Rautaa
Tiukat tavoitteet on kasassa, että pysyisin tässä suht rennossa fiiliksessä, kunnes taas viiden vuoden kuluttua voi ottaa uuden vapaan. Pitänee alkaa säästää, mikäli tämä vuorotteluvapaajärjestelmä romutetaan sitä ennen. Säästösuunnitelma – on.
Raudannostosuunnitelma – on. Se on vaan hillittömän mukavaa ja tässä normiarjessa niin hyvää päälle. Paras täyspäisyyslääkkeeni.
Rautaa tuli tänään myös kylkien väliin: ”Mariahan hiihtelee parhaillaan tundralla, pakkastuuli hyväilee ahavoituneita poskia ja viti sihisee hellästi suksen alla. Yksinäinen riekko nousee kiepistään katsomaan hiljaista kulkijaa; katseet kohtaavat ja kyynel vierähtää molempien silmäkulmiin. Vapaus!” Kihisin melkein tunnin, kun luin tuon tarkkaan harkitun ja huolelliseti muotoillun s-postivittuilun. Kirjoittaja tiesi tarkkaan, että istun muutaman neliön työhuoneessani ja perkaan järjetöntä s-postisumaa. Vapaus, se oli ja meni. – Mutta se tulee myös takaisin!
Ja HAH!!, se olisi pitänyt olla kiiruna eikä riekko, riekot on yleensä parvissa, kiirunat useimmiten yksinään.
Marian muistikirja 
Olin vähän huolissani…turhaan. Suojapanssarisi on terästä! Riekot tunturikoivikossa, kiirunat paljakalla 🙂
Täällä säästösuunitelma myös on.
Onnea teille, keski-ikäiset, elämästänne ja siitä, että osaatte sen elää!
Me yli kuusikymppiset olemme onnellisia, kun aamuisella postinhakumatkalla keskellä kirkonkylää näemme suloisen peltopyyparven käväisevän tontillamme ja siirtyvän seuraavalle. Sydän sulaa niiden liikettä katsellessa.
Kaisa, tuo on viisautta: nähdä jotain hyvää ja kokea onnea ihan tavallisessa arkipäivässä!
Otahan varovasti sen raudan kanssa.