tuulta
Jo yöllä nousi tuuli. Aamulla se oli sen verran kovaa, että kunnianhimoinen ajatukseni oli jäädä sänkyyn koko päiväksi ja sieltä silloin tällöin ruokkia Jotulia. Mutta siihen en kyennyt vaan kävin ottamassa muutaman voimainkoetuksen tuulessa ja tuiskussa. Pakko oli aina välillä tulla sisälle kuivaamaan silmälasit, vaihtamaan hanskat. Valtava määrä lunta on ohuina pilvinä vaihtanut paikkaa ja paljastanut paikat missä tokka on ollut joskus aiemmin.
Puolen päivän jälkeen tuuli rauhoittui, oli suhteellisen rauhaisaa kulkea tuntureilla, kunnes pimeän alkaessa se tuuli oikein todella innostui. Vastatuuleen sai taistella, ihanan tuntuista. Välillä tuulenpuuska pamahtaa hirsiin, harjoittelen olemaan silloin ihan rauhallinen. Mitäs voi muuta tehdä kun luottaa kohtaloon 😉
ei taida edes näkyä, että tuulee ihan kunnolla
juuri tässä oli paikka tällaiselle kauniille kuopalle. Mutta miksi, sitä en vaan tajua.
päivällä näytti tällaiselta
Marian muistikirja 
onneksi se tuuli tyyntyi, tuntui jo jossain vaiheesda turhan jännältä 😉
Kaikessa karuudessaan silti kaunista. Ja nätti kuoppa 🙂
Jos mökki pysyy kasassa, niin mikä sen mukavampaa kuin kääriytyä peittoihin ja ihmetellä tuulen tuiverrusta Jotulin lämmössä.
Katselin kerran kovalla tuulella varpusia. Ne olivat suojassa tiuhan pensaan alla olevassa kuopassa, mutta eivät malttaneet olla vaan pyrähtivät aina hetkeksi lentoon, antoivat tuulen riepotella itseään vinksin vonksin ja palasivat sitten nauraa hyrähdellen takaisin.
kk
😀
Mikä hykerryttäävä tarina! Kiitos Kaisa.
Olin joskus Haltin suunnalla samanlaisessa myräkässä. Kämppä natisi ja sukset olivat jo menossa tuuleen. Niitä siinä pyydystettiin ilta.
Hommaa semmoinen tuuligeneraattori sinne, ihan pieni. Saataisiin edes postia pahimpaan tarpeeseen.
Totta MA – anna Male meidän olla leikisti mukana!