hajamietteitä

Yöllä luin Vanhan rouvan lokikirjan ja aamulla nostaessani vettä ”kaivosta” (=vesipaikan kohdalla purossa on kaksimetrinen hanki, heitän sangon alas, painan sauvalla sangon veden alle vedän narulla ylös) tajusin, että tulee aika, etten selviä enää täällä. Hento haikeus ja hillitön ilo, että vielä selviän. – Joka nostokerralla sanko meni yhä paksumpaan jäähän. Saunavesien noston jälkeen se oli jo komea.

Ja minäkin tarvitsen toisia ihmisiä, en toisin nyt vielä 🙂

vielä se ei oikein jaksa nousta tunturin yli

Yhä jaksan hämmästyä miten näkyväisyys vaihtelee tunturissa. Tänään se on ollut useamman kerran 20 metristä 20 km. Lumipyryjä tuli tänään lännestä. Ja kuljen tuttuja paikkoja kompassi kaulassa.

Tänään kiiruna lähti kiepistä ihan läheltä edestä, ja näin myyrän, jäniksen ja saukon jäljet. En siis ole yksin. Porot on yhä karussa.

Lumituiskun jälkeinen iltataivas.

Avainsanat: kirjoja, Lapissa

• 26/01/2011
• 3 Comments