Teltassa

Ensimmäisen kerran kun muistan nukkuneeni teltassa, oli se  tuossa niemessä kolmenkymmenmetrin päässä tästä mökistä. Mökkiä ei ollut, oli sinikattoinen keltakankainen harjateltta. Ei ollut pikkusiskoa, oli pikkuveli ja äiti ja isä. En ollut vielä koulussa. Valvoin yöllä ja kuuntelin lintujen ääniä, isän hengitystä, äiti ja Sakari nukkuivat ihan hiljaa. Puuvillakankainen teltta ja aamuaurinko – aivan erityiset värit.

Nukuin viime kesänä pikkusiskon pojan kanssa tuossa pihassa teltassa ja yöllä heräilimme ja hymyilimme toisillemme ja kuuntelimme. Alkukesäinen luonto tarjosi todellisen eläintarhan ääniä, oli mitä nimetä. Aamun viileydessä vedin peittoa molempien päälle, yhteisessä lämmössä lämpenimme.

Silloin kauan sitten ei ollut tietä tänne, oli soutuvene, jota ei enää ole. Oli jossain vaiheessa rahaa perämoottoriin, muistan kun sillä ajettiin ensimmäistä kertaa, ja se oli Evinrude. Kivisellä järvellä se osui joskus kiveen ja sokaksi laitettiin rautanaula.

Monen vuoden jälkeen oli rahaa rakentaa mökki. Ja muistan kun pihaan tuli Kota -merkkinen muuripata. Äiti oli lämmittänyt trangialla vettä, mutta sitten oivalsi, että voihan sillä muuripadalla vettä lämmittää, vaikka saunaa ei vielä ollutkaan. Nyt siinä muuripadan ulkovaipassa on vähän ruostetta. Menisiköhän se takuun piikkiin, eihän tästä ole kuin reilut 40 vuotta.

Tässä niemessä on eletty, yhä on nimen kärjessä nuotiokehä. Tässä luonnossa olen saanut olla.  Tässä mökin tuvassa kastettiin poikani – ja sitten pelattiin pihassa nurmella jalkapalloa. Tuota haavantaimea puskevaa nurmea ei ollut olemassakaan kun eka kerran nukuin tuolla niemessä teltassa.

Mainokset

5 thoughts on “Teltassa

  1. Tuota lukiessa, mökkihöperönä, mieleeni tulvahti useita rakkaita muistoja vanhempieni mökiltä. Kevätretket suksilla venettä tervaamaan, tuoreet lahnafileet isän savustuspöntöstä, kanalan rottajahti, lampaiden villi laukka saapuessamme mökille, naapuritilan tinkimaidon hakureissut, uistin korvassa….Olet Maria etuoikeutettu, noita muistoja ei voita mikään.

    Niin, meidän nuorimmainen, Tuomas, on ristitty vanhempieni mökin kuistilla 🙂

  2. Oih. Olen aina niin kaivannut sukumökkiä, jota meidän perheessä ei ole ollut. Olisi joku paikka, jonne kuulua, jossa muistot tulisivat tunteiksi. Onnekas Maria!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s