mettäpuutetta
Olen ihmetellyt, että mikä minua vaivaa. Outo alakulo on hiipinyt hipiälle ja saamattomuuttakin asettunut oloon. Sohvan toisesta päästä ehdotettiin, että puhuisin – siihen en kyllä ala.
Muuta en keksi, on vaan aivan liian kauan siitä kun olen ollut luonnossa. Toki olen kävellyt metässä, mutta pitäisi olla pidempään, silleen että on oikeasti siellä. – Tai sitten on vaan asetettava pää toiseen asentoon, en ole löytänyt netistä ohjetta miten se tehdään
Isäni (kuvassa oikealla) tulilla saaressa yli 50 vuotta sitten
Marian muistikirja 
Kohtalotoveri! Koska syysvaellus yhdessä pojan kanssa jäi tekemättä, ymmärrän tuntemuksesi. Pitää vaan koettaa kituuttaa pikkureissuilla. No, Haukanhietaan olen menossa ja lähijärven laavulle yhdessä 13v sukulaispojan kanssa. Onneksi hitech tutkimus jossa syntyi risukeitin, on auttanut hieman.(Siihen kului 2h+ keittämiset= 4h). Se piti ajatukset tulevissa reissuissa!
Keskity nyt vain työhön ja veron maksuun jotta saadaan turvattua eläkeläisten tilit!
no nyt löyty elämälle tarkoitus 😉
Mikko ja Laura tunnisti tuosta kuvsta sudenansan tekopaikan ❤ tärkeä paikka ja ihana kuva
Ens kesänä otetaan tuolta paikalta kuvia!
Siellä voitte yöpyäkin! Isäsi on kuulema ollut siellä monta yötä.
Takkia vain korville ja hyviä unia niin traditiot säilyvät. Tai taitavat pysyä polvelta toiselle paremmin, jos hiukan muuttuvat.
Oisko syynä sadeilma, matalapaine ulkona, joka vaikuttaa myös kroppaan sellaisella, joka on kroppansa kanssa luontoon yhteydessä. Annettaisko mielen ja kropan olla kuin luonto. Sekin lepää ja välillä, että en ala. Olen ja murjotan. En lehteä liikuta. Haluat tuulta – se ei anna. Haluat tyyntä. Ei onnistu, tuulee ja tuulee.
Voi olla pelkkää ruumiin fysiikkaa ja kemiaa. Kun otin viimeksi puntilla liian isoilla painoilla, oli illalla sellainen suonenveto, että itketti. Kaksi magneesiumtablettia ja leipä vuorattuna suolakurkuilla ja lämmin fleece ympärille. Meni ohi. Alakulokin voi olla pelkkää pientä virus- tai basillitartuntaa, jota vastaan kroppa taistelee ilman lääkkeitä.
Onko alkanut olla keveämpi olo? Juttelu hänelle, joka istuu sohvan toisessa päässä – jos alkuun pääsee – aina kannattaa 🙂
Löytäisipäs jostakin vielä noita lippalakkeja!
Jäin vain tuijottamaan tuota kuvaa ja huokailen. Paljon ajatuksia.
Pitkän ajan kuluttua vasta huomasin pojan tuolla savun takana. Mietin onko hän todellinen vai kuvajainen.
Kaisa puhuu viisaita.
Hieno kuva isästäsi Maria.
Täältä myös peukut wanhalle valokuvalle. Noissa on jokin ihme tunne, samanlainen kuin Raimo O. Kojon ”Kuukkelin matkassa”-kirjan kuvissa.
Viimeisellä terapiakäynnillä sain hyvän vinkin: Ihmisen tarvitsee pysähtyä, laittaa silmät kiinni, rentoutua, keskittyä hengityksen aistimiseen, tuntoaistin ja kuuloaistin havainnointiin, kuhunkin erikseen. En muista itsetutkiskelun nimeä, mutta tuntui heti hyvälle.
Parin viikon päästä minäkin pääsen tulille Haukanhiedalle, toivottavasti saan tavata siellä sielun vejiä ja siskoja. Arkeen nämä virtuaaliset retkeily-ystävät tuovat oman pienen pesän, missä voi purkaa kaipuuta sinne mettään, olemmekohan perineet muinaisilta metsäsuomalaisilta SEN geenin 😉