Unelmapatikointikohde Abel Tasmanin kansallispuisto

Abel Tasmanin kansallispuisto on Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa tarkemmin luoteiskulmassa sijaitseva kansallispuisto. Puisto on nimetty Abel Tasmanin mukaan, joka vuonna 1642 löysi Uuden-Seelannin ensimmäisenä eurooppalaisena tutkimusmatkailijana. Puisto käsittää reilut 60 kilometriä todella kaunista rannikkoa ja runsaasti upeita vaelluspolkuja. Kansallispuistosta löytyy paljon kultaisia hiekkarantoja, luolia, hylkeitä, lintuja ja kukkia, suojaisia poukamia, kimaltelevan turkoosi meri, jylhiä kalliota sekä hienoja varjoisia erilaisia metsätaipaleita.

Kansallispuistossa soveltuu hyvin joko päiväretkeki tai muutaman yön retkeksi, myös upea melontakohde! Siellä voi yöpyä mökeissä joihin voi varata sänkypaikan tai telttailualueilla joihin on myös varattava paikka ennakkoon. Vesi on joko keitettävä tai käsiteltävä ennen juomista, tosin oli kaksi paikkaa josta sai käsiteltyä vettä.

Luonto on upeaa ❤

 

Mainokset

Coromandelin niemimaa – merta, sademetsiä ja kuuma luonnonkylpy

Coromandelin niemimaalla parasta on luonto ja erityisesti rannat sekä kauniit sademetsät. Niemimaa on aurinkoinen ja jopa trooppinen alue. Kävimme katsomassa Cathedral Coven (kiveen muodostunut holvikaari) aika myöhään päivästä ja porukkaa ei ollut kovin paljon nähtävyydellä. Hot Water Beachille menimme yöllä, sopiva aika meille sattui klo 21-23 välillä ja se oli täydellinen ajankohta kuun ja tähtien valossa.

Hot Water Beach on nimensä mukaisesti  kuumavesiranta, jossa voit  kaivaa oman kuumavesialtaan rantahiekkaan. Hiekan läpi nousee tulikuumaa vettä 2 kilometrin syvyydestä maan uumenista, ja oma kylpypotero on mahdollista rakentaa noin neljän tunnin ajan (2h ennen ja jälkeen laskuvettä). Lapioita saa vuokrattua viereisestä kahvilasta tai leirintäalueelta tai lainata jo poteronsa kaivaneelta. Poteroon kannattaa kaivaa laskuoja, josta valuu lisävettä.

Palasimme paikalle aamulla, aallot olivat siloittaneet pois yön kaivannot. Hienoa sekin.

Rauhaisaa merenrantaelämää – Thames

Thames on leppoisa ja rauhallinen merenrantakaupunki. Kapteeni Cook oli täällä 3 viikkoa vuonna 1769 ja totesi, että tämä on paras paikka perustaa siirtokunta. Sen jälkeen täältä on löydetty kultaa ja nyt palattu normaaliin arkeen.

Matkalla pohjoisessa – Far North

Aloitimme bussipassilla matkailun Aucklandista varaamalla matkan kohti pohjoista. Bussimatkailu osoittautui tällä hyvin leppoisaksi, liikenne soljuu rauhallisesti. Netissä varaamme meille sopivat matkat ja ne on myös mahdollista perua viimeistään 2 tuntia ennen lähtöä. Ostimme 60 tuntia matka-aikaa, katsotaan mihin se riittää. Kuskilla on joko sähköinen tai paperinen lista lipun ostaneista ja henkilökunta siirtää matkatavarat vaihtopaikoilla seuraavaan bussiin. Taukoja pidetään ja kuski kertoo juttuja ja jopa laulaa laulun matkustajien iloksi.

Pysähdyimme yöksi Whangareihin. Kaunis mukava satamakaupunki, majapaikassa erittäin hyvä sänky, PaknSaven uskomattoman hyvistä valikoimista ruokaa ja viiniä, suihku, mitäpä sitä muuta reppureissaaja tarvitsee.

Aamubussilla lähdimme kohti Kaitaiaa. Matka kulki rennosti kumpuilevien vehreiden maisemien halki, välillä idyllisissä merenrantakaupungeissa piipahdellen. Paljon lehmiä ja lampaita, paljon lintuja, haukkoja ja kotkia, joista ei saa järjellistä kuvaa liikkuvasta autosta.

