villi luonto
Katselen suttukuvia villivuohista. Miksi ihmeessä innostuimme niistä niin, että otimme kuvia, vaikka tiesimme, että suttua tulee. Oliko ne Ibexit sitä jännää luontoa jota olimme menneet etsimään ja siksi hikoilimme auringon paahteessa tai no havupuiden katveessa kivisellä vuorenrinteellä rosmariinien ja piikkikasvien seassa.
Kaksi kuukautta ja 11 päivää jäljellä tätä minun itsekästä elämääni. Olen rouskuttanut vapauden omenaa ja juopunut tästä onnesta. Paitsi on jo alkanut ahistaa. Voi elämän realiteetit! Kuinka ihminen palautetaan vapaudesta takaisin työn ikeen. Vähän on samanlainen tunne kun menin ekaluokalle, villistä pennusta muokattiin oppilas, tai ainakin yritettiin.
Jos maistaisin vain ihan vähän. Tuskin se nyt niin myrkyllistä olisi. Tai suunpolttavan pahaa. Onko ihminen sitten aikuinen, kun se ei enää edes salaa maista? Vai jotkut vain oppivat nopeammin kuin toiset.
Marian muistikirja 
Olisin aika onnellinen, jos edessäni olisi lomaa kaksi kuukautta ja 11 päivää.
t. nimim. seuraava tiedossa oleva vapaapäivä 13.12. Siihen asti 7päiväistä viikkoa tehden.
No, oikeasti minun työpäiväni ovat toki pääsääntöisesti leppoisampia, kuin siellä kaupungin työpaikoilla. Ymmärrän ahistuksen. Toivottavasti saat pään semmoiseen asentoon, että voit nauttia tästä loppuvapaastakin. 🙂
Thänks. Just näin. Tarvitsen järkevän työn. Koska kuitenkin oikeasti tykkään tehdä työtä. Ja haluan tehdä työtä.
Saat sinä jatkaa ihanan itsekästä elämää senkin jälkeen, valitset ensin ihanan itsekkäästi sinua hellivän työn :o)
Kouluunkin oli kuitenkin ihan kiva mennä aikanaan, vaikka seikkailut jäivätkin vähemmälle – lomalla sitä sitten taas pääsee :).