Lapaset

Kotona. Ränni ulvoo kun lumi sulaa. – Olisin ääliötyperä, jos edes hitusenkin yrittäisin itsesääliä. Ei kestä pokka hitustakaan. Elämä on ollut hyvää.

Kannoin rinkat kellariin, silittelin ja kiitin. Eihän ne minua kaipaa, mutta minä niitä. Uskomattoman pitkä kausi oli tänä vuonna. Ja uskomattoman hyvä vuosi.

Kiitollisuus. Joka päivä vedän käteeni Päivin kutomat lapaset, joka päivä, monta kertaa, ajattelen Päivi, ja tunnen ystävyyttä, rakkautta, kiitollisuutta. Katson kaunista kuviota, tunnen miten ne lämmittävät, tuulella aikuisten kurahanskojen alla. Tunnen ylenpalttista anteliaisuutta.

Anna ihmiselle villalapaset, saat paikan hänen sydämessään.

3 thoughts on “Lapaset

  1. Hyvin kauniit lapaset ja uskomaton sapattivuosi (ja mun mielestä tuo sulka kuuluu nuorelle maakotkalle) 🙂

  2. ❤ Tai jos olet jo sydämessä, sinä ihana ystäväinen, niin neulottujen silmukoidenkin myötä sinne nivoudut 🙂 Mieltä niin lämmittää tällaisena myrskyävänä päivänä lukea tätä kirjoitustasi ja tietää että lapaset on päässeet ahkerasti itselle tärkeän ihmisen käsiä lämmittämään ❤

  3. Sitten joku vielä ilkeää sanoa etteikö vaatekappaleisiin liity tunteita. Nuo lapaset eivät varmalla ikinä päädy roskislaatikkoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: