Islanti – kiehtova koillisosa

Melrakkasletta eli koillisosa Islantia on harvaanasuttu hevosten, lintujen ja lampaiden maa. Patikoimme rannoilla, ihastelimme jäämerta, lintuja, löysimme vanhoja turveasumuksia, kävelimme Hraunhafnartangin majakalle.

DSC_9050 (2)

Ne olivat suulia, mutta en tajunnut

DSC_9044

Merisirri katselee jäämeren aaltoja

DSC_9042 (1)

Isä-pulmunen

DSC_9034 (2)

Vanhojen turveasumusten raunioita

DSC_9033

Merisirrejä oli ranta täysi ja kaikilla lapsia

DSC_9030 (1)

 

DSC_9026

Silmäruoho

DSC_9023 (1)

Hyvin seurallinen hylje

DSC_9022 (1) DSC_9021 (1) DSC_9019 (1)

Haahkoja on valtavasti

DSC_8992 (1)

Rannoilla on ajopuuta useamman hirsitalon verran

DSC_8991 (1)

 

DSC_8980 (1)

Punajalkaviklot tuulen suojassa

DSC_8973 (2)

Islannin pohjoisin majakka Hraunhafnartangi

IMG_4007 (1)

 

IMG_4006

Sitten siirryimme Langanesiin. Ihailimme etelänkiisloja, niiden munat ovat epäsymmetrisiä joten jos niitä tuuppaa, ne eivät kieri kauas vaan alkavat kiertää kehää.  Käytönnöllistä noissa olosuhteissa.

DSC_9085

Laivojen hylkyjä

DSC_9122

Onneksi ei huimaa

DSC_9108 (1)

Suulilla on siniset silmät, ne ovat pohjois-Atlantin suurimpia pesiviä lintuja. Ne pystyät sukeltamaan jopa 15 metrin syvyyteen. Naaras munii vain yhden munan, jota molemmat vanhemmat hautovat. Poikaset lähtevät muuttamaan uimalla, mutta ne oppivat lentämään runsaan viikon päästä.

DSC_9090 (1)

 

DSC_9069 (1)

 

DSC_9064

Kun palasimme tältä patikoinnilta paikallinen puhdistuspalvelu nuoli autoa puhtaaksi mudasta!

DSC_9078 (2)

Viehko villihevonen

DSC_9120

Tämä näyttää sopivalta maisemalta, tähän jäämme yöksi

DSC_9130

Islanti – viidettä päivää – Hljóðaklettar

Hljóðaklettar oli meille sattumalta löydetty helmi. Olimme mennä onnemme ohi, mutta onneksi islantilainen nuori mies vakuutti meidät. Polku kulki ensin joen laitaa. Joku kotkatyyppinen lekotteli vastamäessä, mutta siitä ei tullut kunnon kuvaa.

DSC_8848

Näissä muodoissa mielikuvitus innostuu

DSC_8850

Aivan kun joku olisi puhdistanut valtavalla painepesurilla.

DSC_8854

Saimme kulkea koko ajan kahdestaan, ketään muita ihmisiä emme täällä nähneet.

DSC_8861

 

DSC_8857

 

DSC_8862

 

DSC_8863

 

DSC_8866

 

DSC_8869

Siitä on syöksynyt laavaa

DSC_8871

Onkohan Gaudi käynyt täällä?

DSC_8872

 

DSC_8873

meneppä siihen mittatikuksi

DSC_8875

Polku oli noin 6-7 km. Olisi mahdollista patikoida tällä päivien reittejä.

DSC_8882

 

DSC_8884

 

DSC_8888

Taas mittatikkuna luolan edustalla. Juuri niinä olimme vakuuttuneita, että nämä ovat hienoimpia näkemiämme luolia ikinä. Toki on hienoja Sisiliassa ja Kuubassa. Mutta näiden kauniit kivimuodot!

DSC_8890

Luolasta kuva ulospäin

DSC_8895

 

DSC_8881 (1)

 

DSC_8899

uusi luola

IMG_3993 (1)

 

DSC_8907

ja taas uusi huima pinta. Todella hieno paikka, menisin uudelleen.

DSC_8909

Northern Green Orchid

DSC_8917

Katsoimme kartasta, että Dettifoss olisi kymmenisen mutakilometrin päässä, joten siis sinne.

DSC_8927

 

DSC_8926

 

DSC_8946

 

DSC_8948

Dettifossilla oli ihmisiä, joten päätimme, että me lähdemme Islannin koilliskulmaan, siellä ei ole kohteita eikä varmaankaan ihmisiä. Melrakkasletta kuulosti joltain syrjäiseltä, juuri sopivalta meille.

Islanti – neljäs päivä jatkuukin

No eihän se neljäs päivä vielä loppunutkaan…

Pysähdyimme meren rantaan tekemään ruokaa ja seura oli loistavaa, myrkylintuja lenteli vierestä ja alhaalla meressä uivat lunnit

DSC_8787 (1)

 

DSC_8800

Oli hyvä jatkaa matkaa.

DSC_8809

Asbyrgi on syntynyt joko Odinin kahdeksanjalkaisen hevosen Sleipnirin kavionjäljestä kun he ylittivät valtamerta tai sitten 10000 vuotta sitten Vatnajökullista ryöpsähti kunnon vesimassa ja näin syntyi 3,5 km leveä ja noin kilometrin pitkä hevosenjalan muotoinen kanjoni. Islannissa ei kauan tarvitse olla ennen kuin alkaa tosissaan uskoa maahisiin ja yliluonnollisen, joten valitsen ensimmäisen selityksen.

Kävelimme koivumetsän läpi lammelle ihailemana kavionpainuman toista päätä. Siellä oli lähes harras tunnelma.

IMG_3970

 

IMG_3971

DSC_8834

DSC_8835

Tiedättehän te sen kolon,  joka on kavion sisäpuolella, se on tietenkin tämä

DSC_8845

Sitten lähdimme yöksi Hljóðaklettarin lähelle. Tie sinne vaikutti hetkittäin kynnetyltä pellolta. Nelivedolla liidimme mudan yli ja muta lensi kanssamme.

DSC_8847

Hljóðaklettar on maaginen paikka, mutta siitä lisää huomenna.

Islanti – neljäs päivä

Myvattn on täynnä jänniä paikkoja:

Laavassa/maassa on jänniä halkeamia

DSC_8573 (1)

Tällaisessa luolassa johon mahtuu helposti seisomaan,

DSC_8650

on tietenkin ihana tunnelma ja lämmintä vettä.

DSC_8652 (1)

Ulkopuolella voit nähdä miten maa on revennyt.

DSC_8659

Tulivuori Kraflan joka purkautui viimeksi 1980-luvulla

IMG_3961

Kylpylä, jossa oli maalämpösauna

IMG_3935

Maisema on hyvin erilainen

DSC_8677

 

DSC_8680

 

DSC_8716

 

DSC_8727

 

DSC_8738

 

DSC_8749

 

DSC_8744

Maasta nousee kuumaa höyryä

 

tai kuplii kuumaa savea

Sitten tuntui siltä, että on aika lähteä pois kohteista rauhaan meren rannalle. Lähdimme pohjoiseen kohti Húsavíkiä ja päädyimme valasmuseoon, joka on hyvin mielenkiintoinen, mutta järkyttävän tuoksuinen, koska siellä oli monien eri valaiden luurankoja ja sinivalaan hetuloita.
http://www.whalemuseum.is/

DSC_8766

Tämä luuranko oli sinivalaan. Nuo karvat ovat niitä hetuloita. Grönlanninvalas voi elää 200 vuotiaaksi, sinivalaiden parittelusta voi siellä oppia kaikkea mielenkiintoista, ja tietää mitä tulee tehdä jos valas vahingossa rantautuu!

DSC_8769

 

DSC_8771

Islanti – kolmas päivä

Heräsimme auringonpaisteeseen ja tyyneen säähän. Hevoset torkkuivat muutaman metrin päässä. Idyllistä. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti itää. Ajelimme hiekkateitä pitkin ja pysähtelimme ihmettelemään. Uusia ihania kukkia näimme tänäänkin! Kävimme vanhassa kauniissa pienessä kirkossa, joka oli turpeen sisällä. Pysähdyimme ihailemaan isoa koskea.

Otimme tänäkin päivänä juomaveden purosta, vain jäätiköiltä tulevista sameista”tuhkavesistä” emme juoneet. Taukopaikkoja löytyi hyvin, ja osa pöytäryhmistä oli joko metsissä, kaivettu hieman maahan tai suojaseinillä varustettu tuulensuojaksi. Hyvä oli tehdä ruokaa.

Unohdin kertoa eiliseltä, että  tutustuimme islantilaisiin uimahalleihin/kylpylöihin. Hvammastangissa oli ulkouimahalli, sisällä peseydytään rikintuoksuisessa lämpimässä vedessä ja sitten mennään ulos joko uimaan 37 asteisessa vedessä (ei pysty pitkään) tai lillumaan joko 39 tai 40 asteisissa poresissa. Ulkona oli 14 astetta ja pieni kylmä tuulenvire jäämereltä, kontrasti oli hieno. Kokemus oli totaalisen rentouttava – ja hinta on sopuisa 3,5 euroa.

Ajelimme kohti Myvattnia, teimme metsä/järvenrantaretken. Oli paljon pieniä lintuja, kirvisiä, kottaraisia ja rastaita sekä vesilintuja kuten esim mustakurkku-uikkuja (oikeasti). Metsä oli hyvin rehevää, väinönputkea kasvaa paljon, kukkia oli paljon mm. talvikkeja, orvokkeja, sinivaltteja.

