Onko kaikki pakko oppia moneen kertaa uudelleen?
Perjantaina, 25.Helmikuu, 2005 – klo 18.19 olen kirjoittanut näin: ”Jos teette itellenne JR 27 niin unohtakaa se pohjan paksuus 0.75mm, mikä on ohjeessa. Se on niin ohutta, että melkein peukalon voisi painaa läpi.” Mitä teen 2012, ostan juuri tuon paksuista eikun ohuista ahkionpohjaa!
Elämän idea ei voi olla se, että toistaa samoja virheitä yhä uudelleen? Ainakaan se ei ole kovin hauskaa. Pitääkö mun hankkia joku musta vihko johon kirjoitan jokaisen oppimani asian ylös, jotta muistaisin ne.
Tänään olisi voinut kirjoittaa ylös esimerkiksi seuraavaa:
– pelkällä verkkovirtajohdolla ei oikein pärjää, kannattaa ottaa myös tietokone mukaan töihin
– omiin tiedostoihin tallennetut tiedostot eivät näy verkossa
– herkkukahvilassa ei kannata pitää palavereja jos juuri on aloittanut vähäkolesterolisen elämän
Eihän sitä elää ehdi jos koko ajan pitää kirjottaa viisauksiaan kirjaan ja yritää lukea sieltä mitä pitäisi tietää.
Marian muistikirja 
on
Helppo viisastella, mutta muistaakseni mainitsin vanerinpalan ottamisesta mukaan. Itse meinaan tehdä sen pohjan 2mm hd polyeteenistä.
Ja mikäänhän ei voita pikku töppäilyä silloin tällöin, pitää nöyränä.
Ei se rikkoutunut, vaneripala olisi ollut täysin turha 🙂 Mutta ei se toista retkeä kestä.
Se on vaan elämää, täydellisyys olisi äärettömän tylsää.
En anna periksi!
Kaikkea saa ottaa mukaan ahkioreissulle jos haluaa, minulla oli kerran kylmäkalleja mukana.
Sinun kanssasi ei varmaan ole elämä yksitoikkoista!