nyt on juuri sopiva aika

miettiä pitkää talvivaellusta.

Majoitetta on mukava miettiä. Olisikos se kota ja sitten kamina siinä.  Louekin voisi olla mukana. – Sitä voisi pitää turhana, mutta kuutamolla ja jos olisi revontulet, voisi makuupussista katella. Kota vai loue vai molemmat, vai säätäisikö kotaa niin, että yksi sivu olisi tarpeen tullen irrotettava. Voi miten mukava pulma pähkäiltäväksi.

Pellettejä voisi olla säkki mukana. Voisi tehdä kota-kamina-pelletti -kokeiluja ennen reissua, että toimiiko. Voi miten mukavaa puuhaa se voisi olla.

Reitistä ei ole hajuakaan. Tiedän, että se pulpahtaa mieleen kirkkaana joku hetki. Silläkään ei ole kiire.

Tämä on kuin ruokareseptin miettimistä ennen kauppaan menoa. Sen jälkeen hypistellään, pilkotaan, maistellaan, haistellaan ja katsellaan ennen kuin syödään.

7 thoughts on “nyt on juuri sopiva aika

  1. Pelletit ovat pellejuttu, risut ja oikea puu lämmittävät. Pellettipolttimen saat milloin vain testattavaksi, omaksi tai lainaksi.
    t. Iskä

  2. Timo, olen muuten samaa mieltä, paitsi höttölumella kodassa on haasteensa = mahdollinen isohko lapiointiurakka

    Isä, kiitos mielipiteestä 😉 Ei se taida mun pieneen kotakaminaan sun takkaan tarkoitettu pellettipoltin sopia.

    Faktat:
    – puukuormaa ei viitsi ahkiossa alkaa repimään,
    – maapuun polttaminen kun hankea on 1,5 metriä on vitsi
    – neljän vuodenajan kaasu on liian kallista, että sitä yksinomaan käyttäisi, eikä se ole tunnelmaltaankaan kovin onnistunut 😉
    – jäätyneen koivupuun sahaaminen ja polttaminen ei ole mun juttu kuin hätätapauksessa

    -> eli testailen pellettejä ja katson miten se toimii.

  3. Onko muuten pelletin lämpöarvo per painokilo kovinkaan paljon parempi kuin koivuklapilla. Ei taida olla. Tuntuisi painavalta tavaralta pulkassa vedettäväksi ja varsinkin kaminassa poltettavaksi.

    Ehkä se risukeitin on tässäkin kunkku?

  4. ”Tonni pellettejä vastaa lämpöarvoltaan noin 1,5 tonnia puuta, tai noin 500 litraa öljyä.” sanoo netti.

    Jos hiihtelee mäntyalueella, niin varmasti sieltä löytyy niin paljon kaatunutta kelon pätkää ja kuivaa oksaa, että sillä varmaan selviää ja risukeitin tai kotakamina on kunkku.

    Paistunturi, Kaldoaivi tai yleensäkin avotunturi vaatinee(?!) talvella jotain poltettavaa mitä joutunee kuljettamaan mukanaan. Mulla ei omatunto salli elävän katajan polttamisen. Vaikka onnekas olenkin, niin en ala arvailemaan, että tässä saattaisi olla maapuutikkuja ja kaivamaan sitä hangen alta 🙂

    Mies saa (=joutuu) tehdä risukeittimeen ja /tai kotakaminaan pellettipolttimen. Tai sitten hän saa suuren oivalluksen ja tekee jonkin uuden risteymän. (Häntä ei pysty kontrolloimaan).

    Testailen sitä tuolla takapihalla, kunhan saadaan lunta ja pakkasta ja raportoin kuinka menee 😀 Voipi olla, että minunkin mieli muuttuu, saadaan nähdä.

    Olen ollut talvivaelluksella niin, että on ollut rivi kotoa tuotuja polttopuita kaikista alimmaisena, ja menihän se niinkin. Kun on aikomus olla poissa vähän pidempään (ulkona talvella) niin olisi halu ottaa asiat varman päälle (= keski-ikäisyyttä).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: