tuumailua ja Silvan kompassissa ilmakupla!
Laiskuuteni on hienolla tasolla. Väitän sentään miettiväni. Hämmästyin kun sain s-postiviestin, että eräs hiihtovaellukselle lähtijä on joutumassa stressin valtaan seuraavan reissun järjestelyjen takia. ? Olenkohan missannut jotain mistä pitäisi stressaantua? Ehkä kyse on siitä, että minulla on vaan niin paljon aikaa ja ei juuri mitään uutta hankittavaa.
Silvan kompassiin on tullut ilmakupla. Hahhaaa!! Tunnen lapsellista vahingoniloa, ei ole ruottalaiset kompassintekijät parempia kuin suomalainen Suunto. Nyt pitäisi kai löytää jostain kuitti ja mennä / lähettää se Helsinkiin Partioaittaan. Se on ostettu kaksi vuotta sitten tammikuussa ja myyjä vakuutti ja lupasi, että siihen ei tule kuplaa. Pidin sitä silloin alkuvuodesta 2009 pakkasessa ja huoneenlämmössä vuorosiinsa ja olin epäuskoinen ja hämilläni kun kuplaa ei syntynyt. No nyt on maailmanjärjestys palautunut. – Ja sitten voin vahingonilon lisäksi harmitella sitä, että joudun kele vie ostamaan uuden kompassin – mrrr. Tietysti voisi hyväksyä elämän johon kuuluu ilmakupla kompassissa. Mutta ei ehkä talvella. Ja kun se maksaa vain viinipullon verran.
Olen ajatellut ompelevani anorakin sarkakankaasta. Kangas on pesty ja odottelee inspiraatiota ompelukoneen vieressä. Tuleekohan inspis tänä vuonna – tutkimattomat ovat inspiksen tiet. – Siskolla on kaksi pientä ihanaa lasta, ei voi edes vaivata ompelugurua. Toinen perheen ompeluguru on varmasti kiinni koulutöissä. Ja anorakin ompeleminen on ihan minun taitotasoani vastavaa puuhaa.
Voisi olla aika alkaa koota ruokia kasaan. Vaikka kuinka vatuloin, niin silti aion tällä kertaa päätyä laittaamaan kuivasafkan paperipusseihin ja ne siten isompiin muovipusseihin. – Mitään herkkuja ei kannata hankkia vielä, muuten ne tulee syötyä muutamaan kertaan ennen reissua.
Otan mukaan kodan ja louteen. Louteessa nukun kun ei ole lunta pyörittävää tuulta ja kodassa sitten kun sää vaatii sen. – No ei ollut vaikeaa, mutta tätäkin olen miettinyt. Kyllä se asiat loksahtelee aikanaan paikalleen, kuten varmaan se reittikin.
Hanska-asia ei kohdaltani mennyt vielä ihan putkeen. Kun on pitkät sormet niin joudun ostamaan miesten kokoja, jotka sitten on turhan leveitä. Aattelin yöllä, että ostan sopivaa lampaantaljaa, leikkaan itselleni sopivat ja suutari ompelee ne kasaan. Ai kun helppoa ajatuksissa.
On se vaan niin kivaa alkaa joskus tässä kasailemaan tavaraläjää johonkin nurkkaan. Se on kaunista sisustamista se. Ja siinä on sitä lähdön tunnelmaa.
Marian muistikirja 
Mulla on kaks kompassia, peruslaadukas, ja laadukas. Laadukkaaseen ei pitänyt tulla kuplia, vaan tulipa kuitenkin. Se kuitenkin häviää lämmetessään, mutta ei auta jos on ulkona ja suunta pitäis löytää 😦
Onko sulla pysynyt kuivaruoat paperipussissa kuivana ?
Mulla on kotona Serlan eväspusseja. Kyllä ne ovat tähän asti toimineet, mutta varmuuden vuoksi laitan ne sitten vielä isompaan muovipussiin.
Se on sellaista taiteilua sen kuplan kanssa, pitää saada se nätisti väännettyä toiseen nurkkaan, niin toimiihan se. Mutta mitä isompi on kupla sen ärsyttävämpää ja hankalampaa se on.
Haa! Sanoinhan siitä Silvasta!
Mulla on kanssa kestämätön vaelluksensuunnittelustressi 😦
Tule tänne niin ommellaan sulle anorakki!! 😉
wau, meniskö tää niin, että mä juoksisin Ln ja Mn perässä ja pussaisin niitä ja ne juoksis taas karkuun ja mä taas uhkailisin niitä suukoilla ja me kaikki kolme taas kiljuttais ja juostais ympäriinsä ja sä sillä aikaa ompelisit?
Eiks se niin mee? Paitsi että mulla ois earit ja mä ompelisin 🙂
Sä voit viedä sen kompassin Jyväskylän puotiinkin! Ja olipa hyvä, ettei ruotsalaiset pesseet suomalaista :).
Shining Minna, erittäin hyvä idea!