Pimeävaellus
Ei hyvä tahmeus, ei tätä vaan jaksa. Onneksi olen taas alkanut nostella rautaa, se tasoittaa ja rauhoittaa kovasti. On se outoa, mutta siitä ponnistelusta ja hikoilusta tulee vaan niin hyvä ja auvoisa mieli.
Mietin loka-marraskuista pimeävaellusta. En ole koskaan aiemmin tehnyt sellaista. Pitää ottaa mukaan paljon päälampun pattereita, kynttilöitä, radio, kirjoja ja hyvää syötävää. Ja mitähän muuta vielä? Olisi kiva, jos joku lähtisi mukaan ja höpöttelisi joskus, joskus vaikka kivoja. Lupaan, en oo tahmea 😉
Kuvittelen kuulaita aamuja, kauniita taivaanrantoja, pakkasia, lumi- ja räntäsateita. Sohjoa maassa, jäästä liukkaita kiviä, mustaa ja harmaata, maasta tippuneita lehtiä, liian hiljaista erämaata. Muut linnut ovat kadonneet, vain musta korppi kraakkuu taivaalla.
Marian muistikirja 
Suosittelen seutua, missä vaelsin syyskuun alussa. Törkeän mukava aloituspaikka, suojaisat metsäseudut, mobilekenttää riittää (helppo kutsua taksi, jos lunta tulee liikaa. Tie suht lähellä), käsittämättömän rauhallinen ja kaunis seutu, polttopuuta on yllinkyllin (kesäkuun 4. päivän myrskyn jäljiltä). Lähtisin heti seuraksi, jos se vain olisi mahdollista.
Kiitos, että voisit periaatteessa lähteä seuraksi 🙂 Jos lähden yksinäni juttelen sulle iltaisin 😉
Totta, siellä missä olit olisi hyvä kulkea ja sinne olisi helppo mennä. Olen myös miettinyt Pallasta ja Saariselkää.
Pallas on mulle vielä käymätön paikka. Koilliskairan tiheä kämppäverkosto puoltaa suunittelemaasi ajankohtaa. Jos pimeys ja pitkä yksinäisyys alkaa käydä hermoille, mukava kämppä ja ihmiset ovat päivämatkan päässä. Ja siellä on se mahtava Anterinmukan sauna…:bigthumb:
Ollappa ihmisellä lomaa. Kuten tiedät, niin se höpöttelypuoli ainakin onnistuisi 😀
Maalasit sanoillasi mieleeni kauniin kuvan, jopa se räntäsade onnistui kuulostamaan siedettävältä 🙂
Olisi kyllä kiva 🙂
Kiitos, että tulkitsit kuvaukseni ”oikein”, ehin jo ajattella, että tuo markkinointi ei ihan onnistunut. Mutta oikealle kohderyhmälle siis onnistui 😉
Höh. Tuommosia mielikuvia.
Kuka sitä mittään korppia kuuntelemmaan, ruma ääni sillä on. Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tuommosta joutuu mielikuvittelemaan. Kynttilöitä ja hiljaista lumisadetta. Varmaan miljoona tähteäkin taivaalla, häikäisemässä – mitä siinä sitten muuta näkisi.
Entäs jos lääkäri määräisi selkähoitoa rinkan kanssa vaikka viikon eli kaksi :o))
Voi mene lääkäriin, mene ihminen. Eikö ne nykyisin niitä liikuntareseptejä kirjoita. Kato joku urheiluhullu lääkäri, vihjaile, ano, lahjo, pyyä, uhkaile jos ei muuten auta. Mennään!
Nytkin sanoivat, että olisi aurinkotuulta ja -myrskyjä, siis revontulia!!