Varvikossa
Kamera ja kukkia, mikäs se parempaa kuin ryömiä varvikoissa, purojen laitamilla, soilla.
Unohdan turhuudet, on vain se hetki, elämän kauneus.
Siinä on hyvä.
Sammaleetkin kukkivat.
Ensimmäiset kukkivat suokukat täällä tänä kesänä, muurahainenkin on tyytyväinen.
Kurjenkanerva aloittelee kukintaansa.
Lähteellä, joka on ollut pitkään jäässä, rentukka avaa kukkiaan.
ja maukas Väinönputki nousee maasta ihan vieressä.
_
Tänään nostan maljan hänelle, joka oli peruskallioni.
Joka kertoi, että pimeä on turvallista.
Joka opetti kuvaamaan järkkärillä, mutta ensin piti pestä kädet. Olin lapsi, jolla oli likaiset kädet, mutta oli hän varmaan säästänyt kauan ostaakseen kameran.
Ei ole päivää etten ajattelisi sinua. Ei ole päivää, etten olisi kiitollinen. Rakastit minua, näit minut. Rakensit turvan sisälleni.
Kiitos isä.
Marian muistikirja 
Tajuttoman hienoja kuvia ja aivan mahtava teksti! Lomalla sinusta tulee näemmä taiteilija! Ihailen.
Mietin hetken, oletko sama Maria Haakana, jonka tunnen.. mutta .kun luin mietteesi Isä-Einosta, tiesin että olet! Peruskallio..juuri se hän oli ! Rauha hänen muistolleen! Ja muuten, oletpa mahtava valokuvaaja ja kertoja, ja rohkea vaeltaja-matkaaja! ja vielä yksi juttu —onnea syntymäpäiväsi johdosta 25.8.-15!!
Jaana ❤
Ja kiitos!!
Olen niin onnellinen ystävyydestäsi.
Olet niin pelastanut minut silloin – kiitos!
kiitos myös sinulle ystävyydestäsi, tuskin olen ketään pelastanut, mutta hyviä muistoja jäi tuolta ajalta! ja ystävyyshän saa jatkua siitä, mihin viimeksi jäätiin, kunhan taas kohdataan..
Löytyi vielä Eeva Kilven runo :
Isä on kuollut taas.
Tänään hän on kuollut tästä maisemasta.
Isättöminä seisovat kuuset
risti latvassaan.
Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.
Minä pitelen niistä kiinni.