Tutuistuimme myös Dimmuborgiriin. Jos olisin tajunnut, että siellä voi nähdä tunturihaukan olisin ollut hieman kiinnostuneempi niistä linnuista enkä huimista laavamuodostelmista. Maahiset tulivat todella lähelle.
http://www.edgeofthearctic.is/places-to-see/dimmuborgir/

Päätimme kokeilla leirintäalueyöpymistä. Ensimmäisellä oli liikaa ihmisiä, mutta toiselta löysimme rauhallisen paikan järvinäköalalla.

Islanti – toinen päivä

Herättyämme meren rannalla lähdimme reippaasti  kohti vuoristoa ja  F-tielle, joita ajetaan nelivedoilla. Pysähdyimme kuvaamaan kukkia ja luolia. Kukkahullu höperöityi tuntemattomista kukista.

DSC_8127

Aluksi kuvasimme kaikki putoukset, sitten ymmärsimme, että emme vaan voi.

DSC_8159

Tulivuoret ovat kauniita

DSC_8172

ja vuoristo

DSC_8176

Mutta tuollahan on luola/repeämä

 

DSC_8187

Repeämän katto sisältä

DSC_8203

ja lisää luolia ja lisää kukkia ja

DSC_8230

ja lisää tulivuoria

DSC_8252

ja ymmärsimme, että tämä matka ei etene. Noh, viimein se jäätikkö

DSC_8254 (1)

ja railoja.

DSC_8257

Lounaspaikalla oli noin 450 metrin korkeudessa täysin tyyntä ja 17 astetta lämmintä. Täysin epätodellista.

DSC_8267

DSC_8264

DSC_8266

DSC_8269

Sitten näimme lisää outoja kukkia ja kiirunan ja sen 6-7 lasta ja mietin vakavasti onkohan tällaiset tunnemyrskyt hyväksi näin vanhalle ihmiselle.

DSC_8273

J seisoo jonkun laavatunnelin päällä

DSC_8285

DSC_8325

Ajoimme alas meren rantaan ja näimme tuhansia tiiroja, satoja vesipääskylapsia, lokkeja, haahkoja ja joutsenia.

Kolusimme länsirantaa ja näimme pikkukajavia, etelänkiisloja, oranssin majakan, lisää lokkeja, karikukon, vanhan viikinkiasumuksen jäljet, kaivetun kaivon ja mitähän vielä.

DSC_8377

DSC_8382

IMG_3894

IMG_3900 (1)

DSC_8407

Mutta siten oli vaan pakko lähteä kohti itää

DSC_8411

Päädyimme yöksi kedolle hevoshaan viereen.

 

Islanti – ensimmäinen päivä

Keflavikiin saavuimme heti heinäkuisena aamupäivänä. Olimme saaneet Matilta lainaan ison Islannin kartan, jonka olimme kopioineet ja muovittaneet. Karttaan olimme merkinneet keltaisella yliviivaustussilla ja lyijykynällä mielenkiintoisia kohteita. Olimme tehneet reittisuunnitelman, josta tosin olimme parhaimmillaan neljä päivää myöhässä, mutta nyt siis eletään sitä ensimmäistä päivää.

Heti ensi töiksemme ajoimme Rämön Islanti-oppaan viisastamina Bonus -kauppaan ja ostimme kaikkea tarpeellista mm. chia-kasvispihvejä, jotka olivat kyllä hyviä ja edullisia ja terveellisiä.

IMG_3904

Sen jälkeen ostimme kaasua ja kylmälaukun autonvuokraajan piikkiin paikallisesta urheilukaupasta Ellingsenistä Reykjavikista. Hakkurin eli invertterin (vaihtosähköä tuottamaan 12 voltista 230 volttin tietokonetta ja kameran laturia varten) haimme viereisestä kaupasta, senkin autonvuokraajan piikkiin. Ja sitten olikin kaikki valmista ja seikkailu voisi alkaa. Lähdimme kiertämään Islantia myötäpäivään, sillä näin emme niin herkästi tippuisi autolla mereen.

DSC_8036 (1)

Ensimmäinen tunne oli hämmästys. Täällä ei voi olla näin neonvihreää, täällä ei voi olla näin paljon lampaita ja hevosia ja kukkia. Täällä ei voi olla näin kaunista ja erilaista. Alusta on hyvin vähän kuvia, me vain katselimme.

Ensimmäinen kohde oli Snæfellsnes eli niemimaa, kansallispuisto ja jäätikkö.  Islannissa muuten kannattaa katsoa google mapsista missä on ja kopioida se kohde sitten. Ihan turha on ajatella, että osaisi kirjoittaa kohteet oikein.

DSC_8075 (1)

DSC_8096 (2)

DSC_8089

DSC_8080 (1)

Leiriydyimme pitkälle keltaisen hiekan rannalle. Tiirat olivat ärhäkkiä, kuoveja oli paljon kuten lokkeja, maa kangasajuruohosta läikikkään pinkki. Paljon vilukkoja, keltanoja, vehreää, sammalia, ruoholaukkaa..

DSC_8076 (1)

DSC_8046 (1)

DSC_8040 (1)

 

DSC_8016 (1)