You are currently browsing the tag archive for the ‘muualla’ tag.
Tänään ei kävellä retkiä vuorilla koska on kuuma, polvien lihaksilla ei ole mitään tekemistä paljoakaan asian kanssa.
meressä oli kaloja, monen eri kokoisia, hassuja parviryhmäliikkeitä
kukkia oli toki
sinisiäkin
Tää on oikeasti rosepippurin kukka, tuo taustalla oleva punertava on oikeasti rosepippuria, luin sitä kasvikirjaa nimittäin, mutta en minä siitä viisastunut tän lisäksi muuta kuin, että eilinen keltainen kukka oli hierronvalvatti. Oikeasti.
Hyvin elämä sujuu varjossa. Kuitenkin.
eli sydämeni on kotini, kuten Nils-Aslak Valkeapää sen sanoi.
Jaan nuo sanat. Ja usein on kotini jossain ulkona ja yösijani kankaan alla.
Kaiken keskellä lauantaina toimiessani vapaaehtoisena aloin kuvata sitä hyvää, kivaa ja kaunista mitä ympärillä oli.
haapapuun ruoteet ovat kestävät ja kevyet
“tämän täydellisen arkitektoonisen kokonaisuuden toteuttamiseksi vaadittiin hyvin paljon sahapuruja” (vapaa käännös norjan kielestä)
Tuulta ja sadetta vasten
Tässä hyvä
Ihanaa ensirakkautta. Se ei vaadi pressua enempää majoitteeksi, kun sen fiksusti virittää.
Kodassa voi myös olla eteinen
Tarppi on näppärä, vaikka se voi vähän pursuta
Tarpissa oli erityisen fiksu lisävaruste.
Hän joka nukkui joen rannalla koivun oksien päällä ja joka oli tehnyt itselleen eteisen laakeista kivistä oli jo ehtinyt lähteä.
Punainen matto kotaan ei ole liioittelua
Hänessä oli paljon iloa ja rakkautta. Ja kirves vyöllä on ihan hyvä ja normi festarikama.
Kaverit vuoren takaa, heillä oli sohvakalusto 3+1+1, kaksi kotaa, aggrekaatti ja jumalattomat stereot. Kävimme henkisen taiston “kuinka lujaa soitetaan”. Musiikki hiljeni aikanaan, koska bensaa piti säästää ;D
- Otahan kuva erityisen komeasta miehestä, sanoi hän. (vapaa kännös norjasta)
- Kuka tämän luojan luoman ihanuuden on luonut, kysyin.
- Äiti, sanoi hän.
Ja kun se sana äiti oli lausuttu, saapui hän välittömästi paikalle ja aloitti kahvinkeiton 
Hän tuli vastaan ja sanoi, että “rakkaus voittaa, viha ei voita koskaan”
He tulivat ja kysyivät kaikilta, että tarvitsetteko lisää lämpöä, meillä olisi puita.
Vaikka kuvatessani minulla oli samanlainen liivi kun heillä, on jokaiselta kuvassa olleelta kysytty lupa kuvaamiseen ja niiden julkaisuun.
Mikä on tää elukka? Heilutteli tuota oikeaa “päätään”
Tällaista rapua? en ole aiemmin nähnyt, mustia rapuja oli satoja
pakoillinen kukkakuva
kivoja patikointimaastoja
vedetön vesiputous
tulilatva kukkii
Kanarianvalkovihma kukki myös
Tästäpä tuli mieleen Saivaara
oli siellä luntakin
Viikon päästä alkaa pidempi hiihtovaellus josta olen unelmoinut vuosia. Jännää. Kutittaa mahanpohjasta. Olen tohkeissani, mutta aikas passiivinen. Nautiskelen tunteesta.
Tunnen kaksi ihmistä, jotka ovat ajattomia nautiskelijoita. Kummipoikani Jussi ja poikani eivät elä aikapaineessa vaan juuri siinä hetkessä mitä ovat tekemässä ja tekevät sitä juuri niin kauan kun se tuntuu siltä – siis mikäli saavat olla kuten haluavat. Vaelluksella osaan olla enemmmän niin.
Nyt on se aika reissusta, että tuijotan kuvia ja videoita. Ulkona on liian kylmä ja mihinkään muuhun ei oikein viiti tarttua, paitsi puiden lisäämiseen takkaan, puuhellaa, saunanpesään.
Puhelimesta löytyi huojuvia ja täriseviä videonpätkiä.
http://www.youtube.com/watch?v=pYR5xYBXKME
http://www.youtube.com/watch?v=NhDX1bnXmPc
http://www.youtube.com/watch?v=M3pKfqF53iU
Huomenna teen jotain järkevää – ehkä.
No on mulla tässä Ylä-Lapin 1:250 000 kartta, se on aivan täydellinen suunnitteluhehkutteluun.
No ihan aluksi tämä valkoinen tipu Maritalle, en ole satavarma, että tää on tää, mutta tämän nyt sain luonnonsuojelualueelta napattua.
Tässä, siis mitä nerokkuutta. Jos ei käytä kenkiä vaan kahlaa ja kulkee avojaloin, ei voi tulla uusia rakkoja. Äidin taidonnäyte
Eka kahlauksen jälkeen kuljin pelkkä pitkä valkoinen paita päällä ja hattu päässä. Ja minusta tuntuu siltä, että olen polttanut mahani.
Tässä tullaan tuolta taaemalta kaistaleelta, siis äiti kuvassa.
matalan veden rauhaa ja kauneutta
Mä olen ihan sippi kaikesta meri-ilmasta, pitkistä kahlauksista ja kulkemisesta hiekassa, iho on lämmin ja punaviini lämmittää jo valmiiksi hehkuvia poskia (kaikesta suojaavasta aurinkorasvasta huolimatta). Oli ihana kulkea, katsella lintuja, kasveja, meren turkoosia, ulappaa, kaloja vedessä.. kaikkea. – Kun käveltiin tuolta pois niiin siinäpä pikitien varressa ei ollutkaan bussipysäkkiä. Ehdin ajatella, että hemmetti täältäkö pitää liftata pois, niin auto pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Siinä on liftaus jo ihan kiitettävällä asteella.
Ai niin, päivän kukkanen
Tämänpäiväinen reitti kulki joen pohjaa, jotain opin eilisestä.
Sieltä löytyi ennennäkemätön ihana päivän kukkanen
ja ruohikossa lojui kissapetoja – ensimmäinen täällä
Pusikosta löytyi myös granaattiomena, olisikos edellistä satoa
Joenpohja näytti pääosin tältä suurimmaksi osaksi. Välillä ei ollut vettä ollenkaan, välillä vedetön joki laajeni, välillä kävelimme kaatuneen kaislikon yli.
vähän kivisempiä wanna-be koskikohtia, tosin tosi vähällä vedellä, onneksi mentiin kävellen eikä kanootilla.
Päivän ihanat tipuset rannalla keskittyivät syömiseen eli olennaiseen
niistä jäi hauskoja kuvioita rantahiekkaan
miten niin muka toistan itseäni?
Upea päivä tämäkin. Ja äiti jaksaa jaksaa.
Tänään oli auringon noustessa laskuvesi. Kanssani matalikolla oli vitivalkoinen kahlaaja, jota kyttäsin hartaasti, mutta oli taitavampi harhauttamaan kuin minä. Tässä paras kuva
Tässä olemme kapuamassa tulivuorta ylös. Minä ehdotin toisia helpompia reittejä, mutta kun äiti ne hylkäsi niin minä jossain aivan taivaalta salamanalyöneessä ainutlaatuisessa kilttitytär -kohtauksessa suostuin! Nyt äiti on todennut, että hän ei enää nouse senttiäkään. En tiedä käykö jyrkkyys tästä ilmi, mutta päätös on ihan viisas. (en aio enää koskaan olla kiltti ja antaa periksi)
räppäsin siitä nyt toiseenkin suuntaan (enemmän oikealle) kuvan kun ylhäällä oltiin
ja vielä enemmän oikealle
Tässä olen kavunnut seuraavalle kukkulalle, äiti on pieni piste tuossa satulassa. Kun näette tuon jyrkemmän reitin ylös niin me nousiin vähän yli sen kun reitti kääntyy.
No tästä se piste ainakin näkyy, on alempaa
Tämä on edellisestä kuvasta zoomailtu vähän oikeaa
Meillä on hirveen kivaa ja kun tänään oli apteekit auki on rakkolaastaritilanne taas oikein hyvä.
Äidin jaloissa oli aamulla enemmän rakkoja kuin varpaita. En minä tahallani häntä kiusaa, rakastan toki ja paljon. – Teipattiin jalat ja niin taas lähettiin reppu selässä matkaan. Suutarin äitillä ei ole kunnon kenkiä – mukana.