Kaitaiassa menimme kaupungin infoon ja saimme taasen erittäin ystävällistä palvelua. Kun yritin kartta kädessä ymmärtää ilmansuuntia, tööttäsi auto takana. Kun pahoittelin, että tukin hänen tiensä, kuski olikin vain halukas auttamaan ja neuvoikin meille suunnan. Tyypillistä paikallista aktiivista ystävällisyyttä. Suomalainen neuvoo mielellään kun kysytään, täällä vaikuttaa siltä, että halutaan aktiivisesti auttaa.

Varasimme ensimmäisen päiväretkemme, eli matkan Kaitaiasta saaren pohjoisempaan kärkeen rantoja, jokia, pikkuteitä pitkin. Samalla saimme paikalliselta oppaalta tietoa paikan tavoista, luonnosta, historiasta… 32 euroa päiväretkestä ja kevyestä lounaasta oli hyvin kelpo hinta. Meillä oli ajoneuvona kuorma-autosta tehty bussi, jossa oli tietenkin neliveto ja takarenkaissa säädettävät ilmanpaineet. http://www.harrisonscapereingatours.co.nz

Far North osoittautui hyvin kauniiksi paikaksi. 90 Mile Beach eli 90 mailia rantaa ei ehkä ole just niin pitkä, mutta se tuntui uskomattoman kauniilta ja valtavalta

Matka kulki ensin pitkin 90 Miles Beachia pitkin ja reippaasti jokien yli, kunnes Te Paki dyynien kohdalla käännyimme kohti sisämaata ajaen jokea pitkin. Halukkaat saivat lasketella laudoilla hiekkadyynejä alas jokeen.

Cape Reinga eli pohjois-saaren pohjoisin niemi on Maorien hengellinen paikka siellä miespuolinen Tasmanianmeri To Moana Tapokopoko a Tawhaki ja naispuolinen Tyyni valtameri Te Tai o Whitireia kohtaavat.

Paluumatkalla kävimme valkoisimmilla rannoilla ikinä. Kunnes ajoimme vehreyden läpi takaisin Kaitaiaan.

Waiheke

Ihan tarkkaan en muista miksi lähdimme Waihekelle, mutta tällä reissulla on tarkoitus edetä tunteella. Eli tunne ohjasi taas saarelle.

Kiitämme upeita rantoja, mahtavia kävelyjä, kauniita lintuja ja huimia metsiä. Kiitämme rentoa tunnelmaa ja helppoa elämää.

Natisen muutamasta hyttysenpuremasta, teippasimme toiseksi yöksi Jn harsopyyhkeen yöksi ikkunaan hyttysverkoksi. Niin, on niiin lämmin, että on pakko pitää yöllä ikkuna auki. Tapoin eka kerran hyttysen heittämällä sitä talouspaperirullalla – oli niin korkealla katossa.

Waihkellä voi elää työskentelemällä farmeilla (esim. viinitilalla) 4 tuntia/päivä, saat ruokaa, majoituksen ja taskurahaa ja sitten on paljon aikaa tehdä muuta kivaa.

Tiritiri Matangi

Tiritiri Matangin saari on hieno luontokohde ja yksi Uuden-Seelannin tärkeimmistä suojeluprojekteista. Se sijaitsee 30 km pohjoiseen Aucklandista. Saimme viettää siellä puolitoista vuorokautta, näimme yöllä kiivin ja päivällä sinipingviinin <3. Kuljimme pitkin paahteisia niittyjä ja rantoja sekä  suojaisia metsäpolkuja. Olimme lähellä taivasta. Yöllä taivaalla oli enemmän tähtiä kuin ikinä koskaan ja enemmän.

Saarella yövytään eräänlaisessa isossa monihuoneisessa modernihkossa autiotuvassa. Etusija on tutkijoilla ja muuta saavat paikan jos on säkä. Varasin kaksi sänkyä viiden hengen huoneesta noin 4 kk ennen matkaa.

Ennen saarelle tuloa pitää putsata tarkkaan kengät ja kirjallisesti vakuuttaa ettei tuo saarelle hiiriä, muurahaisia, siemeniä eikä mitään muutakaan haitallista. Kun löysin savottani taskusta ruskan kellastaman koivun lehden oli ensireaktio syödä se.

Auckland – portti eedeniin

Auckland on ruma ja kaunis kaupunki. Upeita puistoja ja viheralueita ja suurkaupungin rujoutta. Kukkia ja lintuja aivan valtavasti. Ihmiset ystävällisiä, avuliaita ja kamalan kivoja.

Retkieväitä on ostettu, toivottavasti ei kamalan pahoja. Kaasua on, olemme valmiita, retki voi alkaa. Viiden viikon reppureissu. Ihan vielä en ymmärrä, että se on totta.