Kirves
Tarvitsen kevyen kirveen -virus tarttui virtuaalisesti Timolta. Risukeittimen kanssa ja louteella yöpyessä olisi kirves tarpeen, oikeastaan pakollinen. – On se vaan tärkeysjärjestys oltava. Uutta pullasutia ei tartte ostaa, vaikka puolet karvoista ovat irronneet tai irtoamassa, mutta kirves se on naisella oltava.
Hipelöin Haaparannassa Naturkompanietissa niitä Granforsin pieniä kirveitä ja hienojahan ne ovat. Surffailin netissä ja etsin sopivaa suomalaista kirvestä. Antto Häyrinen on tehnyt puolen kilon kirveitä, mutta ehdotti itse, että tekisi sen alle 300 grammasen jota etsin. Tartuin tarjoukseen.
Nyt se on mulla ja se oli rakkautta ensi kosketuksella. Se ei ole vain hyvin kaunis, se on myös hyvä käteen ja erittäin hyvin ja kauniisti tehty. Piti heti käydä pilkkomassa puita puuvarastossa 😉
Huom, terä on ontto
Hintan kuuluu teräsuoja, takuu ja huolto. antto.hayrinen ( ät) suomi24.fi
Harmillista, että Inarin alapuolella ei oikein luontevasti voi kuljeksia ympäriinsä kirves lanteella roikkumassa. On se vaan niin väärin 😉 Olisin minäkin kerrankin tyylikäs.
jk. tietenkään en ole kohtuuton, vaan olen antanut miehen ostaa uuden pullasudin.
Marian muistikirja 
voi miten hieno!!! 🙂 Onnea ja paljon pilkkeitä ❤
Ihmisenä, joka käyttää pullasutia ehkä kerran viidessä vuodessa ymmärrän ehdottomasti tämän tärkeysjärjestyksen! Niin on kaunis tuo kirves, että kyllä pitäisi saada kanniskella kupeellansa pitkin kyliä 🙂
Maailman hienoin kirves! Nyt kadettaa. Heti ostan samanlaisen. Vielä hienomman. Isomman :o)
(Vai eikö tässä tapauksessa naapurikateus aina isomman hankintaan toimikaan…)
Kaunis on! Ja sun ikioma 🙂
Mä sitä aina välillä kattelen ja hiplailen, hirvee halu olisi tehdä pilkkeitä 😀
Päivitysilmoitus: risukeitin rakkaani « Marian muistikirja
Mukava kuulla että kirves pääsi hyvään kotiin. Hienoja eräkokemuksia toivottelen. Antto