Oikaistaanko?
Kyllä mie tiiän, että ei näillä leveyksillä pitäisi koskaan oikaista, mutta oikaistiimpa silti
Mutta voipiko tätä vastustaa?
Ryömimme kaatuneen Eucalyptuspuun alta.
Niin paljon kaunista ja vehreää
Kaikenlaisia uusia kukkasia
Että tällaisia löytyy mistä vaan kaukaa ryteikköjen takaa
Ja että tästä kävelisin yli
vaikka tossu painuisi näin syvään vehreään?
Ei me koskaan päästy sinne minne aioimme oikaista, sen kun vaan vaan kuvailimme kukkia, ihmettelimme ja päädyimme jyrkänteen reunalle ja palasimme takaisin ja otimme bussin pois. Eikä niin hirveesti surettanutkaan.
Nyt en ehi enempää kun pitää mennä syömään.
Marian muistikirja 
🙂