Heinäkuista Kaldoaivia

Kävin Kaldoaivissa kulkemassa. Oli odottamattoman lämmintä ja juusto suli valuvaksi. Galddosjohkan kanjoni oli mahtava, kaikki tosin ei vielä kukkinut. Viimeisenä päivänä en enää jaksanut auringossa vaeltaa vaan jäin odottamaan  viilenevää iltaa.

 

Ihana Örö

Örö on luotoihmisen paratiisi. Metsiä, paahteisia aukioita, merenrantoja, niittyjä, ketoja, kaikkea. Erinomainen telttailupaikka, paljon upeita teitä ja polkuja kulkea.

Saaristomerellä ja Smörskäret

Ystävä kutsui meidät viikonlopuksi saareen meren äärelle. Oli viikonloppu ennen juhannusta matkaa pohjoiseen. Saimme käydä kesässä ennen matkaa kevääsen. Oli huiman kaunista ja idyllistä ja ulkosaaristossa hyvin samankaltaista kuin pohjoisessa.

 

Juhannusviikko keväisessä Kaldoaivissa

Tunturissa oli vielä kevät juhannusviikolla. Vuosi sitten oli yli kymmenen kukkivaa kukkaa, nyt vain kaksi kun ruohokanukka ei ihan ehtinyt. Tunturissa koivuun ei ehtinyt lehti eikä vaivaiskoivuunkaan. Hautovia lintuja oli paljon, hautomarauhaa ei halunnut rikkoa, tämä aika ei ole paras patikointiin. Neljä-viisi ensimmäistä päivää taisi sataa suurinpiirtein tauotta ja lämmintä oli alle kolme astetta. Sää ei tosin häirinnyt tippaakaan.

Sinirinta lauloi iloisesti, urpiaisia tavattiin myös. Jälleennäkemisiin.

Islanti – kiehtova koillisosa

Melrakkasletta eli koillisosa Islantia on harvaanasuttu hevosten, lintujen ja lampaiden maa. Patikoimme rannoilla, ihastelimme jäämerta, lintuja, löysimme vanhoja turveasumuksia, kävelimme Hraunhafnartangin majakalle.

DSC_9050 (2)

Ne olivat suulia, mutta en tajunnut

DSC_9044

Merisirri katselee jäämeren aaltoja

DSC_9042 (1)

Isä-pulmunen

DSC_9034 (2)

Vanhojen turveasumusten raunioita

DSC_9033

Merisirrejä oli ranta täysi ja kaikilla lapsia

DSC_9030 (1)

 

DSC_9026

Silmäruoho

DSC_9023 (1)

Hyvin seurallinen hylje

DSC_9022 (1) DSC_9021 (1) DSC_9019 (1)

Haahkoja on valtavasti

DSC_8992 (1)

Rannoilla on ajopuuta useamman hirsitalon verran

DSC_8991 (1)

 

DSC_8980 (1)

Punajalkaviklot tuulen suojassa

DSC_8973 (2)

Islannin pohjoisin majakka Hraunhafnartangi

IMG_4007 (1)

 

IMG_4006

Sitten siirryimme Langanesiin. Ihailimme etelänkiisloja, niiden munat ovat epäsymmetrisiä joten jos niitä tuuppaa, ne eivät kieri kauas vaan alkavat kiertää kehää.  Käytönnöllistä noissa olosuhteissa.

DSC_9085

Laivojen hylkyjä

DSC_9122

Onneksi ei huimaa

DSC_9108 (1)

Suulilla on siniset silmät, ne ovat pohjois-Atlantin suurimpia pesiviä lintuja. Ne pystyät sukeltamaan jopa 15 metrin syvyyteen. Naaras munii vain yhden munan, jota molemmat vanhemmat hautovat. Poikaset lähtevät muuttamaan uimalla, mutta ne oppivat lentämään runsaan viikon päästä.

DSC_9090 (1)

 

DSC_9069 (1)

 

DSC_9064

Kun palasimme tältä patikoinnilta paikallinen puhdistuspalvelu nuoli autoa puhtaaksi mudasta!

