Pelto tunturissa

Pimeä saa kaipaamaan ja muistelemaan. Pitkään etsin paikkaa tunturista vanhuuden varalle, kun ei jaksa enää rinkkaa kantaa tai ahkiota vetää – ja sain enemmän kun ikinä pystyin haaveilemaan.

Interrail aikuisena ja talvella marraskuussa

Saimme mahdollisuuden 11 päivän lomaan ja tärkeimmäiltä tuntui lähteä etsimään valoa. Lentäminen ahdisti eli tuntui rennoimmalta vaihtoehdolta junamatkailla. Emme aluksi osanneet päättää etsimmekö valoa Italiasta, Espanjasta vai ihan muualta, vaikutti Interrail parhaalta vaihtoehdolta, kun kohdemaan pystyisi valitsemaan vasta jossain Alppien alapuolella.

Interrail -lippuja on tarjolla monia erilaisia, mutta valitsimme kahden viikon passin helppouden takia ja 1. luokan lipun, koska pelkäsimme junien ahtautta. Suunnitteluun käytimme Rail Planner appia, joka on ihan hyvä väline, mutta kuitenkin kannattaa vielä tsekata aikataulut itse junayhtiön sivuilta tai sitten juna-asemien tiskiltä. Meille ei ollut hyötyä https://www.interrail.eu/en/book-reservations sivuista, koska teimme päätöksiä reitistä niin viime tipassa.

Ruotsi https://www.sj.se/ paikkavaraus onnistuu netissä

Tanska https://www.dsb.dk/ paikkavaraus onnistuu netissä

Saksa https://www.bahn.de  paikkavaraus onnistuu netissä

Italia https://www.trenitalia.com/ ei onnistu paikkavaraus netissä

Itävalta / Nighjet yöjuna https://www.nightjet.com/en/ paikkavaraus onnistuu netissä

Reppumme säädimme alle 12 kilon. Päätimme, että matka alkaa heti kun nousemme eka junaan, olisimme heti ”perillä” ja päätimme matkustaa ilman kunnon kameraa. Välillä se harmitti, mutta nyt oli fokus poissa kuvaamisesta vaihtelun vuoksi. Kaikki kuvat ovat siis kännykkäkuvia. Vaatteita oli mukana muutamia turhia ja vaikka vastamelukuulokkeita ei tullutkaan juuri käytettyä, ottaisin ne kuitenkin seuraavallekin matkalle mukaan.

Interrail ohjeissa lukee ”TÄRKEÄÄ: Älä irroita lippukantta ja lippua missään vaiheessa toisistaan, koska ne ovat voimassa vain yhdessä.” Jouduimme laastaroimaan molempien lippuja, etteivät ne lippu ja lippukansi irtoaisi toisistaan. Suosittelemme teippaamaan lipun saumat jo kotona!

ja sitten matkaan:

Menomatka M/S Viking Grace lähtö Turku torstaina 07.11.2019 klo 20.55 – saapuminen Tukholmaan perjantaina 08.11.2019 klo 06.30.

jännää – lähdön tunnelmaa

Slussenilta Tunnelbana -> T-centralen. Olisimme kerinneet 7.25 lähtevään junaan, mutta emme olleet uskaltaneet varata siihen etukäteen lippuja (jos laiva olisikin myöhässä) ja se juna olikin sitten ihan täysi.

Asemalla hiljalleen ymmärsimme, että 1. luokan lipun takia, meillä oli pääsy SJn loungeen, jonne sitten menimmekin ihan hyvälle aamiaiselle. Erityisen hyvää ohutta näkkäriäkin oli tarjolla.

Seuraava juna lähti 8.25 Sthlm Central – Koebenhavn H 13.32 , SJ, Snabbtåg, X 2000, siihen saimme paikat.  Söimme oikein hyvän lounaan junassa, valikoimaa oli kaikenlaisille syöjille. Ajatuksena on, että itse lämmität mikrossa ruokasi lämpimäksi. Miksipä ei.

Katselimme kaunista ruotsalaista maaseutua. Oli vehreää, sinistä taivasta, aurinkoa.

Ylitimme salmen Tanskaan ”uutta” siltaa pitkin. Mikään ei ole kuten 80-luvulla.

Kööpenhaminassa jätimme rinkat säilytykseen ja kuljeskelimme muutaman tunnin kaupungilla ja ihailimme tunnelmaa ja Tanskan hienoutta! Kööpenhaminassakin pääsimme DSBn loungeen kahville ja syömään karkkia ja hedelmiä, ja täyttämään vesipullot.

Hamburgin junaan ostimme paikkaliput, maksoi 11,80 kahdelta. Juna lähti 15:35 – Hamburg Hbf 20:16. Juna ajoi Rödby-Puttgarden salmen väliksi laivaan ja me kiipesimme laivaan syömään.

Juna rikkoutui heti Puttgardenissa, mutta DSB hoiti homman hienosti ja me vaihdoimme lennosta toiseen junaan ja ehdimme Nightjet yöjunaan Hamburg Hbf 21:02 – Basel SBB 07:20, 2 x sleeper bed for Hamburg Hbf, 2nd class. Meille oli vuoteet lakanoilla, tossut, korvatulpat, pyyhe, naposteltavaa, muffinsit, vettä ja kylmää kuohuviiniä, minusta tuli heti Nightjet -fani. Aamiaislistalta sai raksia haluamiaan tuotteita 6 kpl ja aamiaistarjotin tuotiin hytiin. Jäimme pois junasta jo Basel Badissa ja onneksi J tajusi, että nyt taisi olla väärä asema, eli hyppäsimme takaisin junaan ja jäimme pois Basel SBBssä. Junan konnari taisi ehdottaa, että me jatkaisimme matkaa Zurichiin asti. Mutta me vasta kypsytimme matkamme kohdetta (Italia vai Espanja), ja kun saimme sen lukittua Italiaksi, lähdimme vasta seuraavalla junalla Zurichiin.

Olimme unohtaneet, miten kaunis Sveitsi onkaan.

Junassa soimme taas lounaan ja joimme oluet, erittäin hyvää ja mitä ystävällisin palvelu.

päätimme pysyä poissa kahviloista, mutta Victorinoxissa oli pakko käydä, onneksi kaksi linkkaria repussa riitti

Zurichistä Milanoon ei tarvittukaan paikkavarausta, mitä ystävällisin herrasmies Zurichin rautatieaseman lippuluukulla tulosti meille reittiaikataulun ja toivotti parhainta matkaa. Matkailu ehkä todella muuttaakin ennakkoluuloja, Sveitsissä meille reppureissaajille oltiin vain todella kohteliaita ja ystävällisiä.

Maisema todella muuttuu vaiheittain Zurichistä Milanoon, vuorista oliivilehdoiksi. Hyvä vaihe olla hereillä ja nenä ikkunassa. Rajalla passitarkastus, me emme heitä kovin kiinnostaneet.

Milanon ihmispaljous hätkähdytti! Ja kauniit vanhat rakennukset ilahduttivat. Puistoissa paljon ihmisiä nauttimassa auringosta.

Jn kengät olivat olleet jo kauan rikki, mutta nyt kun kävely tuntui tarpeeksi pahalta, kävimme ostamassa hänelle uudet kengät – tietenkin Milanosta 😀

Milanossa et pääse junalaiturille mikäli sinulla ei ole junalippua. Kaikkialla Euroopassa satsataan yleisillä paikoilla turvallisuuteen ihan erilailla kun joskus ennen, paljon poliiseja ja vartioita.

