Mu ruoktu lea mu váimmus – kuvia Riddusta
eli sydämeni on kotini, kuten Nils-Aslak Valkeapää sen sanoi.
Jaan nuo sanat. Ja usein on kotini jossain ulkona ja yösijani kankaan alla.
Kaiken keskellä lauantaina toimiessani vapaaehtoisena aloin kuvata sitä hyvää, kivaa ja kaunista mitä ympärillä oli.
haapapuun ruoteet ovat kestävät ja kevyet
”tämän täydellisen arkitektoonisen kokonaisuuden toteuttamiseksi vaadittiin hyvin paljon sahapuruja” (vapaa käännös norjan kielestä)
Tuulta ja sadetta vasten
Tässä hyvä
Ihanaa ensirakkautta. Se ei vaadi pressua enempää majoitteeksi, kun sen fiksusti virittää.
Kodassa voi myös olla eteinen
Tarppi on näppärä, vaikka se voi vähän pursuta
Tarpissa oli erityisen fiksu lisävaruste.
Hän joka nukkui joen rannalla koivun oksien päällä ja joka oli tehnyt itselleen eteisen laakeista kivistä oli jo ehtinyt lähteä.
Punainen matto kotaan ei ole liioittelua
Hänessä oli paljon iloa ja rakkautta. Ja kirves vyöllä on ihan hyvä ja normi festarikama.
Kaverit vuoren takaa, heillä oli sohvakalusto 3+1+1, kaksi kotaa, aggrekaatti ja jumalattomat stereot. Kävimme henkisen taiston ”kuinka lujaa soitetaan”. Musiikki hiljeni aikanaan, koska bensaa piti säästää ;D
– Otahan kuva erityisen komeasta miehestä, sanoi hän. (vapaa kännös norjasta)
– Kuka tämän luojan luoman ihanuuden on luonut, kysyin.
– Äiti, sanoi hän.
Ja kun se sana äiti oli lausuttu, saapui hän välittömästi paikalle ja aloitti kahvinkeiton 😀
Hän tuli vastaan ja sanoi, että ”rakkaus voittaa, viha ei voita koskaan”
He tulivat ja kysyivät kaikilta, että tarvitsetteko lisää lämpöä, meillä olisi puita.
Vaikka kuvatessani minulla oli samanlainen liivi kun heillä, on jokaiselta kuvassa olleelta kysytty lupa kuvaamiseen ja niiden julkaisuun.
Marian muistikirja 
ai niin, sain järjestäjiltä tekstarin: alle kolme metriä korkeat majoitteet pyydetään laskemaan alas tuulivaaran vuoksi. Kukaan muu ei ole sitä tekstaria saanut, vaikka kuinka kyselin. Asuin siis varmaan leirin matalimmassa majoitteessa = lehtikirvassani, ja näkivät vaivan löytää puhelinnumeroni ihan varmuuden vuoksi 😀
lLuulen pitäväni norjalaisista koska heillä on noin hienoja mjoitteita. Siis tykkään varmasti.
Niitä nuoria miehiä kävi vähän sääliksi, sillä yli 15 vuotta sitten jo kiljuin ”poppi pienemmälle” vaikka se oli jotain tupacshakuria. Silloin en ehkä voittanut skabaa, mutta nyt olin ylivoimainen.
Hupaisin järkkäritehtävä oli norjalais-khahaasialainen, jossa selitin khahaaseille, että norjaiset ovat ihastuneita teihin ja yrittävät tehdä vaikutuksen ja tarjota teille jotain hyvää, römmegröt ei ole pilaantunutta vaan kansallisruoka, he eivät yritä myrkyttää teitä – ja norjalaisille, khahaasit pelkäävät teitä ja haluavat, että te ette edes tuijoittaisi heitä enää ja kun römmegröt ei toiminut unohtakaa se kuivattu turska.
Oi kiitoksia näistä kuvista, näkee niin paljon enemmän kuin kameran näytöltä 🙂
Oli siellä kivaa, ja ens kerralla mekin osataan ottaa punainen matto mukaan Marmotin eteen 😀
Kohta omat kuvat kamerasta ulos, mitähän löytyy… 🙂
Hienoja tunnelmia ja kuvia. Noista majoitteista joutaa kyllä ottaa mallia. Ja asenteesta.
Kyllä! Ja miksi mun äiti ei ole koskaan ollut mukana kahvia keittämässä ;D
Päivi, meillä on vuosi aikaa ideoida 😉
Päivitysilmoitus: Rientoja « duottar