erittäin rasittava postaus – kieriskelyä

Päähäni ei tällä hetkellä mahdu juuri muuta kuin sana vuorotteluvapaavuosi. Se on minulle kuin ?, eli jotain mahdottoman suurta ja upeaa, jota ei tahdo edes saada sanotuksi.  Taloudellisesti se on mahdollista, mieskin on antanut luvan ja henkisen tuen, poikani antaisi ehdottomasti luvan, noh taisi antaa jo viisi vuotta sitten. Tosin häneltä en ole kysynyt vielä, varmaan pitäisi. Kaikki ystävät ja kaverit ovat olleet tähän mennessä sitä mieltä että tottakai.

Noh, mitä ihmettä minä tässä sitten vielä vatuloin?

Köyhyys? Kyllä sitä vähän mietin. Toisaalta tiedän, että onnellisuus ja raha eivät korreloi elämässäni positiivisesti, eli itse raha ei ole koskaan tehnyt minua onnelliseksi tähän mennessä elämääni. Kyllä minä vuorotteluvapaakorvauksella selviän. Ja olen ollut aika onnellinen ja tosi köyhä elämäni monessa vaiheessa. Mutta ei voi väittää, etteikö työnantajani minulle lähettämä rahallinen korvaus ilahduttaisi minua kuukausittain.

Tietyt velvollisuudet ja projektit töissä? Työkaverini Mirja, (ihana ihminen) sanoi että niitä tulee aina uusia.

Muu? En tiedä. Tuntuisi mahdottoman upean hillittömän hienolta, voiko sellaista saada oikeasti? Tuleeko minusta sen vuoden jälkeen enää koskaan ikinä työkelpoista?

Jos aloitan joulukuussa, niin keritään töissä hoitamaan kaikki asiat rauhassa kuntoon. Jos toukokuussa, niin ehdin säästämään  rahaa jotain varten, niin mitä?

Mies kyseli tänään, että mitä minä aion tehdä vuorottteluvapaalla. Se tuntui jotenkin oudolta, mutta ei minulla ole mitään eritystä:

– voisi tehdä pidemmän talvivaelluksen (kuukausi olisi kiva)

– voisi tehdä remppaa

– voisi hengailla Mikon ja Lauran kanssa (3,5v ja 1,5v kummilapset) ja tietty Lissun kanssa (sisko)

– voisi hengailla Jussin kanssa (6v kummilapsi)

– voisi hengailla pojan kanssa, jos tehtäisiin joku yhteinen juttu (siihen pitäis varata rahaa)

– voisi hengailla äidin ja isän kanssa

– voisi tehdä normi kesävaelluksen (kuukausi olisi kiva)

– voisi käydä Lofooteilla, kävellä siellä ympäriinsä

– kai pitäisi ajatella, että menisi rahtilaivalla Uuteen-Seelantiin, ja vaeltelisi ja  hengailisi siellä,  mutta ei oikeasti oikein tunnu siltä eikä ole kauheaa innostusta edes lähteä junalla siperiaan. Hmm. Outoa.

Osa näistä miehen kanssa, osa yksin, osa ystävien kanssa.

Miksi kirjoitin tämän on siksi, että teen tästä näin todempaa, ei vain sisäistä haavetta. Ehkäpä ensi viikolla puhun tästä pomoni kanssa.

Ja miksi uskallan tämän nyt postata on siksi, että Maarit juuri kirjoitti tuonne erääseen ketjuun  ”Asiat tuppaavat olemaan selvempiä, kuin ihmispolon mieli.” Tulkitsen tämän rohkaisevan itseäni tämän vatuloinnin keskellä.

Avainsanat: kieriskelyä

• 31/07/2010
• 20 Comments