Färsaarten heinäkuisia kukkia

Färsaaret on kesällä upean rehevä ja runsas kukkaparatiisi. Tuliperäinen ravinteikas maa, paljon sadetta ja sumua, lauha ilmasto ja runsaasti lannoittajia, siinä ehkä osa syistä. Kaunokaisia ja leinikkejä on lähes kaikkialla kuten myös pulskaneilikkaa. Maahumala, rätvänä ja apinankukka tuntuivat olevan yleisiä kuten myös rentukka, joka on kansalliskukka. Angelicaa (esim. väinonputkia) kasvaa paljon kuten myös härkkejä, rikkoja, ruohosipulia, metsäkurjenpolvia, luhtalitukkaa, kämmeköitä, apilaa, ruusujuuria, orvokkeja. Verenpisarat kasvavat pensaina. Herukat kasvavat useimmiten villina tuoksuvina pensaina, vain kerran näimme niissä marjoja (yhä raakoja heinäkuun lopussa). Näimme myös siniyökönlehtiä, tädykkeitä, suola-arhoja, luhtaleinikkejä, tähtirikkoja, linnunruohoja, tupasvilloja, pikkulaukkuja, hiirenvirnoja, päivänkakkaroita, keltanoja, ruusuja, saniaisia, pietaryrttejä, kurjenmiekkoja, tunturihorsmia, suohorsmia, merikaalia, siankärsämöitä valkoisena ja vaalenpunaisina…

Lampaat vaikuttavat lähes kaikkeen luontoon. Joillain saarilla aidataan se, mitä ei haluta lampaiden syövän.

 

 

Mainokset

Färsaaret – sumua ja upeaa luontoa

Färsaarien matka oli kauan haaveissa. Olin jo menossa yksinäni, mutta sitten ilokseni sainkin Maritan mukaani heinäkuiselle retkelle.

Matkustaminen Färsaarille: Saavuimme junalla Tanskan läpi Hirsthalsiin, Pohjois-Jyllantiin. Oli rentouttavaa istua junassa ihaillen Tanskan maaseutua ja kyliä. Sielu ehti hyvin mukaan matkaan. Huom! Tanskan junissa ei enää ole ravintolavaunua, eli varaudu eväin tai ota istumapaikka vaunusta, missä on tarjolla kahvia/teetä ja naposteltavaa kuten karkkia, keksiä, suklaata.. Hirsthalsissa yövyimme leirintäalueella ja seuraavana aamuna nousimme Smyrillinen laivaan https://www.smyrilline.com/ kohti Torshavnia.

Hytin telkkarissa oli kanava, josta saattoi ihailla näkymää laivan keulasta. Siitä ja ikkunasta vilahtavat myrskylinnut, suulat ja lunnit saivat meidät syöksymään kannelle kuvaamaan.

Laivalla on paljon ja erittäin hyvää ruokaa. Lisäksi on alueita omien eväiden syöntiin, jos on osannut ottaa omat eväät mukaan. Tämän lisäksi itseään voi huvittaa esim. uimalla ja saunomalla. Oli aika hauska, kun meri huolehti mainingeista myös uima-altaassa. Meille maistui myös monet päiväunet. Lapset pelasivat jalkapalloa kannella, verkot ympärillä estivät palloa päätymästä mereen.

Matkustaminen Färsaarilla: Ostimme 7 päivän matkakortin, joka takasi meille rajattomasti matkustusta busseissa ja lautoilla. https://www.ssl.fo/en/tickets-and-prices/travel-card-see-the-faroe-islands-on-busses-and-ferries/

Bussit ja lautat olivat siistejä ja isoimmilta lautoilta sai muutakin syötävää kuin kahvia automaatista. Matkustaminen oli meille siis leppoisaa ja helppoa kunhan sisäisti tämän kartan
https://www.ssl.fo/en/customer-service/travel-map/
ja ymmärtää tietttyjä koodeja, kuten x = ma-pe, 6 = lauantai, 7 = sunnuntai, kannattaa myös tsekata kulkeeko vuoro vain kouluaikana vai vain kesälomalla… Aikatauluja ei jaeta painettuina, vaan ne ovat joko netissä tai tauluina turisti-infoissa ja linja-autoasemilla. Etäisyydet ovat lyhyitä, maisemat upeita, joten melkein aina harmitti kun jo tultiin perille. Färsaarella on varsin paljon tunneleita, jotka kulkevat joko meren alta saarelta toiselle tai sitten vuorten läpi.

