karvasta kitinää

Pettymys. Ei ole minusta nousemaan huomenna pohjoiseen lähtevään linja-autoon. Vaikka antibiootit ovatkin helpottaneet oloa, niin en vaan jaksaisi nousta tunturinkuvetta ylös.

Pettymystä hälventää hitusen tuossa näkösällä lojuva tyhjä rinkka. Pakatun rinkan ohi on tympeää mennä. Monta vuotta sitten sellainen mulkoili minua kokonaisen sairaslomaviikon milloin vihaisesti väliin anovasti. Vai olinko se minä 😉

Mitä tässä muuta voi kun suunnitella talvivaellusta. Iänikuinen todellisuuspako yhdistettynä järkevältä vaikuttavaan pohdintaan ja samalla voi räplätä karttoja. Kohta tämä riistäytyy käsistä ja alan kirjoitella listoja.

3 thoughts on “karvasta kitinää

  1. Elämä on kummallista. Toisaalta pitäisi olla aina valppaana reagoimaan mihin hyvänsä mitä eteen sattuu. Ja toisaalta pitäisi osata rauhallisena odottaa tilaisuutta tehdä sitä mitä todella haluaa. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka eivät tiedä mitä haluavat.

    • No niinpä! Eikä pitäisi turhaa kitistä, vaan katsoa kauas taivaanrantaan!

      Aurinko paistaa, ei tullut sitä lumimyrskyä jota odotin. Turhaan hehkuttivat uutisissa, pitäisi lopettaa mokoman katsominen kokonaan.

  2. No johan oli harmi!
    Jospa sitten seuraavalla kerralla saat olla ainakin tuplasti pidempään 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: