katselen eteen- ja taaksepäin

Nyt olen ollut puolisen vuotta vapaalla. Ihan turha yrittää kertoa miten kivaa se on. On käsittämättömän onnellinen ja energinen olo. Jos nyt vähän voisi yrittää, niin sanoisi, että ihan niinkuin olisi aina lauantai. Ja siihen en ole ehtinyt kyllästyä.

Nyt voisi istua loppuajan emännänjatkeella keittiössä, niin aika ei vilahtaisi huomaamatta ohi. Mutta ehkä nyt kuitenkin tästä vielä lähden Inarille, Gaissoille, Kaldoaiviin, Lofooteille ja sitten voisi tehdä syksyllä jonkun kuukauden reissun jonnekin. Minne se kuukausi suuntautuisi, en oikein vielä osaa sanoa. Jännä nähä.

Syksyllä pitäisi ottaa rohkeasti yhteyttä ihmisiin. Olla tekemisissä muidenkin kuin ihan itsen ja ihan lähipiirin kanssa. Saatoin poikani tänään junalle ja sanoin, kato miten hirveesti ihmisiä – hän sanoi, että nyt on tosi vähän, ne on vielä juhannuksen vietossa maalla. Kyllä minä vielä tästä 😉

Aloin kirjoittamaan muistiin tarinoita poikani lapsuudesta, hän oli sellainen ihana villi pentu. Näillä tositarinoilla olen yrittänyt nukuttaa kummipoikaani Jussia, aika huonolla menestyksellä. Olisi kiva jos ne olisi ymmärrettäviä ja tuottaisivat iloa muillekin lapsille. Otan mielelläni palautetta vastaan.

http://callejuttuja.wordpress.com/

13 thoughts on “katselen eteen- ja taaksepäin

  1. Ihan älyttömän hauskoja juttuja Calista :D! Vaan ehkeivät kaikki jutut ihan just silloin aivan yhtä paljon äitiä naurattaneet…

    Loistokasta loppuvapaata! Aika on niin suhteellinen käsite. Kun sitä on, tuntuu kun kaikki maailman ovet olisivat avoinna ja sitä voi vain miettiä, että mistäköhän ovesta sitä nyt tänään lähtisi kävelemään.

    • Thänks!

      Mä olin niin nuori äiti, että tilanteet olivat aina ikäänkuin ohi kun ne olivat tapahtuneet, hätä katosi aina sillä hetkellä kun pentu nauroi.

  2. Maria varmaan pystyisi nyt kävelemään silleen eeppisesti, kuin Travolta.
    Vai joko teet niin? :o)

    • Pitäisi saada ainakin vielä vuosi lisää vapaata, että siihen pääsisi

      http://lepakoitatapulissa.blogspot.com/2011/06/kasarikeskiviikko-6-eeppista.html

      Onko se seuraavaksi joku opintovapaa tai koulutustuki mitä voi saada? Mä voisin opiskella vaikka joksikin haavahoitajaksi – ei mitään kamalia hirveitä haavoja, vaan sellaisia sopivia, joista voisi ottaa tikun pois, tai puhkaista pienen mätäpaiseen tai laittaa jotain parantavaa rasvaa päälle, ne olisi minusta tosi kivoja 😉 – ihan en ole työorientoitunut, mutta ehkäpä se tästä.

  3. No, huh-huh. Ehkä huilivuoden tarve juontaa juurensa jo noilta Callen lapsuusvuosilta!
    Kertomukset ovat erittäin visuaalisia.
    Noistahan saisi vaikka lastenkirjan tai elokuvakäsikirjoituksen, jos tarinat muuttaisi ”kertojaäänen” käytön sijaan sellaisiksi, että mukana olisivat kaikkien asianomaisten ihmisten repliikit (kyllähän sie sellaiset kykenisit kehittelemään, jos ei ihan muistu mieleen mitä todellisuudessa sanottiin). Sitten vaan vähän kehyskertomusta liittämään kohtaukset yhteen, ja noin rikkaalta pohjalta voisi keksiä tarvittaessa lisääkin sattumuksia. 😉

    • Kiitos Maarit, täytyypä miettiä. Vastaavia tarinoita löytyy ainakin parikymmentä lisää hänen lapsuusvuosiltaan, osa on sellaisia, että ei oikein tiedä, kannattaako kertoa, ettei kukaan opi tuhmuuksia – tosin nykyisin aseita pidetään asekaapissa ja asekaapit lukossa ;D

      Mie tässä just mietin, että miten näitä kertoisi niin, että saisi Jussireaktion aikaan eli hervottoman naurun. Sehän tekee niin hyvää. On niin eri asia kertoa tarina ääneen, kertoessa näkee toisen kasvoista vaikka milloin juttua pitää kuvata tarkemmin.

      C itse kertoi tässä kotona käydessään pari sellaista juttua mistä en tiennytkään ja onneksi en, vieläkin on vähän sulattamista – pojilla oli monikerroksessa puumajassa mm takka jossa grillasivat makkaraa ja ylimmässä kerroksessa tietenkin skeittiramppi…

      • Niin ainutlaatuisia juttuja, että ansaitsisivat tosiaan tulla julkaistuksi jossain muodossa. Mie en ehkä malttaisi pysyä dokumenttitasolla, vaan saattaisin pistää lisämausteeksi mielikuvitusta…tyyliin, mitä olisi tapahtunut, jos C:n puuhia ei olisi keskeytetty… … auts :9

      • Tämä on tarkoitettu tuo alla olevan kommentin jatkoksi: siis onnellisia loppuja silti.

      • Siis sittenkin yllä olevan kommentin jatkoksi…;-)

  4. satuäänikirja käyttöön! Viiru ja Pesonen on Ismo Kallion äänellä hypnoottinen – sama ääni on sinulla ja silloin saa tekstiin lisää väriä ja hiljaisuuksia yms 🙂

  5. Miksi tämä ihminen ei kirjoita kirjoja julkaistavaksi ???? ja kyllä hän vielä niin tekeekin…..löytyisi jo monta elämänkertaa eri vaiheista. Calin lapsuus on niistä kyllä huikein 🙂

  6. Hihittelin täällä 😀 (kun ei voi tiskillä työvuorossa hekottaa ääneen).
    Visuaalisia, sitä juuri nuo tarinat on! On siinä ollut hommansa moisen villikon kaitsemisessa 😀 Ei ainakaan ole elämä päässyt käymään tylsäksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s