en ole enää koskaan kiltti
Tänään oli auringon noustessa laskuvesi. Kanssani matalikolla oli vitivalkoinen kahlaaja, jota kyttäsin hartaasti, mutta oli taitavampi harhauttamaan kuin minä. Tässä paras kuva
Tässä olemme kapuamassa tulivuorta ylös. Minä ehdotin toisia helpompia reittejä, mutta kun äiti ne hylkäsi niin minä jossain aivan taivaalta salamanalyöneessä ainutlaatuisessa kilttitytär -kohtauksessa suostuin! Nyt äiti on todennut, että hän ei enää nouse senttiäkään. En tiedä käykö jyrkkyys tästä ilmi, mutta päätös on ihan viisas. (en aio enää koskaan olla kiltti ja antaa periksi)
räppäsin siitä nyt toiseenkin suuntaan (enemmän oikealle) kuvan kun ylhäällä oltiin
ja vielä enemmän oikealle
Tässä olen kavunnut seuraavalle kukkulalle, äiti on pieni piste tuossa satulassa. Kun näette tuon jyrkemmän reitin ylös niin me nousiin vähän yli sen kun reitti kääntyy.
No tästä se piste ainakin näkyy, on alempaa
Tämä on edellisestä kuvasta zoomailtu vähän oikeaa
Meillä on hirveen kivaa ja kun tänään oli apteekit auki on rakkolaastaritilanne taas oikein hyvä.
Marian muistikirja 
Kukkuloiden kuningattaret! 😉
Kai sinä yritit houkutella tuota kahlaaja lähemmäksi lajityypillisellä käyttäytymisellä?
Kävelit rantavedessä sulavin askelin kaulan pitkällä ja välillä nokkaisit jotain pohjasta? Kokeile sitä vaikka huomenna.
Se kanalintutyyppi jota edustan ei nokkaise ruokaa merenpohjasta 😉