mielenkiintoinen ilmiö
Keväällä 2009 todistin toisen kerran elämässäni tuulen vaikutusta porotokan liikehdintään. Navakka sitkeä tuuli, joka estää niitä kuulemasta ja haistamasta vihollista (susi, ahma tai karhu tai kotka) laittaa ne käyttäytymään lailla, joka geneettisesti on kai lajia säästävin (=omaa päättelyä, ilman mitään muuta todistearvoa)
tässä oli hetkellinen tyven ja tokka pysähtyi ja alkoi syödä
tämä on sitä samaa tyventä
nyt tuulee ja porukka kulkee samaan jälkeen
ja yhä lisää tulee
ja yhä lisää ja päästää tosi lähelle.
Tätä tärkeää asiaa aion pyrkiä havainnoimaan lisää tulevan vuoden aikana.
Marian muistikirja 
ja näitä oli siis satoja, lähemmäs tuhat olettaisin.
Tuuli.
Siinä on lämpötalous kovilla. Porukka siirtyy alamaihin samaa uraa pitkin, tyynemmille paikoille?? Siis oliko suunta kuruun tai alavaan paikkaan?
Tuosta ne laskeutuvat kuruun ja siitä taas nousivat ylös tunturiin, josta laskeutuivat ja nousivat.. Ideana näytti olevan mennä turpa kohti tuulta jos oikein muistan. Ja ilmansuunta oli kohti länsi-luode. Ja oli kevät.
”Poro ei oo tyhmä, vaikka se onkin älytön”, sanoi meille poromies.
(Vai miten se meni, Minna?)