Matka alkaa

Hong Kongiin laskeuduttiin harmaassa säässä, merellä oli jotain nostureita, en tiedä miksi

Tuijottelimme säätä ja korkeita taloja lentokentältä, kaupunki ei kutsunut luokseen.

Kahvi ja herkku kyllä kutsuivat. Kentällä sai myös vettä pulloihin automaatista ja suihkun – ilmaiseksi. Sivistynyttä.

Jo lentokoneessa täytimme maahantulokaavakkeen jossa kerroimme mm. tekemisistämme, missä ollaan oltu viimeisen kuukauden aikana, ollaanko käyty metsässä, paljonko meillä on rahaa ja mitä aiotaan tehdä ja miksi ja mitä ruokaa on mukana. Lentokentän passitarkastuksessa ystävällisesti vielä kerrattiin asiat. Passitarkastuksen jälkeen seurasi tullitarkastus. Koska teltta ei ollut ihan uusi se meni desinfiointiin, joka kesti vain 5 min. Kaikki teltan pussukat oli avattu, desifiointiaineen aromi leijui ilmassa ja mahdolliset pöpöt lienevät kuolleet. Saimme pitää energiapatukat, salmiakit, t-pussit ja ilmakuivatun hätäkahvin. Kaikesta syötävästä raportoimme huolella. Energiapatukka sanaa en tosin englanniksi keksinyt, mutta kaikki tapahtui rivakasti ja ystävällisesti.

Kohdemaan raha on kaunista

Kuljimme univeloissamme pitkin Aucklandin kaupunkin katuja ja ostimme kaasua retkikeittimeen. Retkeilykauppoja on paljon, erittäin hyvin varusteltuja. Melkein sekosimme merinovillaisiin t-paitoihin, olivat niin upeita. Päätettiin hamstrata kotimatkalla, 12 kg rinkan painona on ihan sopiva.

Jouluhössötystä on täälläkin

Pidän paljon tästä vaihtoehtoisesta joulupukkitarinasta

Hotelli on tuettu sisäpuolelta harjateräsristikoin, hyvä on tuossa villasukkien tuulettua.

Hyvän unen takaajaksi nautimme maukkaat lasilliset valkoviiniä

Kiitämme
– Aucklandin värikästä ja monikulttuurista katukuvaa, ja erittäin ystävällisiä ihmisiä kaikkialla

– todella hyvää ruokaa. Yhden elämäni parhaista salaateista söin eilen

– säätä! 20 on ihan hyvä, aurinko vähän kyllä häikäisee, ehkä ne aurinkolasit voisi kaivaa esiin rinkasta.

Opimme ehkä yhä paremmin ymmärtämään täällä puhuttua murretta.

Mainokset

Kroatian rannoilla, metsissä, vuorilla

Kroatia kutsui aurinkoon kesken lokakuun. Olin hyvä kulkea rantoja, metsiä, vuoria. Yksin en ollut, oli niin paljon lintuja, perhosia ja sudenkorentoja. Sain nilkkoihin rusketusraidat vaelluskenkien sukista.

Heinäkuun loppua elokuuta Kaldoaivissa

Kaldoaivi kutsui jälleen. Ajattomia viikkoja luonnossa samoillen, tunturikesää eläen. Onni.

Heinäkuista Kaldoaivia

Kävin Kaldoaivissa kulkemassa. Oli odottamattoman lämmintä ja juusto suli valuvaksi. Galddosjohkan kanjoni oli mahtava, kaikki tosin ei vielä kukkinut. Viimeisenä päivänä en enää jaksanut auringossa vaeltaa vaan jäin odottamaan  viilenevää iltaa.

 

Ihana Örö

Örö on luotoihmisen paratiisi. Metsiä, paahteisia aukioita, merenrantoja, niittyjä, ketoja, kaikkea. Erinomainen telttailupaikka, paljon upeita teitä ja polkuja kulkea.

Saaristomerellä ja Smörskäret

Ystävä kutsui meidät viikonlopuksi saareen meren äärelle. Oli viikonloppu ennen juhannusta matkaa pohjoiseen. Saimme käydä kesässä ennen matkaa kevääsen. Oli huiman kaunista ja idyllistä ja ulkosaaristossa hyvin samankaltaista kuin pohjoisessa.

 

Juhannusviikko keväisessä Kaldoaivissa

Tunturissa oli vielä kevät juhannusviikolla. Vuosi sitten oli yli kymmenen kukkivaa kukkaa, nyt vain kaksi kun ruohokanukka ei ihan ehtinyt. Tunturissa koivuun ei ehtinyt lehti eikä vaivaiskoivuunkaan. Hautovia lintuja oli paljon, hautomarauhaa ei halunnut rikkoa, tämä aika ei ole paras patikointiin. Neljä-viisi ensimmäistä päivää taisi sataa suurinpiirtein tauotta ja lämmintä oli alle kolme astetta. Sää ei tosin häirinnyt tippaakaan.

Sinirinta lauloi iloisesti, urpiaisia tavattiin myös. Jälleennäkemisiin.