hiljaisuus
Paistunturien sosiaalinen elämä on vaihtunut hiljaisuuteen. Olen laittanut suuni kiinni ja huomaan eron leukaluissani, ja kuulen hiljaisuutta. Ei edes tuulta. Hengityksestäni kuuluu vieno ääni. Ei onneksi korvamatoa 😉
On hyvä näin. Silti vähän ikävä ihmistä. Vähemmän tänään kuin eilen. – Alan taas tottua yksinoloon.
Olen silti sosiaalinen eläin. Haikeutta kun Tuire lähti. Ja samalla hyvä olla yksin.
Olen normalisoitunut työelämästä, sillä kun kohtaan lajitovereita höpöttelen mielelläni. Minä, joka ennen olin yltiökyllästetty, ja vältin kontakteja! Työstä voi siis parantua 😀
Marian muistikirja 
elämä ON mielenkiintoista – minäkin luen iltalukemisena sosiologian alkeiskirjaa 🙂 – tervetuloa taas takaisin!