Ihan vaan pakollinen kukkakuva
ja marjakuva
Vaellettiin sinne puolelle, jonne aurinko laskee
karut vuoret ovat täynnä vaaleanvihreää ja keltaista kukkaa
sinnehän se aurinko laski
hei haloo pois tieltä, aurinko laskee!!
hei, ei nyt
ja nytkö pitää esittää voimiaan
ihan kaikki temput
huomiseen
Kummallista, että se vetää puoleensa joka aamu
Tänään se vain ensin vähän vilautti
ja meni sitten pilven taakse
kultasi kuitenkin kaikki kasvit
Viime yönä tultiin paikallisbussissa kotiin ja tuli yö. Ja tulikin ihan säkkipimeäyö, siellä täällä harvakseen näki vain yksittäisiä valoja. Päivällä katselin vuoria ja katselin reittejä miten pääsisi ylös ja pimeässä olin hyvin tyytyväinen, että istuin bussissa, vaikka kuski ihailikin Carlos Saintzia.
Minun äitini nukkuu. Ennen aina minä nukuin aamuisin ja äiti oli ollut jo tunteja valveilla kun heräsin. – No nyt hän heräsi ja me lähdetään tutkimusretkille! Tsau.
Aamusella oli rannalla paljon pikkutipuja. Olivat niin energisiä ennen auringonnousua, että tarkkaa kuvaa ei tullut. Kuovinnäköinen kulki rantakivikolla ruokailemassa, oli liikaa taustansa värinen (on siis tuo harmaanruskea suttu) ja todella nopea kipittämään kauemmas tiehensä.
Tänään se tuli pilvestä
elämän kultaa
rannalla kivikossa rehottava pikkukukka oli oikeasti niin kauniin sininen
muistattehan näitä aku ankasta
surkean kesy aaltokuva, mutta ihan ite otettu. Kokeilkaapa ite, ne liikkuu arvaamattomasti!
oikeasti ne tulee vaahtoavana seinänä
Tänä aamuna äidin kanssa rannalla olimme jo luovuttaa, jos se ei sittenkään tänään, mutta tuo näyttää lupaavalta, jos se sittenkin.
voih ja oih, se on yhä olemassa
wau
no siinä se on
Emme maistaneet tuntemattomia marjoja, ihailimme vain
Tämä kaunis sininen avasi kukkansa auringon noustessa
Kuten kaikki muutkin pienet ja kauniit
Päivä meni merenrantaa kulkiessa ja pauhua kuunnellessa, oli meillä seuraakin
Upeaa muodinmukaista väritystä.
Tämäkin tipu tuijotti hartaasi merelle
Perhosia oli paljon. Ja lintuja.
Toivottavasti ei kävelty tänään liikaa ja äiti on upeassa kävelykunnossa huomennakin!
Lähtöhetkellä tuli papukaija hyvästelemään
Ei ollut arka, antoi itseään kuvata, muttei kerjännyt syötävääkään.
Kyllä se korppi on vaan komia eläin.
Eilen tuli kylläistämispiste. Oltiin sellaisilla karuilla vuorilla, joissa mantelipuut kukkivat. Ensimmäisestä sekosin kevyesti. Sitten tajuntani räväytti, että niitä on satoja jos ei tuhansia ja nyt tämä on liikaa osin talvihorroksessa elävälle.
Tajuatteko, tuhansia tälläisia
Noi valkoiset on niitä kukkivia puita. Ei tätä vaan kestä.
Tuo sumu on hiekkaa Saharasta, sitä oli eilen.
Laventeli kasvaa rehottaa massoittain missä vaan
mikähän kukka tämäkin, ihan kuin olisin nähnyt Prismassa aiemmin.
Täällä on paljon huikeita luolia, joita voi tutkia.
Lopuksi kuva huikeenvärisistä vuorista, ihan epätodellista.
Nyt sitten kohti Inaria, se on ihanaa se, sitä sentään olen odottanut vuoden!
Tänään meni vähän yli. Varoitus karskeille lukijoille, joiden kukkailuaste on jo täyttynyt. Olen karsinut kuvia kovalla kädellä, ihania kukkia oli tänään kymmeniä, mutta näitä en vaan voinut vastustaa. Kuten T sanoi, on sitkeissä hankalissa olosuhteissa elävissä kasveissa sitä jotain.
Olen pelrgonioiden sukua, minua ei tapa juuri mikään.
Kukin ain uudelleen.
Olen maasta, tuliperäisestä maasta.
Kukkani ovat joko siniset tai valkoiset, mikä vain viehättää enemmän.
Kukkii se kaktuskin.
Huomaathan nuo somat täplät. Pulloharja on keksitty kun minua on ihailtu,
Olen niin herttaisen suloinen, ettei siihen ole edes sanoja,
oih!
Eihän siellä Inarissa ole kylmäkään.
