Jänis ja Tuli
Meillä on pihajänis. (myöhemmin korjattu, meillä onkin rusakko!) Sillä on leveät polut pitkin pihaa mitä pitkin se liikkuu. Se mulkoilee isoilla silmillään jos satutaan kohdakkain, sen mielestä me olemme tunkeilijoita. Toisaalta kun olemme paljon poissa ja talvisin paljolti sisällä, niin kyllähän se on pihan valtias. Kovin rusehtava se on vielä. Iso ja kiiltäväturkkinen kyllä.
Mietin, että pitäiskö sitä alkaa ruokkimaan, mutta mistäpä tässä nyt haavanrunkoja saisi. Mietin tätä aikaa, meillä ei tässä yltäkylläisyydessä ole aikomustakaan laittaa sitä pataan, varmaan 50 vuotta sitten asiat olisivat aivan toisin.
Koko viikonloppu on poltettu tulta kaikissa tulipesissä, torjuttu pakkasta. Tulta on niin hyvä katsoa. Ja eikös oteta päivän Valkeapää:
Tuli
…tein tulen
mieltä lämmitin
ajatukset lennähtivät kipinöiden mukaan..
Valkeapää 1981
Marian muistikirja 
Otetaan vaan… Tässä maailmassa alkaa jo merkitystä silläkin että onko se jänis vai rusakko. Aito oikea metsäjänis käy vähiin.
No voi hitsi, sehän voi olla rusakko, pitää yrittää ottaa kuva.
”Lumeton maa altistaa myös metsäjäniksen saalistukselle. Valkoinen jänis on kuin huutomerkki tummassa maastossa. Tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa jänis luokiteltiin vaarantuneeksi. Lumettomuuden lisäksi yhtenä syynä on kilpailu kookkaamman rusakon kanssa. Se hyötyy leudoista talvista ja näin osaltaan syrjäyttää metsäjäniksen tieltään. ”
Uhanalaisluokituksessa metsäjäniksestä on tullut silmällä pidettävä laji.
Metsäjänis, tuo ikiaikainen asukki Suomen luonnossa on kaunis ja aina valkea talvella, kiitos evoluution.
Rusakko on kirveellä veistetty mulkosilmä ja aina ruskea, tulokas Suomen luonnossa.
Ikävää jos metsäjänis on jo silmälläpidettävien luettelossa!
Luulen, että metsäjänis päihittää tulokkaan 6-0 oikeassa taigaluonnossa. Se on käynyt läpi evoluution ja sopeutunut elinympäristöönsä. Tulokkaan etuna on typerä ihminen, joka lopulta tuhoaa tämän paratiisin…
HÖH! Se on siis piharusakko eikä jänis, kiitos tiedosta.
Metsäjänis pärjäilee ilman puutarhoja. Sitkas tyyppi.
Silloin kun meidän pihan poikki oli käppäillyt iso urossusi, olivat rusakon jäljet vähän aikaa hakusessa. Nyt taas on, se oli viime talvena se susihomma.
Pidin kyllä 99,9% varmana, että Maria tietää nämä jänisasiat, mutta olihan se kottarainenkin vähän ”hakusessa” 😉
Taloyhtiössämme on varsin laaja nurmikkoalue ja usein iltavuorosta tullessa nurmikolla saattaa olla lähes kymmenen rusakkoa syömässä.
17 vuoden aikana olemme nähneet pihapiirissä ainakin ketun, hirven, mäyrän ja huuhkajan. Rusakko toi kerran poikasensa meidän takapihalle puutarhakalusteiden alle 🙂
😀 Viime vuonna meillä oli talvella valkoinen jänis ja montakohan aiempaa vuotta. Nyt olen vain odottanut, että tuo ”jänis” valkenisi 😀 En osannut yhtään ajatella, että rotu on vaihtunut. – Onkohan tuo rusakko ajanut sen jäniksen pois.