You are currently browsing the tag archive for the ‘tee-se-itse’ tag.
Viikon päästä sunnuntaina on suunnitelma olla jo vähintään Inarissa. Louteen reikä on korjattu. Tarkoittaa siis, että laitoin palan ilmastointiteippiä molemmille puolille. Tämä korjaustapa menee suvussa perinteenä isältä tyttärelle.
Ostin tyylikästä metsänvihreää narua louteen uusiksi naruiksi. Mikä tarkoittaa sitä, että tulen kompastumaan niihin monta, niiin monta kertaa. Mutta sehän parantaa muistia, toivottavasti 
Keski-Suomessa tuuli on piiskannut keltaisia lehtiä irti koivuista, olisi kiva päästä pohjoiseen ruskavaellukselle. Anna mulle edes pikkuinen maaruska pliis. Ihan sama minne menisin, mutta edes pikkainen olisi kiva. Jonnekin syrjään mäntyjen sekaan olisi tarkoitus.
Staalon kaato on suunnitelmissa. Kokoonpano on minusta herkullinen, erityisesti Marjo Leinonen ja Ulla Pirttijärvi yhdessä kutkuttaa etukäteen, Maijaa unohtamatta. Marjon rouheus, Ullan herkkä voima, Maijan vimma – yes!! Inarin Kultahovissa se lava on niiin typerässä paikassa, se ei ole mikään hyvä konserttipaikka. Toki saattaa olla, että hinta karsisi pois ne ihan koko ajan pulputtavat, jotka eivät halua kuunnella musiikkia. Karigasniemellä meno on varmaan aivan hervoton, norjalaiset saattavat olla joukoin liikkeellä, pääsylipun hinta ei karkoita. Utsjoki tarkoittaisi sitä, että kävelisin yöllä päälampun valossa kämpälle, Sodankylään en malta pysähtyä.. – tai sitten fanitan ihan joka paikan 
Ullan laulaa tyttärensä Hildan joiun:
käsivaralla vanhalla kännykällä kuvattu kesken kaiken.
Eilen sain loistavan idean! Sain yli 25 vuotta sitten lahjaksi erittäin ruman lammaspalaturkin, jota en ole pitänyt koskaan. Tai ehkä kerran kohteliaisuudesta lahjan antajaa kohtaan (silloin oli vielä tapoja ) Koska se oli lahja, en voinut heittää sitä vaan pois. Muutama vuosi sitten yritin vähän tuunata sitä ottamalla siitä osia pois, mutta ei.
Hillitsin saksimisintoni ja soitin ompelugurulle enkä turhaan: piti hankkia nahkaneula ja muistaa isot saumavarat. Syöksyin liukkauksia uhmaten kaupungille, ei ollut nahkaneulaa sokkarilla eikä anttilassa ja pienet erikoisliikkeet olivat kiinni. Tänään Primasta ostin pakkauksen nahkaneuloja. Kuulemma ne muotonsa vuoksi eivät riko nahkaa ja näin eivät repeydy saumasta.
Aluksi meni ompelu ihan tyylikkäästi ja sitten ei sitten millään. Tunnin yrityksen ja hätäsoiton jälkeen löytyi syyllinen, tuo osa on tuosta oikealta ylhäältä murtunut
Kyseessä ei ole laitteen huonous, vaan kova käyttö. Se on perintökalu pikkusiskolta isosiskolle. Onneksi on Singeri, pitää hankkia uusi osa huomenna.
Se on saumoja vaille valmista.
Jos joku haluaisi hyödyntää vanhoja nahkoja, niin oikeasti, tehkää todella isoilla saumavaroilla. Ja jos olette tosi hyviä ompelemaan niin tyylikäät kaavat löytyy täältä.
Eräs ystäväni pellepeloton on käsitellyt vuotavan Expedin untuvailmapatjansa saunasuojalla. Saunasuoja ei haise pahalta ja aineen hän olettaa olevan niin ohutta, että se imeytyy kankaaseen eikä muodosta niin paksua kalvoa kankaan pinnalle, joka voisi sitten pakkauksen/käytön jälkeen alkaa murentua. Patja ei vuoda saumoista eikä venttiilistä vaan mystisesti jostain niin, että aamuyöstä lonkkaluu osuu hankeen. Se ei ole kivaa se.