Italiassa junan paikkalippuja ei pysty varaamaan netistä, ja ensin Milanossa jonotetaan tiskille, jossa kerrot asiasi ja sitten saat numerolapun, jolla jonotetaan itse lipun ostoon. Ihmisiä on paljon, virkailijoita on vähän ja he aina välillä hyytyvät eli pitävät taukoja, eli lipun varaaminen vie aikaa. Hieman hikoilutti, kun rouva ensin sanoi, ettei puhu englantia, mutta onneksi olin kirjoittanut asiamme paperille. Rouva tosin lausui muutaman englannin kielen lauseen jossain vaiheessa keskustelua. Rail plannerin ehdottaman ensimmäisen junan rouva hylkäsi, mutta toiseen eli yöjunaan möi meille paikat. Sillä 40 eurolla sai vuodevaatteet, peiton, lakanat, tyynyn, vettä ja mehua. Hienoisena yllätyksenä tuli, että junassa ei ollut ravintolapalvelua. Onneksi olimme syöneet Milanossa ja ostaneet vähän eväitä mukaan.

Yöjuna – nimikin sen kertoo

Yöjuna Palermoon oli hetkittäin kokemus. Mutta nukuimme oikein hyvin, raiteet vatkasivat meidät rennoiksi. Heräsimme jossain Salernon liepeillä ja saimme ihailla välimeren kauneutta, oliivilehtoja, viljelyksiä. Appelsiineja jo kerättiin, ja oliiveja.

Salmi Sisiliaan ylitetään lautalla, jonne juna ajaa. Tämä prosessi kestää jonkun aikaa.

Salmi mannermaan ja Sicilian välillä, taustalla Messina

Vos et ipsam Civitatem benedicimus” – ”I bless you and your city” –  Neitsyt Maria kirjoitti messinalaisille vuonna 42 ja tuo on lainaus on kuulemma siitä kirjeestä.. 7 m korkea kullattu Neitsyt Maria -patsas – tietenkin

Messinassa katselin aikataulua, ja totesin, että nyt olisi aikataulun myötä aikaa hakea meille kahvia. Kysyin tupakoivalta kaverilta, että ehtisinkö hakea, niin hän vastasi italiaksi (vapaasti tulkittuna, en puhu enkä ymmärrä Italiaa), että älä mene, tämä juna saattaa ihan lähteä milloin vain. Ja kas, se juna lähti melkein 10 minuuttia etuajassa kohti Palermoa.

Meillä oli hurmaavaa matkaseuraa, ihan ei matka riittänyt siihen, että meistä olisi tullut italian kielen taitoisia.

PALERMO

Olin jo kauan, sitten edellisen Sicilian matkan, halunnut Palermoon, sinne vaan tuntui olevan hyvin hankala matkustaa. Ehkä siihen liittyi myös joku kirja, jota en nyt pysty muistamaan. Palermo oli kaikkea sitä mitä toivoin ja enemmän. Se on loistelias ja kurja, likainen ja puhdas, hieno ja ränsistynyt. Erittäin monikulttuurinen, samassakin rakennuksessa näet ainakin kreikkalaisen, roomalainen, normannien ja arabien vaikutuksen ja symbolit. J totesi, että korjusvelkaa on paljon. Kukat kukkivat puissa ja pensaissa.

Palatseja, patsaita, katedraaleja, taidetta ja ikivanhoja rakennuksia on valtavasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Ei enää yhtään palatsia, kateraadia tai maailmanperintökohdetta” yritimme ja taas kerran sorruimme mitä uskomattomien taideaarteiden äärelle. Osasin osittain vähäisen nykykreikkani pohjalta lukea vanhoja tauluja. Vain pari katedraalia lisää niin olisi järki järkkynyt ja usko laskeutunut.

Ja yhtäkkiä hämmästyksesi, minähän luen tätä kieltä – Εγω ειμαι φως του κοσμου eli  Minä olen maailman valo.

Olimme ajatellet käydä kylissä ja kaupungeissa Palermosta länteen kuten vaikkapa Marsalassa, mutta Palermo ei laskenut meitä luotaan. Puistojen kukat ja kukkivat puut sekä papukaijat muut laulavat linnut hellivät mieltä. Eli toisen kerran sitten Marsalaan.

Cefalu vaikutti mielenkiintoiselta kylältä Palermosta itään eli siis sinne

Cefalussa oli kaunis vanhakaupunki, mutta vain yksi katedraali, joten se oli vuorokaudessa nähty. Merta olisimme tosin voineet tuijottaa vaikka kuinka pitkään.

