Jalan vietävänä
Lähdin kävelemään tietämättä minne menen. Kiersin puoli tunturia, jotta pääsin lumenviipymälleni häiritsemättä piekanaperheen rauhaa. Lumenviipymällä ei ole koskaan aiemmin ollut niin paljon lunta sulan maan aikaan ja heinäkuun alussa.
Lumenviipymällä oli yksi ainut elävä kasvi, joka pisti esiin lumen ja kivipaaden välistä. Veikkaan, että se on jonkun oudon pajun kukinto, mikä muu se voisi olla? – Lisätty myöhemmin, on villapajun kukinto.
Kalliosta oli irronnut kaksi isoa lohkaretta lumelle, varmaan tuulen, sulamisen, routimisen yhteisvaikutus.
Jyrkänteen yläpuolella tähystypaikalla viihtyy leso kivitasku
Joka on kyllä tosi symppis. Sielläpä ei sitten ollut muuta, joten lähdin sinne minne jalka vei.
Tunturikupeissa on hienot värit. Missä on ollut lunta on maa vielä ruskeaa.
Sieltäpä löytyi hieno väriläiskä.
Saniaiset olivat nousseet lähteiden lähelle.
Jalka vei kunnon männylle keskellä tunturiylänköä, ainoa lienee lajissaan näillä seuduin.
Männyllä oli varsin mielenkiintoinen tyvi
Siinä on ollut monta lähtöä ja
vaikea alku, kunnes sitten kasvu on alkanut kunnolla. Vanha se on ja paljon tuulta kokenut.
Jalka kuljetti tunturipuron laitaan.
Keväthanhikissa viihtyi kukkakärpänen
Ensimmäiset siniyökönlehdet olivat ilmestyneet
Kissankäpälän tassu oli vielä hennon vaaleanpunainen
Tunturiängelmä on ihan pikkuruinen upea kasvi, joka jää helposti kulkijalta näkemättä.
Sitten vatsani sanoi, että ruokaa ja jalka vei tunturikotiin.
Marian muistikirja 
Aivan ihania kukkakuvia olet saanut 🙂
Sulla sitten on erinomaiset jalat kun kuljettavat noin kauniisiin paikkoihin! tein jo aiemmin päätöksen lähteä Kaldoaiviin ensi vuonna patikoimaan. Vahvistui.