Pukeutuminen: Helteellä Färsaarilla on kuulemma 15 astetta. Saimme kokea senkin hetken, mutta meille sattui useimmiten noin 12-14 asteen sää. Lähes joka päivä sataa tai edes tihuuttaa vähän. Kumpparit olivat varsin hyvät kengät ja sadevaatteita käytettiin joka päivä. Ilma ei tuntunut raalta. Meille ei sattunut myrskysäätä, vain yksi reippaampi tuuli. Sadetta saatiin sopivasti, kuten myös sumua.

Leirintäalueet: Useimmilla leirintäalueilla joissa yövyimme ei ollut henkilökuntaa, vaan joko ne maksettiin turisti-infoon ihan eri saarella tai eri kylässä, tai raha ja yhteystiedot laitettiin kirjekuoreen ja kuori postilaatikkoon. Mahdolliset lisäyöt kehoittivat maksamaan jälkikäteen. Kallein leirintäalueyö maksoi kahdelta 28 euroa (1 yö) sisälsi wifin, suihkun, wc:n, keittiö- ja oleskelutilat ja halvin 7 euroa, joka sisälsi suihkun, wc:n, keittiö- ja oleskelutilat. Yhdellä leirintäalueella olisi tarvittu suihkuun 5 kruunun kolikoita ja niitä etsiessä päädyimme suihkuun ihan muualle ja pannukakkuja, hilloa ja kermavaahtoa nauttimaan.

Färsaarelaiset osoittautuvat mukaviksi. Pohjoismaisen pidättyviä, mutta kohdatessa lämpimiä. Englantia osaavat puhua niin nuoret kuin vanhatkin ja ruotsiani ymmärsivät kaikki. Oli kiva rupatella ihmisten kanssa. Kirjoitetusta fääristä luulee ymmärtävänsä noin 30% – oikein tai väärin, ei voi tietää.

Emme ostaneet varsinaisia matkailupalveluita. Lunneja näimme merellä ja useilla eri rannoilla ja kylissä. Kuljimme polkuja ja rantoja, nousimme tuntureille sieltä mistä paikalliset neuvoivat. Färsaarilla ei ole jokamiehenoikeuksia, kunnioitimme heidän sääntöjään.

Kaikilla saarilla ei ole kauppoja eikä kahviloita, eli evästä kannattaa ottaa mukaan. Kahvila saattaa myös olla merkitty vain fääriksi, eli kannattaa kysellä ja jututtaa paikallisia. Kävimme useassa hienossa kesäkahvilassa syömässä pannukakkuja ja vohveleita. Raparperiä kasvaa kaikkialla ja siitä on tarjolla herkkusia kompotteja ja hilloja. Söimme sisällä eli kahvilassa vain kahdesti, molemmilla kerroilla saimme herkullista, ravintoarvoiltaan laadukasta ja järkevän hintaista ruokaa.

Isoimmissa kylissä ja kaupungeissa on ruokakauppoja, joiden valikoima on sangen hyvä.

Korvatulpat kannattaa ottaa mukaan: taivaanvuohen, kuovin ja meriharakan yhteistrio teltan kupeessa on mitä tehokkain herätin. Rakkaus lintuihin voi notkahtaa neljän aikaan aamuyöstä trioa kuunnellessa.

Vihje: Maa on kaikkialla kosteaa tai märkää. Teltan alle olisi ollut näppärää saada ylimääräinen muovi tai avaruushuopa.

Saavuimme sumuiseen Torshavniin päivällisaikaan. Otimme ilmaisen paikallisbussin leirintäalueen suuntaan. Iltakävelystä tuli pitkä, kukkia, lampaita, sumuja, lintuja ja hienoja polkuja meren rannalla.

Aamulla ostimme kaasua keittimeen, bussikortit ja arvoimme suunnan kohti koillista. Otimme bussin Klaksviikiin, missä turisti-infossa maksoimme yöpymisen Kalsoyn saarella Mikladurin leirintäalueella. Otimme lautan saarelle, satamassa meitä odotti bussi joka vei meidät Mikladurin kylään. Leirintäalueella oli iloksemme vain yksi teltta.

Kiersimme illalla kylän rannalla ihailemassa hyljenaisen patsasta ja kukkivia rantoja ja lintuja.

Unelmapatikointikohde Abel Tasmanin kansallispuisto

Abel Tasmanin kansallispuisto on Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa tarkemmin luoteiskulmassa sijaitseva kansallispuisto. Puisto on nimetty Abel Tasmanin mukaan, joka vuonna 1642 löysi Uuden-Seelannin ensimmäisenä eurooppalaisena tutkimusmatkailijana. Puisto käsittää reilut 60 kilometriä todella kaunista rannikkoa ja runsaasti upeita vaelluspolkuja. Kansallispuistosta löytyy paljon kultaisia hiekkarantoja, luolia, hylkeitä, lintuja ja kukkia, suojaisia poukamia, kimaltelevan turkoosi meri, jylhiä kalliota sekä hienoja varjoisia erilaisia metsätaipaleita.

Kansallispuistossa soveltuu hyvin joko päiväretkeki tai muutaman yön retkeksi, myös upea melontakohde! Siellä voi yöpyä mökeissä joihin voi varata sänkypaikan tai telttailualueilla joihin on myös varattava paikka ennakkoon. Vesi on joko keitettävä tai käsiteltävä ennen juomista, tosin oli kaksi paikkaa josta sai käsiteltyä vettä.

Luonto on upeaa ❤

 

Coromandelin niemimaa – merta, sademetsiä ja kuuma luonnonkylpy

Coromandelin niemimaalla parasta on luonto ja erityisesti rannat sekä kauniit sademetsät. Niemimaa on aurinkoinen ja jopa trooppinen alue. Kävimme katsomassa Cathedral Coven (kiveen muodostunut holvikaari) aika myöhään päivästä ja porukkaa ei ollut kovin paljon nähtävyydellä. Hot Water Beachille menimme yöllä, sopiva aika meille sattui klo 21-23 välillä ja se oli täydellinen ajankohta kuun ja tähtien valossa.

Hot Water Beach on nimensä mukaisesti  kuumavesiranta, jossa voit  kaivaa oman kuumavesialtaan rantahiekkaan. Hiekan läpi nousee tulikuumaa vettä 2 kilometrin syvyydestä maan uumenista, ja oma kylpypotero on mahdollista rakentaa noin neljän tunnin ajan (2h ennen ja jälkeen laskuvettä). Lapioita saa vuokrattua viereisestä kahvilasta tai leirintäalueelta tai lainata jo poteronsa kaivaneelta. Poteroon kannattaa kaivaa laskuoja, josta valuu lisävettä.

Palasimme paikalle aamulla, aallot olivat siloittaneet pois yön kaivannot. Hienoa sekin.

Rauhaisaa merenrantaelämää – Thames

Thames on leppoisa ja rauhallinen merenrantakaupunki. Kapteeni Cook oli täällä 3 viikkoa vuonna 1769 ja totesi, että tämä on paras paikka perustaa siirtokunta. Sen jälkeen täältä on löydetty kultaa ja nyt palattu normaaliin arkeen.

Matkalla pohjoisessa – Far North

Aloitimme bussipassilla matkailun Aucklandista varaamalla matkan kohti pohjoista. Bussimatkailu osoittautui tällä hyvin leppoisaksi, liikenne soljuu rauhallisesti. Netissä varaamme meille sopivat matkat ja ne on myös mahdollista perua viimeistään 2 tuntia ennen lähtöä. Ostimme 60 tuntia matka-aikaa, katsotaan mihin se riittää. Kuskilla on joko sähköinen tai paperinen lista lipun ostaneista ja henkilökunta siirtää matkatavarat vaihtopaikoilla seuraavaan bussiin. Taukoja pidetään ja kuski kertoo juttuja ja jopa laulaa laulun matkustajien iloksi.

Pysähdyimme yöksi Whangareihin. Kaunis mukava satamakaupunki, majapaikassa erittäin hyvä sänky, PaknSaven uskomattoman hyvistä valikoimista ruokaa ja viiniä, suihku, mitäpä sitä muuta reppureissaaja tarvitsee.

Aamubussilla lähdimme kohti Kaitaiaa. Matka kulki rennosti kumpuilevien vehreiden maisemien halki, välillä idyllisissä merenrantakaupungeissa piipahdellen. Paljon lehmiä ja lampaita, paljon lintuja, haukkoja ja kotkia, joista ei saa järjellistä kuvaa liikkuvasta autosta.

Kaitaiassa menimme kaupungin infoon ja saimme taasen erittäin ystävällistä palvelua. Kun yritin kartta kädessä ymmärtää ilmansuuntia, tööttäsi auto takana. Kun pahoittelin, että tukin hänen tiensä, kuski olikin vain halukas auttamaan ja neuvoikin meille suunnan. Tyypillistä paikallista aktiivista ystävällisyyttä. Suomalainen neuvoo mielellään kun kysytään, täällä vaikuttaa siltä, että halutaan aktiivisesti auttaa.

Varasimme ensimmäisen päiväretkemme, eli matkan Kaitaiasta saaren pohjoisempaan kärkeen rantoja, jokia, pikkuteitä pitkin. Samalla saimme paikalliselta oppaalta tietoa paikan tavoista, luonnosta, historiasta… 32 euroa päiväretkestä ja kevyestä lounaasta oli hyvin kelpo hinta. Meillä oli ajoneuvona kuorma-autosta tehty bussi, jossa oli tietenkin neliveto ja takarenkaissa säädettävät ilmanpaineet. http://www.harrisonscapereingatours.co.nz

Far North osoittautui hyvin kauniiksi paikaksi. 90 Mile Beach eli 90 mailia rantaa ei ehkä ole just niin pitkä, mutta se tuntui uskomattoman kauniilta ja valtavalta

Matka kulki ensin pitkin 90 Miles Beachia pitkin ja reippaasti jokien yli, kunnes Te Paki dyynien kohdalla käännyimme kohti sisämaata ajaen jokea pitkin. Halukkaat saivat lasketella laudoilla hiekkadyynejä alas jokeen.

Cape Reinga eli pohjois-saaren pohjoisin niemi on Maorien hengellinen paikka siellä miespuolinen Tasmanianmeri To Moana Tapokopoko a Tawhaki ja naispuolinen Tyyni valtameri Te Tai o Whitireia kohtaavat.

Paluumatkalla kävimme valkoisimmilla rannoilla ikinä. Kunnes ajoimme vehreyden läpi takaisin Kaitaiaan.

Waiheke

Ihan tarkkaan en muista miksi lähdimme Waihekelle, mutta tällä reissulla on tarkoitus edetä tunteella. Eli tunne ohjasi taas saarelle.

Kiitämme upeita rantoja, mahtavia kävelyjä, kauniita lintuja ja huimia metsiä. Kiitämme rentoa tunnelmaa ja helppoa elämää.

Natisen muutamasta hyttysenpuremasta, teippasimme toiseksi yöksi Jn harsopyyhkeen yöksi ikkunaan hyttysverkoksi. Niin, on niiin lämmin, että on pakko pitää yöllä ikkuna auki. Tapoin eka kerran hyttysen heittämällä sitä talouspaperirullalla – oli niin korkealla katossa.

Waihkellä voi elää työskentelemällä farmeilla (esim. viinitilalla) 4 tuntia/päivä, saat ruokaa, majoituksen ja taskurahaa ja sitten on paljon aikaa tehdä muuta kivaa.