Elukoita ja elämää
On ollut säpinää eläinrintamalla:
Pikkuset on juuri niin ihania kuin aina, hurmaavia untuvapalloja
Kapustarinta ei ikinä päästä hiipimään kaakkurien luo vaklaamaan, vaan piipittää julki kaikille, että täällä se konttaa. ARGH!
Joten voin tarjota vain selkäkuvia
Porot pysyvät ylhäällä tunturissa
Nuori piekana on pyörinyt yllä ihmeemmin meistä välittämättä
Korppikakarat pyörivät pihassa
Elukka eilen suutahti kun annoin sille lihan jälkeen leipää, otti pari pientä palaa Vaasa Taika Ruis ”vaalea ja pehmeä täysjyväruisleipää”, ei mitään laitoja vaan keskeltä pehmeää. Kolmannen palan heitettyäni katto mua hitaasti ja lähti lönkyttämään tunturiin katsomatta taakseen. Pihassa on yhä leivän pala! Että pitkään kypsytetty cheddar tai gouda kelpaa ja ylikypsä kinkku, mutta leipä ei! Diiva!
Onneksi kukat ei diivaile 🙂
Rauhaisaa auringon alla. Puiden sahaaminen edistää miehenrauhaa ja maailmanrauhaa.
Marian muistikirja 
Elukalle terveisiä.
Jos se nyt pääsee sen yli, että sille on tarjoiltu pehmeää leipää – hah!
No onko hän jo leppynyt 🙂
Eilen tuli, eli on onneksi leppynyt. Piilottaa ylimäärisen ruoan määtäisiin ja osaa piilottaa ne niin, että emme pysty löytämään sitä kohtaa missä ruoka on. Syö pelkästään sen verran kun tarvitsee 🙂 Hyvin solakka villieläin.