Salernossa yövyimme meren rannalla, merinäköala oli huikea. Talviajan hinta kahdelta oli 52 euroa aamiaisella, sesonkiaikana 170 euroa. Tosin aamiainen oli kahvilassa ja siellä oli tarjolla vain makeita vaihtoehtoja. J oli hyvin onnellinen ”tän suklaacroissantin suklaa on vielä juoksevaa”. Kuulemma ”croissant ilman suklaata on ajanhukkaa.” Minä söin puolikkaan suklaamuffinsin ja paheksuin. Kahvi tosin oli aivan uskomattoman hyvää. Onneksi meillä oli hedelmiä. En sentään pyytänyt kuumaa vettä, kaivanut esiin puuropussia ja syönyt siinä puuroani.

Salernosta otimme nopean junan eli Frecciargenton kohti pohjoista, lisämaksu 10 euroa/nenä, mutta sitten sai kahvia ja naposteltavaa ja lehtiä italiaksi. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Frecciargento

Juna tuli jonnekin syvälle maan alle Bolognaan, josta hiljalleen otimme itsemme maan päälle. Tuntui, että Bolognakin oli meidän psyykettä suurempi.

Suunnittelimme Bolognaan muutaman tunnin harhailun.

pisteruska

Fasistien terrorismin uhrien muistomerkkejä, upeita museoita, muistomerkkejä, historiaa, kauniita kujia, hyvää ruokaa.

Kun Bolognan rautatieasemalta lähtee normijunilla on heillä erittäin epämiellyttävä tapa kertoa, että joo juna lähtee raiteelta 6, mutta vasta siellä raiteilla tajuaa, että näitä onkin kaksi kutosraidetta ja vielä kaukana toisistaan, toinen vie itään (est) ja toinen lähteen (ovest). Juoksuksi se meni, mutta ehdittiin.

Matkalla Venezia Mestreen

Venetziassa oli lähes pahin tulva ikinä, mutta sinne emme edes pyrkineet. Mantereen puolella ollaan ihmisille kohteliaita, turisteja ei taida olla liikaa. Söimme hyvän ja edullisen illallisen – pizzadietti on sekin dietti, varmaan tämäkin hoikistaa.

Näimme bussin Puolan Krakowaan, totesimme että tuohon meistä ei olisi, mutta näin jälkikäteen ajatellen, eihän se olisi kuin Jyväskylä – Nuorgam ja sehän menee kätevästi. Supermarketin valikoimat aiheuttivat kademieltä. Ja sitten olikin aika nousta junaan: Venezia Mestre -München, 2 x sleeper bed for Venezia Mestre., yöjuna Nightjet vei meidät turvallisen varmasti Alppien yli Muncheniin. Taas oli kuohuviiniä ja aamiainen tuotiin hyttiin, loistavaa!

Meistä ei löytynyt halua vaellella Munchenissä vaan otimme junan Hamburgiin. Nyt vasta näimme eka kertaa Saksan, aiemmin nukuimme sen läpi. Paljon kaunista maaseutua, pieniä kyliä, kauniita taloja, lintuja ja kauriita. Hamburgikaan ei kutsunut luokseen vaan otimme junan Fredericiaan.

Miniloma Tanskassa tuntui ihanalta ajatukselta, mutta kun mereltä iski sade alaviistosta epäilin ideaani paskaksi. Vanha kaunis majatalo ja illallinen paikallisessa Krossa, rento ja iloinen  ilmapiiri, hyvä ruoka, vaeltelu Fredericiassa – itseasiassa Tanska oli taas aivan ihana idea.

Aamulla otimme junan Kööpenhaminaan. Puikkelehdimme siellä hetken kävelykadulla, olivat aloittaneet joulukauden. Nopea juna Ruotsiin lähti laiturilta 26, eli sinne on noin vartin kävely päärautatieasemalta. Eli siihen siirtymiseen kannattaa varata hetki aikaa.

Tukholman asemalta kävelimme tihkusateessa Vikinglinen laituriin, mistä otimme laivan Suomeen ja junan kotiin.