DSC_9078 (2)

Viehko villihevonen

DSC_9120

Tämä näyttää sopivalta maisemalta, tähän jäämme yöksi

DSC_9130

Islanti – viidettä päivää – Hljóðaklettar

Hljóðaklettar oli meille sattumalta löydetty helmi. Olimme mennä onnemme ohi, mutta onneksi islantilainen nuori mies vakuutti meidät. Polku kulki ensin joen laitaa. Joku kotkatyyppinen lekotteli vastamäessä, mutta siitä ei tullut kunnon kuvaa.

DSC_8848

Näissä muodoissa mielikuvitus innostuu

DSC_8850

Aivan kun joku olisi puhdistanut valtavalla painepesurilla.

DSC_8854

Saimme kulkea koko ajan kahdestaan, ketään muita ihmisiä emme täällä nähneet.

DSC_8861

 

DSC_8857

 

DSC_8862

 

DSC_8863

 

DSC_8866

 

DSC_8869

Siitä on syöksynyt laavaa

DSC_8871

Onkohan Gaudi käynyt täällä?

DSC_8872

 

DSC_8873

meneppä siihen mittatikuksi

DSC_8875

Polku oli noin 6-7 km. Olisi mahdollista patikoida tällä päivien reittejä.

DSC_8882

 

DSC_8884

 

DSC_8888

Taas mittatikkuna luolan edustalla. Juuri niinä olimme vakuuttuneita, että nämä ovat hienoimpia näkemiämme luolia ikinä. Toki on hienoja Sisiliassa ja Kuubassa. Mutta näiden kauniit kivimuodot!

DSC_8890

Luolasta kuva ulospäin

DSC_8895

 

DSC_8881 (1)

 

DSC_8899

uusi luola

IMG_3993 (1)

 

DSC_8907

ja taas uusi huima pinta. Todella hieno paikka, menisin uudelleen.

DSC_8909

Northern Green Orchid

DSC_8917

Katsoimme kartasta, että Dettifoss olisi kymmenisen mutakilometrin päässä, joten siis sinne.

DSC_8927

 

DSC_8926

 

DSC_8946

 

DSC_8948

Dettifossilla oli ihmisiä, joten päätimme, että me lähdemme Islannin koilliskulmaan, siellä ei ole kohteita eikä varmaankaan ihmisiä. Melrakkasletta kuulosti joltain syrjäiseltä, juuri sopivalta meille.

Islanti – neljäs päivä jatkuukin

No eihän se neljäs päivä vielä loppunutkaan…

Pysähdyimme meren rantaan tekemään ruokaa ja seura oli loistavaa, myrkylintuja lenteli vierestä ja alhaalla meressä uivat lunnit

DSC_8787 (1)

 

DSC_8800

Oli hyvä jatkaa matkaa.

DSC_8809

Asbyrgi on syntynyt joko Odinin kahdeksanjalkaisen hevosen Sleipnirin kavionjäljestä kun he ylittivät valtamerta tai sitten 10000 vuotta sitten Vatnajökullista ryöpsähti kunnon vesimassa ja näin syntyi 3,5 km leveä ja noin kilometrin pitkä hevosenjalan muotoinen kanjoni. Islannissa ei kauan tarvitse olla ennen kuin alkaa tosissaan uskoa maahisiin ja yliluonnollisen, joten valitsen ensimmäisen selityksen.

Kävelimme koivumetsän läpi lammelle ihailemana kavionpainuman toista päätä. Siellä oli lähes harras tunnelma.

IMG_3970

 

IMG_3971

DSC_8834

DSC_8835

Tiedättehän te sen kolon,  joka on kavion sisäpuolella, se on tietenkin tämä

DSC_8845

Sitten lähdimme yöksi Hljóðaklettarin lähelle. Tie sinne vaikutti hetkittäin kynnetyltä pellolta. Nelivedolla liidimme mudan yli ja muta lensi kanssamme.

DSC_8847

Hljóðaklettar on maaginen paikka, mutta siitä lisää huomenna.