Kaunotaiteellinen eräretkeilykirja ja kalastusta

Käytyämme Mustarindassa tilasin Jussi Kiven Kaunotaiteellisen eräretkeilykirjan, vaikka olen tiukassa itseasettamassa kirjanhankintakiellossa.

Nettiostos oli helppo. Viikon kuluttua tuli tekstari, se on haettavissa. Kipitin iloissani postiin. Siellä postissa ilmoittivat, että se on mennyt Keuruulle, siinä postinumerossa on kaikki samat numerot kuin meillä paitsi eri järjestyksessä, erehdys on ymmärrettävä ;-). Lupasivat soittaa sinne ja pyytäää sen tänne. No se tulikin, näin sen netissä hetken osoitteessa 40100 ja kiiruhdin postiin, mutta tod. näk. se sama lajittelija lähetti sen uudelleen Keuruulle! Sain postissa ilmaiseksi Kismetin, kun asetin naamalleni sellaisen nytkyllätulitosipahamieli-ilmeen. Kyllä kannattaa olla lasten kanssa tekemisissä, sen ilmeen oppi helposti! 😀

Tänään sain sen kirjan ja olen sitä lukenut ja selaillut ja silmäillyt sitä sieltä täältä riippukeinussa maaten. En halua sitä oikein enempää lukea, kun en haluaisi, että se loppuu. En tiedä onko se niin hyvä, vai onko se, että lapsuudessani minua on raahattu taidenäyttelystä toiseen ja tykkään katosa ja aikuisena tykkään katsomisesta yhä, vaikuttaa siihen, että kirja on nautittava. Siinä on hauskaa piilohuumoria, sopivaa perspektiiviä tähän erämaavaellushulluuteen. Noh, en ole lukenut sitä kokonaan vielä. Tuossa linkki erääseen kirja-arvosteluun

–

Kalastimme viime viikonloppuna Jussin (7v) kanssa. Jussi opetteli virvelöimään ja katiskoita tarkastettiin välillä vartin välein, vaikka yritin selittää, että ei ne kalat ehdi tulla tässä välissä. Alussa parikiloisetkin hauet menivät ”alimittaisina” tai ”vahingossa” takaisin järveen (joo – tuhma kummitäti, mutta ruokaa oli meillä tarpeeksi). Sunnuntaina lähdön tulleen aloin jo rukoilla viimeisen kerran katiskoita tarkastettaessa, että olisipa siellä kala ja YES!! ainakin kolmikiloinen hauki ja tosi iso ahven. Jussi otti kalat mukaansa ja on valtavan kalastuskuumeen kourissa. Virveli ja vimpaimet on ostettu. Toivottavasti ystäväni Jussin äiti lopettaa kantamasta kaunaa jossain vaiheessa. Hänkään ei oikein ole kalantappaja.

Jo kaksi kovasti arvostamaani ihmistä ovat sanoneet, että kalat nykyään tapetaan vain napsasemalla lauan alta niin, että veri valuu ulos. Ite vielä katkasen niskan takaa selkärangan. MIkä on oikein?

Avainsanat: kirjoja

• 07/07/2011
• 2 Comments