arkea ja unelmia

en ole saamelainen, enkä wanna-beee saamelainen, mutta itkeä tirautin kun näin tämän

Minun kyyneleeni eivät liity Saamenmaan pelastamiseen, vaan en haluaisi tapella kopiokoneen kanssa, en haluaisi asua kaupungissa, en haluaisi tehdä työtä konttorissa, en haluaisi papereita, puhelimia, vetää aamuisin päälle työvaatteita, en vedellä valokynällä työaamuina silmien alle.. vaikka työnantaja maksaa minulle palkkaa, mutta minä niiiin haluaisin takaisin tundralle.

Jotkut osaavat oikaista, minä en. Mutta osaan säästää ja viiden vuoden kuluttua voin ottaa uuden vapaan vuoden.

15 thoughts on “arkea ja unelmia

  1. Vaikuttaa pahalta tuo ”tundra-tauti”.
    Minulla se ei ole noin pahaksi äitynyt. Kiitos kuitenkin videoklipistä, Katselin ja kuuntelin muitakin artististin tuotoksia. Mielenkiintoisia ja hauskojakin löytyy!

    Näitten naisten kanssa olisi syytä olla varovainen: http://youtu.be/7Ms52BV-PrQ

  2. Kuvitellaan, että olisin voinut määrätä tarkalleen sen ammatin, jota haluaisin loppuelämäni tehdä. Ainoastaan omat mieltymykset huomioon ottaen (vaimo ei näe tätä…). Niitä on kaksi: tutkimusapulainen Lapissa sijaitsevalle asemalle (laskemaan lapintiaisen munia pöntöistä) tai huoltomies Lapissa sijaitsevaan kansallispuistoon, esim. Koilliskaira, Lemmenjoki…:D

  3. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni kokee olevansa väärässä paikassa…ja korjaantuisiko asia sittenkään vain paikkaa vaihtamalla ja munia laskemalla? 😉

  4. Kun tulin tossa äsken kotiin Harjun poikki, niin korkealta ylhäältä männystä tipahti päähäni jäätä ja lunta. Tulin kotiin aivan lumisena, saattuu yhä päähän. Tätä ei koskaa tapahtuisi tundralla 😀

  5. Aikanaan johkaannuin vain alalle jossa työskentelin 46v. Sain olla ulkona ja sisällä täysin epäsäännöllisesti. Monet kesäyöt menivät työn touhussa ulkona, ja talvella hyppyset jäässä kaikenlaisissa mastoissa. Ja sisällä ihan hitech hommissa.
    nyt kun pällistelen taaksepäin, niin montaakaan hetkeä en vaihtaisi. Nyt on toteutunut jo vanha haaveeni,(route 66), ja lisää on toteutettavien listalla.
    Tärkein asia, terveys on vielä kunnossa. En tarkoita päätä nyt.

    • Vapaa vuosi on niin suuri juttu, että luovun vaikka mistä, että saan sen taas. 😀 Siksi säästäminen on helppoa.

  6. Hyvin tuttu tunne.

    En tiedä onko tämä kovin epäkorrekti kysymys, mutta jos tekee mieli tundralle, niin miksi ei vaan menisi sinne? Jos viisi vuotta käyttää vain täyspäiväiseen elämänmuutokseen, niin luulisi vastineeksi saavan enemmänkin kuin vuoden tundralla…

    Toisaalta, kukapa minä olen tätä asiaa ihmettelemään. Jos olisi valinnut toisin ja nyt puristaisin noin kymmenen vuoden urakkaa, voisin todennäköisesti viettää loppuelämäni tundralla. Mutta kun pidän nykyisestäkin elämästäni ja koen, että se on menossa oikeaan suuntaan. Ainakin seuraavat viisi vuotta ajattelin haahuilla suurpiiteisellä suunnalla. Katsotaan niitä urakoita sitten.

    • Ei ole ollenkaan epäkorrekti kysymys. Vastaus on nämä elämän realiteetit, minusta ei ole elämään yhteiskunnan tuilla, vaan käsittääkseni on minun itse elätettävä itseni. Elämä tundralla ei ole ilmaista ja minulla on vielä vähän velkaa, joka minun on käsitykseni mukaan itse maksettava pois 😉

      Toki pääsen tundralle tässä välissä, maaliskuun lopussa, kesällä monta viikkoa siis lähes 1,5 kuukautta, syksyllä pari viikoa. Elän tai olen elänyt vaan tässä murrosvaiheessa, olen ollut vuoden vapaalla ja nyt luisumassa takaisin työelämään. Haaveet ja selkeät suunnitelmat tekevät tästä katkeransuloisesta siirtymäajasta helpompaa.

      Joskus elämässäni olen osannut elää ikäänkuin irti yhteiskunnasta. Nyt huomaan, että en vaan osaa heittäytyä ja ajatella, että kyllä se ilmainen hammashoito ja muut vastaavat minulle ilmaiseksi jostain tipahtaa. Se oli aika katkera huomata, olen hemmetti aikuinen ja varovainen.

      Minä myös pidän tästä elämästäni, varsinkin kotielämästä. Mutta kaipaan tundralle. Ja pääsen sinne.

  7. Sittenhän asiat on lopulta varsin hyvin, jos tuota lainaa ei lasketa. Se vaikuttaa aika ikävältä asialta ja koetan itse tositaiseksi vältellä sitä… Mielenkiintoinen kysymys on, että paljonko ihminen lopulta tarvitsee itsensä elättämiseen? Aika paljon on haluamista ja sitä, että ainkaan itse en osaa olla haluamatta. Ehkä vähemmällä olisin tyytyväisempikin. Mutta kun en osaa. Olisin tyytyväinen pienessä turvekammissa jossain tunturikoivikon rajalla, tekisin muutaman kuukauden vuodessa hanttihommia henkeni pitimeksi ja mutuen kalastelisin ja keräilisin…

    Pari kuukautta vuodesta tundralla on jo todella mukavasti. Eihän se tietysti tarpeeksi ole niille jotka sinne kaipaavat, mutta kyllä sillä järjissään pysyy. Pitänee määrät itselle parin viikon kuuri lisää… Tunturiin tekee usein mieli, mutta aina sielläkään ei voi olla. En ainakaan minä voisi, en ainakaan vielä, kaipaan liikaa asioita täältä etelän elämästä.

    • Hieman paradoksaalista on se, että lainaa on hyödyttömästä puuttomasta tunturinkupeesta ja pienestä kämpästä siellä. Mutta sitten kun en enää pysty kulkemaan luonnossa, on mulla silti paikka tunturissa. Yllättävän hyvin olen viihtynyt siellä jo.

      Kyllä minäkin kaipaan ihmisiä, olen henkisesti ”riippuvainen” rakkaistani ja ystävistäni, siksi en voi pysyvästi muuttaa tundralle.

      Tämä rahakysymys on hyvä. Viime vuoden perusteella sanoisin, että yllättävän vähän tarvitsee. Pitää malttaa olla ostamatta mitään turhaa, ei mitään sellaista mitä jo on. Se on kyllä aika vapauttavaa. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s