Nestetystauko Tampereella

Kyllä! Lähdemme uudelleen interrailaamaan, ehkäpä ensi talvena.

– kiitämme rauhaa katsella maisemia

– talvikauden ilmastoa

– edullisia talvikauden majoituksia matkan varrella

– tilaa junissa ja erittäin hyvää palvelua

– junamatkoilla ei väsyttänyt, oli tilavaa ja leppoisa katsella maisemia

Färsaarten heinäkuisia kukkia

Färsaaret on kesällä upean rehevä ja runsas kukkaparatiisi. Tuliperäinen ravinteikas maa, paljon sadetta ja sumua, lauha ilmasto ja runsaasti lannoittajia, siinä ehkä osa syistä. Kaunokaisia ja leinikkejä on lähes kaikkialla kuten myös pulskaneilikkaa. Maahumala, rätvänä ja apinankukka tuntuivat olevan yleisiä kuten myös rentukka, joka on kansalliskukka. Angelicaa (esim. väinonputkia) kasvaa paljon kuten myös härkkejä, rikkoja, ruohosipulia, metsäkurjenpolvia, luhtalitukkaa, kämmeköitä, apilaa, ruusujuuria, orvokkeja. Verenpisarat kasvavat pensaina. Herukat kasvavat useimmiten villina tuoksuvina pensaina, vain kerran näimme niissä marjoja (yhä raakoja heinäkuun lopussa). Näimme myös siniyökönlehtiä, tädykkeitä, suola-arhoja, luhtaleinikkejä, tähtirikkoja, linnunruohoja, tupasvilloja, pikkulaukkuja, hiirenvirnoja, päivänkakkaroita, keltanoja, ruusuja, saniaisia, pietaryrttejä, kurjenmiekkoja, tunturihorsmia, suohorsmia, merikaalia, siankärsämöitä valkoisena ja vaalenpunaisina…

Lampaat vaikuttavat lähes kaikkeen luontoon. Joillain saarilla aidataan se, mitä ei haluta lampaiden syövän.

 

 

Färsaaret – sumua ja upeaa luontoa

Färsaarien matka oli kauan haaveissa. Olin jo menossa yksinäni, mutta sitten ilokseni sainkin Maritan mukaani heinäkuiselle retkelle.

Matkustaminen Färsaarille: Saavuimme junalla Tanskan läpi Hirsthalsiin, Pohjois-Jyllantiin. Oli rentouttavaa istua junassa ihaillen Tanskan maaseutua ja kyliä. Sielu ehti hyvin mukaan matkaan. Huom! Tanskan junissa ei enää ole ravintolavaunua, eli varaudu eväin tai ota istumapaikka vaunusta, missä on tarjolla kahvia/teetä ja naposteltavaa kuten karkkia, keksiä, suklaata.. Hirsthalsissa yövyimme leirintäalueella ja seuraavana aamuna nousimme Smyrillinen laivaan https://www.smyrilline.com/ kohti Torshavnia.

Hytin telkkarissa oli kanava, josta saattoi ihailla näkymää laivan keulasta. Siitä ja ikkunasta vilahtavat myrskylinnut, suulat ja lunnit saivat meidät syöksymään kannelle kuvaamaan.

Laivalla on paljon ja erittäin hyvää ruokaa. Lisäksi on alueita omien eväiden syöntiin, jos on osannut ottaa omat eväät mukaan. Tämän lisäksi itseään voi huvittaa esim. uimalla ja saunomalla. Oli aika hauska, kun meri huolehti mainingeista myös uima-altaassa. Meille maistui myös monet päiväunet. Lapset pelasivat jalkapalloa kannella, verkot ympärillä estivät palloa päätymästä mereen.

