ahvenia

Parikymmentä vuotta sitten halusi poikani onkia. Oli hetki ennen sadetta ja pian meillä oli kesämökillä lastenvanna laiturilla täys uivaa ahventa. Syönti loppui yhtä nopeasti kuin se alkoi ja ihailimme kaloja siinä yhdessä. Niiden väriä, muotoa, oloa. Totesin pian, että mitäs nyt tehtäisiin, pitäisiköhän päästää ne takaisin veteen. Tuskin koskaan unohdan sitä täydellisen hämmästynyttä katsetta ja sanoja: ” Minä haluan syödä nämä!” Ja se sekuntti kun ajattelin, voi rumasana, eiiiiii! en kyllä tapa ja perkaa noita! Ja siinä samassa isäni kurvasi pihaan. Voi helpotus!!  Kiitos isä – siitäkin.

Mainokset

One thought on “ahvenia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s