Torstai on toivoa täynnä

Lähes joka viikko joku vonkaa mua pelaamaan sählyä, siitä huolimatta, että joka kerta selitän, että koska olen hidas vanha lätkänpelaaja, olen sählynpelaajanakin aggressiivinen, ronkin mailalla, juoksen päin, taklaan, huudan ja kiroilen. (=kaikkea sitä mitä sählyssä ei  suvaita). Silti pyydetään pelaamaan. Ovatko sählynpelaajat kuolemassa sukupuuttoon? Mikä laji on ottamassa vallan?

Kroatia kutsuu, lennot on sähköisenä halussa, minne muualle pitäisi mennä kuin saarille? Olen ollut sielläpäin viimeksi kun sen nimi oli Jugoslavia, olen liftannu sen läpi muutaman kerran joskus 80-luvulla.

Aamulla ajattelin, että on ollut pitkä ihmeellinen onnen ja ilon elämänvaihe. Joskus vuosia sitten ajattelin, että surun ja onnen summa on tasan, nyt hylkään sen ajatuksen, en ole surua vaille.

Mainokset

2 thoughts on “Torstai on toivoa täynnä

  1. Just. jos mä pelaisin sinun kanssa sählyä niin ensin löisin sinua ja sitten lopettaisin pelin :o)
    Joukkue-kontaktipelit ei oo mun juttu, koripallossa en voinut sietää edessä harottavia iholle tulevia tyyppejä.
    Pesäpallo, se on loistava peli, yksin omassa rauhassa saa pelailla, eikä kukaan hypi silmillä.

    En ole surua vaille, mietin kuinka uskaltaa hylätä surunpaineen ja tuntea rohkeasti ilon kun sen hetki on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s