Matkustaminen Färsaarilla: Ostimme 7 päivän matkakortin, joka takasi meille rajattomasti matkustusta busseissa ja lautoilla. https://www.ssl.fo/en/tickets-and-prices/travel-card-see-the-faroe-islands-on-busses-and-ferries/

Bussit ja lautat olivat siistejä ja isoimmilta lautoilta sai muutakin syötävää kuin kahvia automaatista. Matkustaminen oli meille siis leppoisaa ja helppoa kunhan sisäisti tämän kartan
https://www.ssl.fo/en/customer-service/travel-map/
ja ymmärtää tietttyjä koodeja, kuten x = ma-pe, 6 = lauantai, 7 = sunnuntai, kannattaa myös tsekata kulkeeko vuoro vain kouluaikana vai vain kesälomalla… Aikatauluja ei jaeta painettuina, vaan ne ovat joko netissä tai tauluina turisti-infoissa ja linja-autoasemilla. Etäisyydet ovat lyhyitä, maisemat upeita, joten melkein aina harmitti kun jo tultiin perille. Färsaarella on varsin paljon tunneleita, jotka kulkevat joko meren alta saarelta toiselle tai sitten vuorten läpi.

Pukeutuminen: Helteellä Färsaarilla on kuulemma 15 astetta. Saimme kokea senkin hetken, mutta meille sattui useimmiten noin 12-14 asteen sää. Lähes joka päivä sataa tai edes tihuuttaa vähän. Kumpparit olivat varsin hyvät kengät ja sadevaatteita käytettiin joka päivä. Ilma ei tuntunut raalta. Meille ei sattunut myrskysäätä, vain yksi reippaampi tuuli. Sadetta saatiin sopivasti, kuten myös sumua.

Leirintäalueet: Useimmilla leirintäalueilla joissa yövyimme ei ollut henkilökuntaa, vaan joko ne maksettiin turisti-infoon ihan eri saarella tai eri kylässä, tai raha ja yhteystiedot laitettiin kirjekuoreen ja kuori postilaatikkoon. Mahdolliset lisäyöt kehoittivat maksamaan jälkikäteen. Kallein leirintäalueyö maksoi kahdelta 28 euroa (1 yö) sisälsi wifin, suihkun, wc:n, keittiö- ja oleskelutilat ja halvin 7 euroa, joka sisälsi suihkun, wc:n, keittiö- ja oleskelutilat. Yhdellä leirintäalueella olisi tarvittu suihkuun 5 kruunun kolikoita ja niitä etsiessä päädyimme suihkuun ihan muualle ja pannukakkuja, hilloa ja kermavaahtoa nauttimaan.

Färsaarelaiset osoittautuvat mukaviksi. Pohjoismaisen pidättyviä, mutta kohdatessa lämpimiä. Englantia osaavat puhua niin nuoret kuin vanhatkin ja ruotsiani ymmärsivät kaikki. Oli kiva rupatella ihmisten kanssa. Kirjoitetusta fääristä luulee ymmärtävänsä noin 30% – oikein tai väärin, ei voi tietää.

Emme ostaneet varsinaisia matkailupalveluita. Lunneja näimme merellä ja useilla eri rannoilla ja kylissä. Kuljimme polkuja ja rantoja, nousimme tuntureille sieltä mistä paikalliset neuvoivat. Färsaarilla ei ole jokamiehenoikeuksia, kunnioitimme heidän sääntöjään.

Kaikilla saarilla ei ole kauppoja eikä kahviloita, eli evästä kannattaa ottaa mukaan. Kahvila saattaa myös olla merkitty vain fääriksi, eli kannattaa kysellä ja jututtaa paikallisia. Kävimme useassa hienossa kesäkahvilassa syömässä pannukakkuja ja vohveleita. Raparperiä kasvaa kaikkialla ja siitä on tarjolla herkkusia kompotteja ja hilloja. Söimme sisällä eli kahvilassa vain kahdesti, molemmilla kerroilla saimme herkullista, ravintoarvoiltaan laadukasta ja järkevän hintaista ruokaa.

Isoimmissa kylissä ja kaupungeissa on ruokakauppoja, joiden valikoima on sangen hyvä.

Korvatulpat kannattaa ottaa mukaan: taivaanvuohen, kuovin ja meriharakan yhteistrio teltan kupeessa on mitä tehokkain herätin. Rakkaus lintuihin voi notkahtaa neljän aikaan aamuyöstä trioa kuunnellessa.

