Hiihtovaelluksen loppu
Reissu on loppu. Se on haikeaa, mutta otan sen kuin nainen 😉
Hiihtelin tai paremminkin valuin viimeiset kilometrit kivikovalla hangella, kävelin sukset jalassa pitkin pälviä, könysin louhikossa kun joki olikin auki. Suksi ei ottanut tippaakaan kiinni hankeen ja valuminen kiihtyi turhan kiivaaksi välillä ja kerran rysäytin kunnolla pusikkoon. Mietin, että onkohan tämä hyvä vai huono kun tämä loppuu näin – ehkä hyvä, tahdotonta valumista ei jää niin ikävä.
Pitkä hiihtovaellus on erittäin yksinkertaista ja täydellistä elämää. Hiihdät ja nautit ja syöt ja nukut eli pelkkiä perustarpeita ilman mitään huolia. Täydellisen helppo maailma.
Laulujoutsenet lensivät ylitseni viimeisellä kilometrillä, kvaakkuivat minulle ja minua itketti 🙂
Kiitos, että olitte kanssani hengessä mukana, en tuntenut itseäni yksinäiseksi. Jaettu elämä tuntuu moninkertaiselta rikkaudelta. Halaus.
Marian muistikirja 
Onnea ja haikeutta samassa paketissa! Mutta hei – kaikki sun merkinnät 14. päivästä tähän asti oli kadonneet?!
Näppäränä tyttönä siirsin ne luonnostilaan ja nyt joudun käsityönä laittamaan ne takaisin 😀
Kummallista, minuakin melkein itkettää. Olisinko ollut hengessä mukana? 🙂
Nyt lähden ottamaan ilon irti anopin kukkapenkeistä…
Nii-in, kaikki kiva loppuu aikanaan, sanotaan… Mutta muistot jäävät! 🙂
Ihana on ollut saada kanssasi ”reissata” näin kotisohvalla istuen merkintöjäsi lukien ja kuvia ihaillen!
Toivottavasti nähdään pian! 🙂
(((halaus)))
Kiitos Maria kun jaoit reissusi meille! Näin ei lapinhulluuden pureman saamana ei voi kun ihailla sun sisukkuutta. Vaikka ei taida sisukkuudesta olla kysymys kun kyse on nautinnosta?
Hei 🙂 Aivan oikein, ei nautinto vaadi sisukkuutta, noh siitä luopuminen ehkä 😉
”perustarpeita ilman mitään huolia” – sitä mahdollisuuksien mukaan meille kaikille kaikkeen elämään! Ei kai tätä ole tarkoitettu vaikeaksi.
Tuo on juuri sitä elämän parhautta 🙂
Luonnollinen ja onnellinen loppu, ei väkivaltaista siirtymistä toiseen maailmaan.
Hiljalleen, kuiskutellen.
❤
tuli mieleen viimekesäinen – 5vkon asuntoautoreissun loppu. Aivot ja sydän oli jossain ihan muualla ja sitä vain piti palata arkeen. Muutoskautta kesti hyvän tovin, mutta muistot vahvistuu ja hymy palaa kasvoille aina kun muistan matkan 🙂
Ihana, että sait tämän matkan!
Matkakertomuksesi oli mukavaa luettavaa. Joka ilta tarkistin mitkä ovat fiilikset siellä Ylä-Lapissa. Lapin keväät ovat nykyisin suuria arvoituksia, onko ilmastonmuutos mukana peleissä??? Kaunis kiitos ja jään odottelemaan matkakertomusta erinomaisille sivuillesi.