hymy
Lisätessäni puita äsken puuhellaan, muistin miten vain vähän aikaa sitten heittelin tunturisaunassa lumipalloja kiukaalle saavista ensimmäisenä iltayönä. Löyly oli juuri oikein – hyvin lämmin, pitkä ja kostea. Kroppa oli rämpimisestä sopivan hellä, makasin lauteilla ja lihakset rentoutuivat. Olut oli kylmää ja maukasta. Kiuas humisi niinkuin puukiukaat humisevat.
Marian muistikirja 
Tommosen mielikuvan heitit :o))
Minä hymyilin kanssasi – kiitos hetken irtiotosta!
Tunnelma on aistittavissa kirjoituksessasi. Olin juuri illalla saunassa makailemassa lauteilla ja mietiskelin, että mikä se on on tuo lumipallohomma.
Sulatitko lumesta vettä, vai miksi siellä saavissa oli lumipalloja? Itse joskus heitin jääkokkareen kiukaalle, se on automaatti. Mutta sen hain avannon reunalta.
Oliko sinulla sama tarkoitus? Ihan vaan kysyn, että saisi nukuttua, eikä asia painaisi mieltä.
🙂 No niin.
Me siis kahlasimme sinne. Ensin tunti ylös tunturia, se meni tyylikäästi tiepohjaa pitkin ja sitten melkein kolme tuntia matkaa johon menee normioloissa kolme varttia. Oli grey-out eli pimeää ja sankka lumipyry. Välillä oli 10 senttiä lunta, välillä hetken kantoi, välillä oli lunta syvemmällle kuin haaruksiin, kahlasin jossain niin, että oli melkein napaan pehmeää lunta.
Tuuli pyöri tunturissa, jos suunnisti lumen tuiskuamisen mukaan sekosi suunnasta. Ja kun kaaduttiin pehmeään hankeen aika monta kertaa, niin aina piti suunta kattoa uudelleen = emme edenneet suoraan, mutta olimme hyvällä mielellä ja ihan siedettävässä hapessa.
Perillä en vaan jaksanut tehdä isoa avantoa. Siinä oli matkalla vesikuopalle iso lumikinos ja mie sinne taas sotkeuduin napaani myöten (olen 177 pitkä) joten oikaisin ja otin tänä ensimmäisenä yönä kiuasveden lumesta. Höttöinen lumi suli lumipallolumeksi, sitä oli kiva heitellä. Siis oikein arvattu.