You are currently browsing the tag archive for the ‘Lofooteilla’ tag.
Aivan huippuohjelma, siis todella mielenkiintoinen oli tullut FSTltä eli Norjan vanhimmat vuoret
http://www.nrk.no/nett-tv/klipp/633630/
jos joku haluaa nähdä sen suomeksi tekstitettynä niin tervetuloa, meillä on se!!
Noin 10 minuutin kuluttua alkaa tuttuja maastoja Lofooteilta – yes, voi Yes!!
Ja Øystein on niiin ihku <3 ja voi kertoa mitä tapahtuu seuraavan jääkauden aina. No se.
jk, suomeksi sen nimi on ollut Ikivanha tunturi.
Kuva on Lofooteilta, Atlannin rannalta, aika monta kilometriä vakituisesta asumuksesta, joka on pikkukylässä. Joku on ottanut kammiaineksensa tuosta joskus, parikymmentä?, viisikymmentä?, sata? vuotta sitten. Kammia emme löytäneet, joko emme osanneet löytää tai sitten se oli jo maatunut.
Turve on hyvä rakennusaine, turvekammit järkeviä asumuksia. Utsjokiset palelivat alkuaikoina kun siirtyivät kammeista hirsitaloihinsa. Turvekattoja vielä näkee, mutta turveseiniä harvemmin. Onkohan se rakentamisosaaminen katoamassa? Se olisi harmillista, turve täytyy olla aika edullinen rakennusaine.
Muutama uusi kammi Utsjoelta löytyy, mm Paistuntureille vanhan Akukammin viereen on tehty uusi turvekammi. Sisältä ne näyttävät lautamökiltä, ulkopuolelle on laitettu eristeeksi turvetta. Varmaan hyvä ja lämmin asumus.
Moni kammi kaipaisi turpeet ympärilleen
Mutta ehkä joidenkin asumusten kohdalta aika eli tarve on vaan mennyt jo ohi.
Menisinkö uudelleen Lofooteille? Menisin. Jäi monta paikkaa tutkimatta. Ja on paikkoja joihin haluaisi palata. Kaunista ja komeaa. Pientä ja isoa. Karuutta ja peltoja, jossa oli minua korkeampaa ruohikkoa.
Nyt olen Riddussa ja asun lehtikirvassani = Hubba. Molemmat absidit ihan täynnä kamaa. Nautin kulttuuria muutama päivä ja sitten Inarille.
Totuttelen ihmisiin, näitä tuntuu olevan hurjan paljon.
-> Nyt kuuntelemaan kurkkulaulua Yurtaan 
Lähdimme veneellä kylään, jossa on noin kahden kilometrin tie, eikä yhtään autoa. Kaikki talot eivät enää ole asuttuja.
Kylä jää kuvassa oikealle vuonon laidalle, me olemme nousseet satulaan
Kukkaniityn takaa alkaa hietikko
Oikeassa paratiisissa on aina luola
Rannalla on yli parimetrinen meressäelävän luu
Luun rakennetta
Mikähän osa meressäelävää tämä lienee ollut
Ranta oli täydellinen, siellä oli ajopuuta, sinne valui korkeilta ympäröiviltä vuorilta makeaa hyvää juomavettä, se oli suojaisa ja kaunis. Ja siellä on kukkia 
Ja rannalla yksi vanha mökki
Luola jää tuon jyrkänteen korkeimman kohdan alle, se on tuo eka musta oikealta.
On siellä vielä paljon muuta hienoa niille, jotka sinne menevät, etsivät ja löytävät.
Takaisintullessa oli aallokkoa, joka ei vaivannut muita kuin meitä.
Tänään kävimme vuonoveneellä ja jalkaisin paratiisissa Atlannin rannalla. Tässä tulee kukkaset sieltä, allergiset voivat sivuuttaa tämän postauksen eteenpäin vilkuilematta
Ensimmäisenä teen hiekasta ruohikkoa
se oli jo ehtinyt kukkia
Siellä oli paljon valkoisia kissankelloja
Tämä vastusti sitkeästi kuvaamista
Ei pidä antaa haastavien olosuhteiden vaivata
Hyvin hankalasti kuvattava tämäkin
meitä oli kaksi värisäyvä
Saatan olla rannan kaunein
olen asiasta eri mieltä
olosuhteiden ei kannata antaa nujertaa
Tänään retkemme alussa kuljimme pitkin järven laitaa. Tästä suoraan vasenta laitaa
Hyi hengenahdistus, ei kai me ajateltu mennä tuosta vuorten keskeltä yli??
järven päässä on kuulemma erittäin lämminvetinen ranta..
ehkä norjalaisittain, sellainen 10 astetta käsimittarilla mitattuna
eieieiei!, tuosta en nouse ylös, en! Olen vanha ja tänne jo kiipeillyt, tästä otan kukkienkuvailupäivän, sinisiä kukkia löytyy vielä
no punaisiakin on
tämä kaunokainen tuoksui huumaavalta, ötökoidenkin mielestä
ja valkoisia hyvin pieniä kukkasia
Ja keltaisia kukkasia
Lakat olivat isoja, kypsiä ja meheviä
enkä kiipeä yli tuosta pienen putouksen takaakaan, en vaikka iso kotka kierteli yllämme ja meni noiden vuorten toiselle puolen
näin on tänään oikein hyvä 
Ihmettelen miksi en voi nukkua, vaikka olen retkien väsyttämä. Onko se tuo meri, joka kohisee avoimesta ikkunasta, onko se nuo linnut, jotka juttelevat keskenään. Ei, se on tuo täysikuu, jota lokki koskettaa siivellään
makasin kyljelläni tässä sängyssä ja otin kuvan ikkunasta, tästä näkyy myös meri
Paljon suuria pieniä ihmeitä kaukaa:
Mitenkähän tällainen kaljakuppila voi kannattaa? Sulkee ovensa arkisin klo 18 ja lauantaina klo 15.
Tämä näytelmä on kuvattu edellisen majapaikkamme ikkunasta, kun viattomina tuijotimme luontoa
no tällaista näkyä ei monta iltaa ihminen jaksa, joten vaihdoimme majapaikkaa, paraniko?
no ei. Ja onko perkaaminen loppunut vieläkään? No ei, nostelevat niitä lisää laatikoista. Ei tätä ihminen kestä. Palaamme telttamajoitukseen.
Tänään oli sellainen kivojen paikkojen etsimis- ja kiipeilypäivä, juur sellaista mitä tehtiin lapsena. Otettiin joskus kädet jalkojen avuksi ja päästiin sellaisiin jänniin paikkoihin.
Lisää sinisiä kukkia luonnosta
Tämä maa ei ole ihan todellinen, onneksi merivesi on sentään kylmähköä.
Tuosta solasta ylös
pitää vähän miettiä mistä kannattaa mennä
Sieltähän tulee meri vastaan
ja oikein arvattu, hiekkaranta
Wau mikä biitsi ja vielä paljon ajopuuta täälläkin
kyllä
ja tuolta tulimme pois. Ei tule otettua kuvia juuri silloin kun kädet on kivissä kiinni. Aikas makeeta saada kokea etenemistä koko kropalla, kuten kauan sitten
Ja pitää kiveltä kivelle hyppiessä painopiste ilmassa
Eilen vaellettiin pitkin meren laitaa
On täällä muunkin värisiä kukkasia,mutta silti
lisää sinisiä kukkia
Ihanaa rauhaisaa rantaa, linnut, lampaat ja me
Kauan pyöri päällä vaimonsa kanssa, kiusasi ja härnäsi, mutta J sai kuvansa kuitenkin. Vaikutti siltä, että jo lentokykyisiä poikasia oli kaksi.
Jostain kumman syystä pitää aina välillä kavuta ylös!!
Ja kurkistaa mitä on jyrkänteen toisella puolen
Sellaista siellä oli.
Tämä maa on ilmaisten verkkojen luvattu maa!
Täällä on niin rehevää ja kukkaisaa
Mustikka on kypsää alempana, ylempänä raakaa, lakka on viikon päästä syötävää
On kaikenlaisia kasveja keski-suomesta, lapista ja riekkoja ja kotkia..
Me lähettiin siis pienelle retkelle, polku jyrkkenee havupuumetsässä
sitten loppui metsä, mutta sateenkaari ilmestyi
eikä maisemissa ollut mitään vikaa!
Jos pelaisin sählyä, olisin jo perillä!
yes!!
mistä mennään alas, ei voi olla tosta kolosta!!
Sieltä menen, pää ja selkä näkyy
Tuosta tulin alas, ihan oikeesti tulin elävänä alas.
Sit oltiin sitä mieltä, että merenrantaa on tosi kiva kävellä
Eikös olekin
me viihdytään!
(kuvat suurenee, jos niitä klikkaa)
aivan järkyttävän jyrkkää ja pelottavaa, pysy poissa varovainen keski-ikäinen
niinkuin näin lyhyesti tulkiten.
kommentteja