oijoijoi – virhe
Ehkä siksi, että suuren osan päivää luin ja pohdin palautteita (tyyliin haluaisin keltaisemman auringon, haluaisin hailakkaamman auringon, haluaisin lämpimmän auringon, haluasin kylmemmän, en halua aurinkoa ollenkaan, aurinko puuttui kokonaan ja kuu oli sopiva) niin kotiintultuani olin herkkä antamaan palautetta kun älyttömyyden internet-maailmassa kohtasin. Kirjoitin omalla nimelläni (taas kerran) napakan, hieman tylyhkön, mukaystävällisen viestin vastaavalle toimittajalle. VOI VIRHE!! en puutumuksessani tajunnut, että se tällä kertaa meni ruotsinruotsalaiselle. Viisi minuuttia myöhemmin sain ah niin sydämellisen, pahoittelevan, sopivasti taustoja selittävän, niin minua ymmärtävän ja kuitenkin yhteiseen tulevaisuuteen positiivisesti katsovan ja kanssani maailmaa syleilevän sopivan pitkän ja henkilökohtaisen hyvin elegantin viestin. Tuskan hiki ja epämääräinen puna lehahti ylleni kun silmäilin teksiä – voi VIRHE!! Hyvä kun en kirjoittanut heti takaisin ja pyytänyt anteeksi, että anteeksi kun olen kulmikas mettäsuomalainen, en minä mitään tarkoittanut.
Suomalaiselle pitää antaa asiallinen tylyhkö palaute: joo luin, näin nämä asiat ovat, koska meidän firman strategiassa on asiakaspalvelulähtöisyys sana, vastaan sulle nyt, mutta älä kuule tänne enää kirjoittele, oot väärässä, me emme muuta linjaamme ja kiitos sanon tavan vuoksi. Heippa. Sellainen viesti jättää suomalaiselle hyvän ja selkeän oikeassaolemisen tunteen.
Edit. niin tietenkin se ruotsalaisen viesti sisälsi rakentavan ratkaisun valittamiseeni. – Hyi!
Marian muistikirja 
Jostain syystä luotan enemmän kulmikkaaseen mettäsuomalaisen mielipiteeseen. Minussa taitaa olla samaa vikaa, geeneissä luulisin.
Vaikea kirjoittaa sivistyneesti.