Vihje: Maa on kaikkialla kosteaa tai märkää. Teltan alle olisi ollut näppärää saada ylimääräinen muovi tai avaruushuopa.

Saavuimme sumuiseen Torshavniin päivällisaikaan. Otimme ilmaisen paikallisbussin leirintäalueen suuntaan. Iltakävelystä tuli pitkä, kukkia, lampaita, sumuja, lintuja ja hienoja polkuja meren rannalla.

Aamulla ostimme kaasua keittimeen, bussikortit ja arvoimme suunnan kohti koillista. Otimme bussin Klaksviikiin, missä turisti-infossa maksoimme yöpymisen Kalsoyn saarella Mikladurin leirintäalueella. Otimme lautan saarelle, satamassa meitä odotti bussi joka vei meidät Mikladurin kylään. Leirintäalueella oli iloksemme vain yksi teltta.

Kiersimme illalla kylän rannalla ihailemassa hyljenaisen patsasta ja kukkivia rantoja ja lintuja.

Unelmapatikointikohde Abel Tasmanin kansallispuisto

Abel Tasmanin kansallispuisto on Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa tarkemmin luoteiskulmassa sijaitseva kansallispuisto. Puisto on nimetty Abel Tasmanin mukaan, joka vuonna 1642 löysi Uuden-Seelannin ensimmäisenä eurooppalaisena tutkimusmatkailijana. Puisto käsittää reilut 60 kilometriä todella kaunista rannikkoa ja runsaasti upeita vaelluspolkuja. Kansallispuistosta löytyy paljon kultaisia hiekkarantoja, luolia, hylkeitä, lintuja ja kukkia, suojaisia poukamia, kimaltelevan turkoosi meri, jylhiä kalliota sekä hienoja varjoisia erilaisia metsätaipaleita.

Kansallispuistossa soveltuu hyvin joko päiväretkeki tai muutaman yön retkeksi, myös upea melontakohde! Siellä voi yöpyä mökeissä joihin voi varata sänkypaikan tai telttailualueilla joihin on myös varattava paikka ennakkoon. Vesi on joko keitettävä tai käsiteltävä ennen juomista, tosin oli kaksi paikkaa josta sai käsiteltyä vettä.

Luonto on upeaa ❤

 

Coromandelin niemimaa – merta, sademetsiä ja kuuma luonnonkylpy

Coromandelin niemimaalla parasta on luonto ja erityisesti rannat sekä kauniit sademetsät. Niemimaa on aurinkoinen ja jopa trooppinen alue. Kävimme katsomassa Cathedral Coven (kiveen muodostunut holvikaari) aika myöhään päivästä ja porukkaa ei ollut kovin paljon nähtävyydellä. Hot Water Beachille menimme yöllä, sopiva aika meille sattui klo 21-23 välillä ja se oli täydellinen ajankohta kuun ja tähtien valossa.

Hot Water Beach on nimensä mukaisesti  kuumavesiranta, jossa voit  kaivaa oman kuumavesialtaan rantahiekkaan. Hiekan läpi nousee tulikuumaa vettä 2 kilometrin syvyydestä maan uumenista, ja oma kylpypotero on mahdollista rakentaa noin neljän tunnin ajan (2h ennen ja jälkeen laskuvettä). Lapioita saa vuokrattua viereisestä kahvilasta tai leirintäalueelta tai lainata jo poteronsa kaivaneelta. Poteroon kannattaa kaivaa laskuoja, josta valuu lisävettä.

Palasimme paikalle aamulla, aallot olivat siloittaneet pois yön kaivannot. Hienoa sekin.

Rauhaisaa merenrantaelämää – Thames

Thames on leppoisa ja rauhallinen merenrantakaupunki. Kapteeni Cook oli täällä 3 viikkoa vuonna 1769 ja totesi, että tämä on paras paikka perustaa siirtokunta. Sen jälkeen täältä on löydetty kultaa ja nyt palattu normaaliin arkeen.