Nyt hän on koemaannut patjan ja se on kestänyt. Ja aikoo käsitellä sen uudelleen vielä muutamaan kertaan. Eikä uskalla sanoa mitään ennen kun on käyttänyt sitä kaksi viikkoa maastossa. Huom!!! jokainen kokeilee täysin omalla vastuulla jos kokeilee!
Hän miettii ja minä myös, että mikähän olisi paras tähän paras aine. Pelkään saunasuojan haperruttavan kankaan sisäpuolisia materiaaleja. Vaikuttava aine siinä on 3-jodi-2- propynyylibutyylikarbamaatti ja pitoisuus < 0,2 %. Ainetta käytetään myös kosmetikkateollisuudessa ja se on helposti biologisesti hajoava.
Vastaisikohan ne Expediltä jos kysyis. Vastasivat ainakin kun kysyin mikä on painoraja jos sattui jonkun kanssa makoilemaan patjalla eli Each of the mats is made for up to 100 kg. They sure have a safety margin, but we have not tested beyond for a long time. Eräs tuttava oli testannut 160 kilolla ja patja on yhä ehjä.
Expedin untuvailmapatja on vaan aivan huippualusta, jos se ei vuoda.
…
Jälkikäteen kirjoitettu: iloisia uutisia, ystäväni saunasuojakokeilu on toiminut kahden viikon hiihtovaelluksella.
Eläköön kaikki maailman pellepelottomat!
Kota – risukeitin – ilmaputki -kokeilu
(toi viltti toimii tässä lumena)
Nuotio kodassa on kiva, mutta savuttaminen tekee siitä helposti sietämätöntä. Nyt oli tarkoitus kokeilla auttaaako oikesti ilmaputki palamista. Riittääkö ilmaputki, vai tarvitaanko savupiippua. Ajatuksissa hiihtovaellus.
Mitä opimme
1. Kun käyttää ilmaputkea, pystyy kodassa olemaan savustumatta – jopa seisomaan silloin kun tuli on kohtuullinen.
2. Ilman ilmaputkea kotailma savuuntuu aika pian.
3. Viimeisiksi kannattaa jättää pientä poltettavaa, niin ei jää kytevää ja savuavaa keittimeen.
4. Jos ottaa risukeittimen pois ja jättää poltettavan alustan päälle, palaminen hidastuu ja savua muodostuu kotaan.
5. Palaminen on huomattavasti parempaa ilmaputken kanssa kuin niin, että oviaukko on raollaan. Kodassa on lämpimämpää kun oviaukko on kiinni ja ilmaputki on paikallaan.
Kyllä tuo ilmaputki lähtee mukaan, toimi yllättävän hyvin. Niin hyvin, että savupiipun väsäily jää pois. Jossain täällä kotona on ilmaputki, jonka voi painaa kasaa ja venyttää monen metrin pituiseksi – vie vähemmän tilaa.
Huumorintajuinen toi tilanteeseen lisätunnelmaa
Taaskaan ei oma-aloitteisuutta suosita. Rajala olisi vaihtanut 90 eurolla hajonneen näytön kameraan, jonka rikoin typerässä huolimattomuudessani (= kamera reisitaskussa) kesällä. Mies vaan ehti sen irrottaa, kun ajatteli vaihtaa näytön siitä kamerasta, joka kävi viime syksynä lähteessä, mutta niissä olikin liittimet eri paikassa. (Oikesti me ollaan tosi huolellisia ihmisiä).
Minun ystävällinen kysymys:
“Voiko teidän kautta ostaa näytön, ja jos niin mitä se maksaisi?
Nimittäin mieheni jo irroitti rikkinäisen näytön kamerasta”
vastaus:
“Ei ole mahdollista.”
Näin sitä joudutaan netin markkinoille, ostamaan näyttö jostain kiinasta. PAH!
kommentteja