pulkka, selkä ja rahattomuus

Näimme Kaamoksen kuvissa filmin karasjokelaisesta Sammol Nystadista, joka pitäytyy rahan käytöstä vuoden ajaksi ja matkustaa samaan aikaan Gibraltarilta Karasjoelle, Pohjois-Norjaan. ”Hän halusi selvittää, voiko rahaton matkustaa halki rahalla pyörivän maailman.”

Yön pimeydessä spekuloimme peittojemme alla, mikä siinä touhussa vaivasi. Tulimme siihen tulokseen, että hän korosti kovasti homman vaikeutta. Hän oli myös luonut itselleen säännön, että missään ei saisi olla pidempää kuin kaksi yötä eli kolme päivää. Eli hän oli lähes jatkuvasti työnhakija (ruokapalkkaa vailla). Hän liftasi, jos olisi kävellyt olisi ollut onnellisempi, vähemmän turhautunut. (Hän on tummatukkainen, ruskeasilmäinen isokokoinen miespuolinen = hankala saada liftiä). – Ite asiassahan ei olisi mitään vikaa, mutta hän ei sen lyhyen pläjäyksen mukaan lähtenyt sinne nautiskelemaan. Aikamoista ajanhukkaa meidän näkökulmasta.

Jouni on hankkinut Somaspulkan, joka vaikuttaa hyvältä huolellisen ihmisen ahkiolta. Itelle tuollainen ei käy, kun joskus vaan on pakko vetää ahkiota kivillä ja tai soralla ja tuon pohjaa ei voi vaihtaa. Enkä tiedä miten tuon korjaisi, (jos se on lasikuitua) jos sen päräyttäisi puuhun, kiveen tai toiseen ahkioon. Siis olen onnistunut kaikissa edellämainituissa taidoissa.

Selkä on vähän huonossa hapessa. Sillä, että istuu muutaman tunnin paikallaan parikymmenasteisessa pakkasessa tai demonstroi kulkutustanssia ystävilleen keskellä yötä tai istuu tuntikausia paikallaan katsellen filmejä, ei ole tietenkään mitään asian kanssa tekemistä. Selkäni ei vaan ollut tottunut työhön = istutaan päiväkaupalla paikallaan.

Yritin aamulla ite saada nikamia paikalleen, mutta se onnistui ihan yhtä hyvin kuin siltä pikkuruiselta fysioterapeutilta, joka aikansa ähelsi ja sitten käski minun mennä oikealle fysioterapeutille. Nielin ihan kaikki kommenttini. Pikkasen pelotti, kun hän yritti murjoa rankaani ja tuntui siltä, että neitin tekniikka petti – niin, että yrittääkö voimalla kun järki ei riitä. Käski olla jännittämättä kaularankaa ja minä vaan mietin, että jospa pystyisin fuskaamaan ihmeparantumista ja pakenisin nopeasti.

Olipa muuten merkillistä, että tapasin hihittelevän lääkärin ennen tätä fysioterapeuttia. Joko häneen tarttui minun aurastani viikonlopun hihittelypölyä tai sitten on olemassa oikeasti hilpeitä lääkäreitä. Tai sitten hän vaan riemastui, kun kysyi missä se selkä meni. Kuiskasin, että nostin kaapin alahyllyltä pikkuhousuni. Hän kuiskasi, että kirjoittaako sen epikriisiin. Vastasin, että voisiko sen muotoilla erittäin kevyeksi ja pinta-alaltaan pieneksi kankaaksi.

Mutta tilannehan on vallan loistava! Tämä selkähommeli tuli nyt eikä hiihtovaelluksen aikaan, ehdin loistavasti parantua ennen sitä. Ja huomenna ei tarvitse matkustaa isolle kirkolle.

Matkamuodista on valmistunut osa kaksi, käykäähän ihailemassa.

Mainokset

6 thoughts on “pulkka, selkä ja rahattomuus

    • Toki olisi ollut Rovaniemellä 288 km päässä. Huomenna käyn OMT-fysioterapeutilla ja selkä paranee heti.

  1. Kulkutustanssilla ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa, se parantaa ihmisen. Tee se uudestaan!
    Jos et muista miten se meni, voin aina laadata tänne viideon siitä ;o)

  2. Tarkoitin, että oisko se lääkäri ollut myös teidän juhlissa Pohjoisessa ja hänelläkin ois ollut sieltä hihittelypölyä sielussaan 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s