Nappista etelään merenrantaa
Jos Lofooteilla lähtee polku jostain paikasta pitkin meren rantaa johonkin, pääsääntöisesti sille kannattaa antaa mahdollisuus.
Koivikko kuhisi pikkulintuja, haukkoja liiteli ilmassa, ja ainakin piekana ja merikotka nähtiin. Riekkopesue karkasi jaloista. – Hätä tarttuu, me kipitimme nopeasti polkua vastakkaiseen suuntaan.
ylhäällä kallioilla lippojen alla oli pesiä
Maasto näytti kätevän kuivalta, mutta ei pidä antaa sen hämätä, rinnesuo, siinäpä sana.
Keitäs siellä
luolan perillä
nättiä kallioita
tädyke, ehkä orvontädyke tai joku lofoottientädyke
ja oikein nautittavaa kuljettavaa
kanerva kukki
ja maahumala
ylhäällä kallioilla oli pesiä ja äänelyjä
hienoja puroja
*
alavirtaan
kihokki
Hmm – melkein satumaisen kaunista.
kivaa kulkumaastoa
periaatteessa vastustan portaita ja kettinkejä ja samalla kiitän ja käytän 🙂
Sinne kyllä kannattaa mennä
Marian muistikirja 