niistä tykkää:
Mitä toistaan suloisempia kukkasia kasvaa missä vaan vuorilla..
Puintiympyrä noin 350 metrin korkeudessa
Tää on isona takulla jännän näköinen kukkanen
kaunis on tämäkin sinineiti
Puhumattakaan tästä
Takaisintullessa bussissa nukuin istualtani, rentousaste on nyt ihan hyvää luokkaa.
No ei tässä vielä kaikki, mutta yhteys pätkii niin että huomiseen, tai tähän päivään tai johonkin päivään
niin ja sit se iltapäivä, otettiin bussi vuorien kautta solaan ja lähdettiin kävelemään
mutta on se elämä armotonta täälläkin
pitäis olla tarkkana
ja paikallinen rakka on aika tarkasti käveltävää lenkkareilla.
mutta tuolla edessä se rotkonpohja minne tepasteltiin
kaunis!
siis tuonne alas
kannattaa miettiä mistä oikaisee, ehkä aina ei kannata oikaista.
Että on kaunis akvedukti eli vesijohto.
Nyt aamiaiselle, eilen oli niiiiin hyvää tuoretta papaijaa, olisikohan tänäänkin. Ottaiskohan lauantaiaamun kunniaksi kuohariakin, hmm.
Sitten me otetaan bussi itärannikolle ja toivottavasti päästään taas tepastelemaan.
Niinku eilen tai toissapäivänä tai miten se nyt menee, kävimme vuoristossa aamupäivälllä tepastelemassa
siellä oli noita samoja marakasseja mitä tapaa myös Afrikassa
tämmöisiäkin mitä lie ovatkaan ja paljon muita
ja runsaasti muitakin ihan vain pöpelikössä vuorten rinteillä
nämä on vaan niiin “joku tyttösana”.
Ylempanä oli vähän coolimpaa
täälläpäin on kuvattu paljon länkkäreitä.
Sitten tuli nälkä ja jano ja menimme pois omaan mökkiin syömään.
Tähän yksi sitkeä ja uskollinen mustarastas kuvattu ruokapöydästä
nyt on mentävä nukkumaan, on tämä raskasta tämä elämä
Kyllä mie tiiän, että ei näillä leveyksillä pitäisi koskaan oikaista, mutta oikaistiimpa silti
Mutta voipiko tätä vastustaa?
Ryömimme kaatuneen Eucalyptuspuun alta.
Niin paljon kaunista ja vehreää
Kaikenlaisia uusia kukkasia
Että tällaisia löytyy mistä vaan kaukaa ryteikköjen takaa
Ja että tästä kävelisin yli
vaikka tossu painuisi näin syvään vehreään?
Ei me koskaan päästy sinne minne aioimme oikaista, sen kun vaan vaan kuvailimme kukkia, ihmettelimme ja päädyimme jyrkänteen reunalle ja palasimme takaisin ja otimme bussin pois. Eikä niin hirveesti surettanutkaan.
Nyt en ehi enempää kun pitää mennä syömään.
Hei, muistatteko, että on olemassa perhosia
ja aurinko ja perhosia
Kanarialinnusta piti ottamamme kuvia Maritalle, mutta ovat liian vikkeliä. Ihana sirkutus niistä lähti, ja mustarastas nähtiin, oli rauhallisempi tapaus. Täällä on kevät jos joku vielä muistaa mitä se tarkoittaa.
Kuu rötköttää selällään palmun alla nyt.
Huono kuva, parempi mieli
Vilukon kaunis kukka
Maaritin vinkkaama http://luontoportti.fi/suomi/fi/kasvit on hyvä.
Olin siitä aiemmin kuullut, mutta unohtanut, nyt vilukon ja muiden kukkien tunnistus oli nopeaa ja helppoa, helpompaa minulle kuin kasvion avulla.
Siniyökönlehti on viehättävä.
Tämä saattaapi olla luhtalitukka tai sitten ei.
Kukkakuvaajan elämä ei ole ihan helppoa, on taivuttava eikä käsi saisi täristä. (Arjan ottama kuva)
Lähteelle oli ilmestynyt tunturihorsma – oletan
Olen aina kammonnut ajatusta Lapin heinäkuusta ötököiden takia. Ja nyt ymmärrän mitä olen menettänyt.
kämmekkakuva kamerassa, hupsista.
Näitä kaunokaisia oli todella paljon puron vieressä.
Kasvikirja sanoo, että voisi olla Maariankämmekkä, Kalkkimaariankämmekän huuli olisi syvään 3-liuskainen – (tähän sellainen isosilmäinen ihmettelevä hymiö) ja Lapinkämmekän varsi on yläosasta tummanpunaruskea. Tulkitsen varren tummanpunaruskeaksi. Uskaltaakohan tuosta sanoa, että se on Lapinkämmekkä?
kommentteja