Länsirannikkolla oli ihan hulppean näköistä
Vuoria ja merta, mikäs sen kauniimpaa
ja suojaisia rauhallisia poukamia
Lintuhavainnoista sen verran, että on nähty paikallinen tiltaltti ja punertava haukka tositoimissa, sai syötävää.
Pensakoissa rapsahtelee jatkuvasti ja ai kun on kiva aina ajatella, että täällä ei ole myrkyllisiä käärmeitä – yes!
Jos joskus vaikuttaisin mahdottoman jääräpäiseltä ja sattuisin olemaan väärässä ymmärtämättä sitä, tätä kuvaa voi vilautaa, niin ehkä tokenen. Sitä mitä tapahtui en kerro ilman, että saan vähintään tuopin tai kaksi (korvattavissa viinillä, tai whiskyllä tai..)
Kukkasia Lissulle ja muillekin jotka niistä tykkää:
Mitä toistaan suloisempia kukkasia kasvaa missä vaan vuorilla..
Puintiympyrä noin 350 metrin korkeudessa
Tää on isona takulla jännän näköinen kukkanen
kaunis on tämäkin sinineiti
Puhumattakaan tästä
Takaisintullessa bussissa nukuin istualtani, rentousaste on nyt ihan hyvää luokkaa.
No ei tässä vielä kaikki, mutta yhteys pätkii niin että huomiseen, tai tähän päivään tai johonkin päivään 
niin ja sit se iltapäivä, otettiin bussi vuorien kautta solaan ja lähdettiin kävelemään
mutta on se elämä armotonta täälläkin
pitäis olla tarkkana
ja paikallinen rakka on aika tarkasti käveltävää lenkkareilla.
mutta tuolla edessä se rotkonpohja minne tepasteltiin
kaunis!
siis tuonne alas
kannattaa miettiä mistä oikaisee, ehkä aina ei kannata oikaista.
Että on kaunis akvedukti eli vesijohto.
Nyt aamiaiselle, eilen oli niiiiin hyvää tuoretta papaijaa, olisikohan tänäänkin. Ottaiskohan lauantaiaamun kunniaksi kuohariakin, hmm.
Sitten me otetaan bussi itärannikolle ja toivottavasti päästään taas tepastelemaan.
Niinku eilen tai toissapäivänä tai miten se nyt menee, kävimme vuoristossa aamupäivälllä tepastelemassa
siellä oli noita samoja marakasseja mitä tapaa myös Afrikassa
tämmöisiäkin mitä lie ovatkaan ja paljon muita
ja runsaasti muitakin ihan vain pöpelikössä vuorten rinteillä
nämä on vaan niiin “joku tyttösana”.
Ylempanä oli vähän coolimpaa
täälläpäin on kuvattu paljon länkkäreitä.
Sitten tuli nälkä ja jano ja menimme pois omaan mökkiin syömään.
Tähän yksi sitkeä ja uskollinen mustarastas kuvattu ruokapöydästä
nyt on mentävä nukkumaan, on tämä raskasta tämä elämä
Kyllä mie tiiän, että ei näillä leveyksillä pitäisi koskaan oikaista, mutta oikaistiimpa silti
Mutta voipiko tätä vastustaa?
Ryömimme kaatuneen Eucalyptuspuun alta.
Niin paljon kaunista ja vehreää
Kaikenlaisia uusia kukkasia
Että tällaisia löytyy mistä vaan kaukaa ryteikköjen takaa
Ja että tästä kävelisin yli
vaikka tossu painuisi näin syvään vehreään?
Ei me koskaan päästy sinne minne aioimme oikaista, sen kun vaan vaan kuvailimme kukkia, ihmettelimme ja päädyimme jyrkänteen reunalle ja palasimme takaisin ja otimme bussin pois. Eikä niin hirveesti surettanutkaan.
Nyt en ehi enempää kun pitää mennä syömään.
Hei, muistatteko, että on olemassa perhosia
ja aurinko ja perhosia
Kanarialinnusta piti ottamamme kuvia Maritalle, mutta ovat liian vikkeliä. Ihana sirkutus niistä lähti, ja mustarastas nähtiin, oli rauhallisempi tapaus. Täällä on kevät jos joku vielä muistaa mitä se tarkoittaa.
Kuu rötköttää selällään palmun alla nyt.
Huono kuva, parempi mieli 
tämä outo tyyppi ei sitten hievahtanutkaan, vaikka sitä katselimme ja ihastelimme.
Lopuksi siirsin sen sivuun, ettei kukaan ajaisi sen yli metsätiellä. Mistä tiesi, että se oli elossa, oli alahuuli joka hieman liikkui. Rentous on toki tanskalainen hyve, mutta että sammakotkin?
kommentteja