Uusi Outa on ilmestynyt!
Outa on maailman paras nettiretkilehti silleen subjektiivisesti nähden. Se on hyvä.
Siellä on mun kaverit, tutut ja tuntemattomat saman asian ympärillä. Maarit kirjoittaa kotipihan nurkista. Timo asiaa ja tällä kertaa huiman tarinan. Riitta uuvanoista ja niihin liityvästä tutkimuksesta, hyvin mielenkiintoista! Ihastukseni sopuliherra Kiekunen on vaan omana itsenään. Tuirelta on ihania kuvia ja meiltä kolmelta Päivi, Tuire ja minä juttu, joka alkoi Tuiren ja mun inttämisetä ;-).
Maritalta on ihania ja kivoja juttuja ja hän antaa Annan 9v kertoa asiaa.. Matti K kirjoittaa tärkeää asiaa elämän perusteista- ystävyydestä ja ekosysteemipalveluista – se on meidän kaikkien luettava. Minna kirjoittaa asiaa niin, että kadehdittaa.
Uusista tuttavuuksista Eila kirjoittaa omista kotipihan nurkistaan pohjoisessa. Sirkalla on huima kuvakertomus. Kari kirjoittaa ensimmäisestä Lapinmatkastaan, juttuun on tiedossa jatkoa. Sampo ja Matti vaelluksista, kuten Anni. Annilla on ihana tapa kertoa ja toteuttaa unelmiaan. Sampolla on kasapäin rauhaa ja kärsivällisyytä ja Matti menee juuri sinne minne haluaa.
Nyt on yö ja kirjoitan, aamulla saan Jounin videot. Hienoa, että ihminen tekee asioita tavallaan välittämättä nopeatempoisen maailman koukuista. Jonin runot ja kuvat ovat *.
Olisikohan tämä meidän paras lehti. No ei sillä väliä.
Marian muistikirja 
On se, upea, ellei paras!
Pus ja halit 🙂
Mietin tässä tänä yönä, että onpas etuoikeus tän ikäisenä tehdä näin kivoja juttuja yhdessä. Yksi meistä asuu idässä, yksi pääkaupunkiseudulla, yksi rannikolla lännessä, yksi hulvaton savolainen on joka porukassa, sitten kaksi pirkanmaalla monen kivenheiton päässä toisitaan, minä etelä-pohjanmaalla kasvaneena siirtynyt vaiheiden jälkeen keski-suomeen. Tässä me aikuiset, ei kaikki edes livenä tavanneet, leikitään (= harrastetaan mielekkäästi, jos jotain sana häiritsee) yhdessä. On se elämä hellinyt (=koetellut hyvin) minua, että saan näin kivoja tehdä.
Ja Päivi, sulle myös 🙂
Ja tästä tulikin mieleeni se hauskuus, että mikä on onnellisen elämän saiaisuus: huono muisti, kohtuullinen terveys ja ? (= oliko se luulo, että on onnelinen vai positiivinen elämänlaatu vai mikä?)
Kiitos vaan kaikille enemmän tai vähemmän hulvattomille toimituskunnan jäsenille uudesta Outasta! Paljoa en ole vielä ehtinyt lukea, mutta aika kutkuttavat ovat jo tunnelmat.
Tuo kirjastotreffijuttu on ihan omassa sarjassaan!!! Miten noin voi kenellekään käydä? Juttu on paljon enemmän kuin kertomus hauskoista sattumuksista. Oman tiensä kulkijat ovat todellakin pysyneet omilla poluillaan, vaikka kuinka yrittivät saada ne risteämään. Hieno ystävyyden ja itsenäisyyden ristiriita. Nauratti ja toisaalta melkein itkettikin.
Kaksi kertaa miettisin osallistuisinko Outan lukijamatkalle, jos sellainen joskus järjestettäisiin. Voipi olla, että yksinään joutuisi kuleksimaan.
Pakkoko sitä on ihmistä täällä itketyttää, Maria! Julkisella koneella!
Herkkä päivä tänään (kin).