ahne
Pomoni – hyvin herttainen varttunut nainen – tuli luokseni joku päivä kai vuosi sitten ja puhui seitsämästä perussynnistä – ja sanoi, että yksi niistä on ahneus. Hän katsoi minua lempeästi, niinkuin hän usein katsoo ja sanoi, että ihminen voi myös olla ahne työlle. Osuma.
Kun pääsin tuosta palkkatyöstä ja vapaalle, niin täytyy todeta, että olen täyttänyt sen ahneella työllä. Olen täysin uupuneena laahustanut saunaan ja kylpenyt lihakseni taas toimiviksi. Laskeutunut keittiööni ja tehnyt ruokaa ja saanut taas verensokerini normaaliksi.
Olen koukussa intensiiviseen tekemiseen. Nautin siitä, että teen ja saan aikaiseksi. Nautin siitä aallosta, kun aika katoaa ja tekeminen on tässä ja nyt.
Kohtuullisuuden kanssa minulla on tekemistä niin paljon kanssa. –
Sen vapaan toimettomuuden olen siirtänyt napapiirin yläpuolelle.
Tekemisestä nauttiminen on hieno asia. Kohtuuden harjoittaminen on hyvä sekin; varmistaa näet että seuraavallakin kerralla jaksaa nauttia tekemisestä. Eipä ole huono asia sekään, että sallii itselleen myös ne tehottomammat päivät. Tuohon viimeksi mainittuun taitoon olen joutunut turvautumaan näin joulun alla. Toisaalta on hienoa, että hössötykset jäivät väliin. Joulurauhaa!
Parannuin tekemisen ahneudesta muutama vuosi sitten. Nykyään alkaa laiskuuus jo vähän hävettämään.