Uuvana kutsui – menin
Kun kaikki lähitunturit olin kolunnut enkä uuvanaa nähnyt, ainut pelastus voisi olla tuo lumilaikku vastatunturissa.
Matkalla sinne kapustarinta sekä keltavästäräkkipariskunta ilmaisivat mielipiteensä heidän reviivinsä läpi kulkemisesta.
Koiraan kirkkaankeltaisesta vatsasta ei voi erehtyä.
Ylitimme soita.
Kuvasimme hentoisia kukkasia, eli mataria.
Löysimme outoja kasvustoja varvikon alta.
Sudenkorento lepäili kivellä.
Kivitasku päivysti lumeviipymällä,
joka näyttää tältä.
Sieltä löysin upean purorikon,
ja tämä jonka lajia en tunnistanut, vaikka parhaani yritin niin luotoportista kuin Tunturikasviosta. Mutta onneksi Riitta tiesi, että se on tähtirikko.
Haprokin löytyi, (lehdissä on C-vitamiinia)
kuten myös pohjanleikikkejä,
ja kaunis herkkä, pieni, sininen tunturitähdyke.
Ja siellähän se oli se yksi ja aivan ainoa kukkiva uuvana koko seudulla. Kuulin sen kutsun.
Mies mutisi jostain Roope Ankan kukanmetsästyksestä – höpsis!
Marian muistikirja 
Kuvat ja kerronta olivat taas niin vetävät että!
Onneksi olkoon! Meidän mahtavan Muotkanreissun ainoa huono puoli oli uuvanattomuus. Ikinä ennen ei ole kesäkuussa jäänyt näkemättä.
No ei se uuvana ihan helpolla löytynyt 🙂
Miekään en nähnyt Paissilla 😦
Mutta lapinvuokkoja ja paljon!