huulilla

Melkein itkin eilen työpalaverissa. Ääneni murtui ja puhuin tunteesta, kun ei yrityksestä huolimatta ehdi tehdä kaikkea mitä yrittää, mahdottomasta työmäärästä. Kukaan ei syyttänyt minua mistään, kukaan ei oikeastaan tiedä missä suossa tarvon. Avauduin – ikäänkuin vahingossa.

Jos tässä olisi ominaisuus kuten naamassa tekisin niin, ettei äiti ja isä näkisi tätä, mutta kun ei ole. Toisaalta olen sitä mieltä, että kyllä 70-v tämän kestää 😉 Ja tiedätte miten vahva olen.

Vapaus on huulilla, ihan tässä lähellä, muutaman kuukauden päässä, siksi kai päästän tunteet esiin.

Työtovereiden suhtautuminen hetken järkytyksen jälkeen on ollut kaunista. Jokainen omalla tavallaan on osoittanut välittämisensä, lämpönsä ja ymmärryksensä.

9 thoughts on “huulilla

  1. Olet ollut 45 vuotta kohta täällä. Ajattele millä kokemuksella saatkaan aloittaa seuraavat 45 – ei tyhjästä kuten aluksi – ja sitten on 90 täynnä ja taas uusia mielenkiintoisia asioita.

    Ja ehkä tuuraajasi älyää ottaa KAKSI lisäihmistä tekemään kanssaan ne hommat, jotka nyt teet. Kuulostaa, että kolme on sopiva määrä ihmisiä.

    Jos ei – sanot itsesi irti.

    Halaus ja suukko poskelle! Äiti

    En neuvo – en koskaan – tiedän vain kaikki asiat 🙂

  2. Hyvä et sait kerrottua missä oikeesti meet. Vaikka ois kuinka taitava ja nopea ei palloja pysty pitää ilmassa jos niitä on liikaa…

    -Sun äitis taitaa olla oikeassa

  3. Ihmettelin aikoinaan ”oikeissa töissä” miten tiukasti ihmiset pitävät pokkaa yllä. Työn määrän lisäksi sen laatu saattoi rassata. Oli kaikkea epämääräistä, pitäiskö tehdä vai ei. Uskallanko, osaanko. Miten tulen juttuun työkavereiden kanssa , miten kohtaan asiakkaat yms. Hyvä, kun vähän parkaisit!

  4. Maarit, ihan älyttömän hyvä pointti. – Kerran aiemmin tuolla samalla porukalla olen puhjennut hysteeriseen nauruun, kun ”paska nakki napsahti”. Siitä on noin vuosi sitten. Silloin olisi pitänyt hypätä pöydälle ja kirota! Nyt on tästlähtien helpompi parahtaa, kun sen on jo kerran tehnyt.

  5. Yksi asia mikä minua korpeaa on sosiaalinen media ja työelämä! Milloin muka siihen on aikaa? EI IKINÄ!! Halua? Ei ole ainakaan vielä löytynyt!

    Kyllähän minä kaiken maailman höpössä roikun vapaa-ajallani, mutta että naama ja työ, keskustelupalstat ja työ – eiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!!!!!!

    Olen ollut pakotettu liittymään joihinkin foorumeihin työn takia, mutta en ole vielä sanonut sanaakaan. Tuntuu kohtuuttomalta, että tästä pitäisi vielä revetä höpöttelemään työasioista tuntemattomien ihmisten kanssa ja kehittämään asioita.

    Oon varmaan NIIIN väärässä ja asennevammainen, mutta ehkäpä vuoden vapaan jälkeen kaikki on toisin. Tai sitten ei,

    • Aikanaan työssä minulta mielestäni puuttui aikaa vain rauhassa suunnitella, miettiä. Rutiinia päivä täynnä. Ja loput yöllä kotona.

      Ja nyt tuntuu, että tahti on ihmisille vain julmempaa.

      Se ei taida olla sitä mitä haluamme eikä maailman onnellisinta oloa ainakaan.

      (Ja miksi kilpailla sellaisessa asiassa, jossa eivät maailman maat ole samalla lähtöviivalla eikä kaikilla ole sama päämäärä)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: