Hiihtovaellusherkkukirja silmän ja vatsan iloksi
Kirjasimme hiihtovaellusherkkujamme kirjaksi. Haluamme jakaa huomioita ja vinkkejä, kuinka hiihtovaelluksesta tehdään nautittava retki.
Tärkeä osa retkeä on ruoka. Kirjasimme reseptejä hyvästä, ravitsevasta ja maukkaasta kasvisruosta. Ruoat ovat yksinkertaisia, hyvistä raaka-aineista ja ne ovat nopeita valmistaa. Kirjasta löytyy reseptit 10 aamiaiseen, väliruokiin ja ruoantekoruokiin ja 16 ruokaan, joko lounaaseen tai päivälliseen. Lisäksi mukana on osio herkkuja. Osa ruoista valmistellaan kotona ja viimeistellään reissussa, osa valmistuu reissussa. Pääosa resepteistä sopii keveytensä vuoksi myös sulan maan reissuille. Kirjan sisällys
Hiihtovaellusherkkukirja, 2021
Teksti ja valokuvat Maria Haakana ja Marita Vokkolainen
54 sivua ja kannet
ISBN 978-952-94-4532-5
ISBN 978-952-94-4533-2 (EPUB)
Koko A4 vaaka, wiresidonta
Sähköinen kirja pdf-muodossa maksaa 4 euroa.
Kirjan normaalihinta 16 euroa sekä postituskulut 4,40 euroa.
(Kirjan ennakkohinta oli 14 euroa sekä postituskulut. Kirja on painettu viikolla 12.)
Lähetä tilauksesi sähköpostilla osoitteeseen hiihtovaellusherkkukirja@duottar.net
Pelto tunturissa
Pimeä saa kaipaamaan ja muistelemaan. Pitkään etsin paikkaa tunturista vanhuuden varalle, kun ei jaksa enää rinkkaa kantaa tai ahkiota vetää – ja sain enemmän kun ikinä pystyin haaveilemaan.
Interrail aikuisena ja talvella marraskuussa
Saimme mahdollisuuden 11 päivän lomaan ja tärkeimmäiltä tuntui lähteä etsimään valoa. Lentäminen ahdisti eli tuntui rennoimmalta vaihtoehdolta junamatkailla. Emme aluksi osanneet päättää etsimmekö valoa Italiasta, Espanjasta vai ihan muualta, vaikutti Interrail parhaalta vaihtoehdolta, kun kohdemaan pystyisi valitsemaan vasta jossain Alppien alapuolella.
Interrail -lippuja on tarjolla monia erilaisia, mutta valitsimme kahden viikon passin helppouden takia ja 1. luokan lipun, koska pelkäsimme junien ahtautta. Suunnitteluun käytimme Rail Planner appia, joka on ihan hyvä väline, mutta kuitenkin kannattaa vielä tsekata aikataulut itse junayhtiön sivuilta tai sitten juna-asemien tiskiltä. Meille ei ollut hyötyä https://www.interrail.eu/en/book-reservations sivuista, koska teimme päätöksiä reitistä niin viime tipassa.
Ruotsi https://www.sj.se/ paikkavaraus onnistuu netissä
Tanska https://www.dsb.dk/ paikkavaraus onnistuu netissä
Saksa https://www.bahn.de paikkavaraus onnistuu netissä
Italia https://www.trenitalia.com/ ei onnistu paikkavaraus netissä
Itävalta / Nighjet yöjuna https://www.nightjet.com/en/ paikkavaraus onnistuu netissä
Reppumme säädimme alle 12 kilon. Päätimme, että matka alkaa heti kun nousemme eka junaan, olisimme heti ”perillä” ja päätimme matkustaa ilman kunnon kameraa. Välillä se harmitti, mutta nyt oli fokus poissa kuvaamisesta vaihtelun vuoksi. Kaikki kuvat ovat siis kännykkäkuvia. Vaatteita oli mukana muutamia turhia ja vaikka vastamelukuulokkeita ei tullutkaan juuri käytettyä, ottaisin ne kuitenkin seuraavallekin matkalle mukaan.
Interrail ohjeissa lukee ”TÄRKEÄÄ: Älä irroita lippukantta ja lippua missään vaiheessa toisistaan, koska ne ovat voimassa vain yhdessä.” Jouduimme laastaroimaan molempien lippuja, etteivät ne lippu ja lippukansi irtoaisi toisistaan. Suosittelemme teippaamaan lipun saumat jo kotona!
ja sitten matkaan:
Menomatka M/S Viking Grace lähtö Turku torstaina 07.11.2019 klo 20.55 – saapuminen Tukholmaan perjantaina 08.11.2019 klo 06.30.
jännää – lähdön tunnelmaa
Slussenilta Tunnelbana -> T-centralen. Olisimme kerinneet 7.25 lähtevään junaan, mutta emme olleet uskaltaneet varata siihen etukäteen lippuja (jos laiva olisikin myöhässä) ja se juna olikin sitten ihan täysi.
Asemalla hiljalleen ymmärsimme, että 1. luokan lipun takia, meillä oli pääsy SJn loungeen, jonne sitten menimmekin ihan hyvälle aamiaiselle. Erityisen hyvää ohutta näkkäriäkin oli tarjolla.
Seuraava juna lähti 8.25 Sthlm Central – Koebenhavn H 13.32 , SJ, Snabbtåg, X 2000, siihen saimme paikat. Söimme oikein hyvän lounaan junassa, valikoimaa oli kaikenlaisille syöjille. Ajatuksena on, että itse lämmität mikrossa ruokasi lämpimäksi. Miksipä ei.
Katselimme kaunista ruotsalaista maaseutua. Oli vehreää, sinistä taivasta, aurinkoa.
Ylitimme salmen Tanskaan ”uutta” siltaa pitkin. Mikään ei ole kuten 80-luvulla.
Kööpenhaminassa jätimme rinkat säilytykseen ja kuljeskelimme muutaman tunnin kaupungilla ja ihailimme tunnelmaa ja Tanskan hienoutta! Kööpenhaminassakin pääsimme DSBn loungeen kahville ja syömään karkkia ja hedelmiä, ja täyttämään vesipullot.
Hamburgin junaan ostimme paikkaliput, maksoi 11,80 kahdelta. Juna lähti 15:35 – Hamburg Hbf 20:16. Juna ajoi Rödby-Puttgarden salmen väliksi laivaan ja me kiipesimme laivaan syömään.
Juna rikkoutui heti Puttgardenissa, mutta DSB hoiti homman hienosti ja me vaihdoimme lennosta toiseen junaan ja ehdimme Nightjet yöjunaan Hamburg Hbf 21:02 – Basel SBB 07:20, 2 x sleeper bed for Hamburg Hbf, 2nd class. Meille oli vuoteet lakanoilla, tossut, korvatulpat, pyyhe, naposteltavaa, muffinsit, vettä ja kylmää kuohuviiniä, minusta tuli heti Nightjet -fani. Aamiaislistalta sai raksia haluamiaan tuotteita 6 kpl ja aamiaistarjotin tuotiin hytiin. Jäimme pois junasta jo Basel Badissa ja onneksi J tajusi, että nyt taisi olla väärä asema, eli hyppäsimme takaisin junaan ja jäimme pois Basel SBBssä. Junan konnari taisi ehdottaa, että me jatkaisimme matkaa Zurichiin asti. Mutta me vasta kypsytimme matkamme kohdetta (Italia vai Espanja), ja kun saimme sen lukittua Italiaksi, lähdimme vasta seuraavalla junalla Zurichiin.
Olimme unohtaneet, miten kaunis Sveitsi onkaan.
Junassa soimme taas lounaan ja joimme oluet, erittäin hyvää ja mitä ystävällisin palvelu.
päätimme pysyä poissa kahviloista, mutta Victorinoxissa oli pakko käydä, onneksi kaksi linkkaria repussa riitti
Zurichistä Milanoon ei tarvittukaan paikkavarausta, mitä ystävällisin herrasmies Zurichin rautatieaseman lippuluukulla tulosti meille reittiaikataulun ja toivotti parhainta matkaa. Matkailu ehkä todella muuttaakin ennakkoluuloja, Sveitsissä meille reppureissaajille oltiin vain todella kohteliaita ja ystävällisiä.
Maisema todella muuttuu vaiheittain Zurichistä Milanoon, vuorista oliivilehdoiksi. Hyvä vaihe olla hereillä ja nenä ikkunassa. Rajalla passitarkastus, me emme heitä kovin kiinnostaneet.
Milanon ihmispaljous hätkähdytti! Ja kauniit vanhat rakennukset ilahduttivat. Puistoissa paljon ihmisiä nauttimassa auringosta.
Jn kengät olivat olleet jo kauan rikki, mutta nyt kun kävely tuntui tarpeeksi pahalta, kävimme ostamassa hänelle uudet kengät – tietenkin Milanosta 😀
Milanossa et pääse junalaiturille mikäli sinulla ei ole junalippua. Kaikkialla Euroopassa satsataan yleisillä paikoilla turvallisuuteen ihan erilailla kun joskus ennen, paljon poliiseja ja vartioita.
Italiassa junan paikkalippuja ei pysty varaamaan netistä, ja ensin Milanossa jonotetaan tiskille, jossa kerrot asiasi ja sitten saat numerolapun, jolla jonotetaan itse lipun ostoon. Ihmisiä on paljon, virkailijoita on vähän ja he aina välillä hyytyvät eli pitävät taukoja, eli lipun varaaminen vie aikaa. Hieman hikoilutti, kun rouva ensin sanoi, ettei puhu englantia, mutta onneksi olin kirjoittanut asiamme paperille. Rouva tosin lausui muutaman englannin kielen lauseen jossain vaiheessa keskustelua. Rail plannerin ehdottaman ensimmäisen junan rouva hylkäsi, mutta toiseen eli yöjunaan möi meille paikat. Sillä 40 eurolla sai vuodevaatteet, peiton, lakanat, tyynyn, vettä ja mehua. Hienoisena yllätyksenä tuli, että junassa ei ollut ravintolapalvelua. Onneksi olimme syöneet Milanossa ja ostaneet vähän eväitä mukaan.
Yöjuna – nimikin sen kertoo
Yöjuna Palermoon oli hetkittäin kokemus. Mutta nukuimme oikein hyvin, raiteet vatkasivat meidät rennoiksi. Heräsimme jossain Salernon liepeillä ja saimme ihailla välimeren kauneutta, oliivilehtoja, viljelyksiä. Appelsiineja jo kerättiin, ja oliiveja.
Salmi Sisiliaan ylitetään lautalla, jonne juna ajaa. Tämä prosessi kestää jonkun aikaa.
Salmi mannermaan ja Sicilian välillä, taustalla Messina
Vos et ipsam Civitatem benedicimus” – ”I bless you and your city” – Neitsyt Maria kirjoitti messinalaisille vuonna 42 ja tuo on lainaus on kuulemma siitä kirjeestä.. 7 m korkea kullattu Neitsyt Maria -patsas – tietenkin
Messinassa katselin aikataulua, ja totesin, että nyt olisi aikataulun myötä aikaa hakea meille kahvia. Kysyin tupakoivalta kaverilta, että ehtisinkö hakea, niin hän vastasi italiaksi (vapaasti tulkittuna, en puhu enkä ymmärrä Italiaa), että älä mene, tämä juna saattaa ihan lähteä milloin vain. Ja kas, se juna lähti melkein 10 minuuttia etuajassa kohti Palermoa.
Meillä oli hurmaavaa matkaseuraa, ihan ei matka riittänyt siihen, että meistä olisi tullut italian kielen taitoisia.
PALERMO
Olin jo kauan, sitten edellisen Sicilian matkan, halunnut Palermoon, sinne vaan tuntui olevan hyvin hankala matkustaa. Ehkä siihen liittyi myös joku kirja, jota en nyt pysty muistamaan. Palermo oli kaikkea sitä mitä toivoin ja enemmän. Se on loistelias ja kurja, likainen ja puhdas, hieno ja ränsistynyt. Erittäin monikulttuurinen, samassakin rakennuksessa näet ainakin kreikkalaisen, roomalainen, normannien ja arabien vaikutuksen ja symbolit. J totesi, että korjusvelkaa on paljon. Kukat kukkivat puissa ja pensaissa.
Palatseja, patsaita, katedraaleja, taidetta ja ikivanhoja rakennuksia on valtavasti.
”Ei enää yhtään palatsia, kateraadia tai maailmanperintökohdetta” yritimme ja taas kerran sorruimme mitä uskomattomien taideaarteiden äärelle. Osasin osittain vähäisen nykykreikkani pohjalta lukea vanhoja tauluja. Vain pari katedraalia lisää niin olisi järki järkkynyt ja usko laskeutunut.
Ja yhtäkkiä hämmästyksesi, minähän luen tätä kieltä – Εγω ειμαι φως του κοσμου eli Minä olen maailman valo.
Olimme ajatellet käydä kylissä ja kaupungeissa Palermosta länteen kuten vaikkapa Marsalassa, mutta Palermo ei laskenut meitä luotaan. Puistojen kukat ja kukkivat puut sekä papukaijat muut laulavat linnut hellivät mieltä. Eli toisen kerran sitten Marsalaan.
Cefalu vaikutti mielenkiintoiselta kylältä Palermosta itään eli siis sinne
Cefalussa oli kaunis vanhakaupunki, mutta vain yksi katedraali, joten se oli vuorokaudessa nähty. Merta olisimme tosin voineet tuijottaa vaikka kuinka pitkään.
Salernossa yövyimme meren rannalla, merinäköala oli huikea. Talviajan hinta kahdelta oli 52 euroa aamiaisella, sesonkiaikana 170 euroa. Tosin aamiainen oli kahvilassa ja siellä oli tarjolla vain makeita vaihtoehtoja. J oli hyvin onnellinen ”tän suklaacroissantin suklaa on vielä juoksevaa”. Kuulemma ”croissant ilman suklaata on ajanhukkaa.” Minä söin puolikkaan suklaamuffinsin ja paheksuin. Kahvi tosin oli aivan uskomattoman hyvää. Onneksi meillä oli hedelmiä. En sentään pyytänyt kuumaa vettä, kaivanut esiin puuropussia ja syönyt siinä puuroani.
Salernosta otimme nopean junan eli Frecciargenton kohti pohjoista, lisämaksu 10 euroa/nenä, mutta sitten sai kahvia ja naposteltavaa ja lehtiä italiaksi. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Frecciargento
Juna tuli jonnekin syvälle maan alle Bolognaan, josta hiljalleen otimme itsemme maan päälle. Tuntui, että Bolognakin oli meidän psyykettä suurempi.
Suunnittelimme Bolognaan muutaman tunnin harhailun.
pisteruska
Fasistien terrorismin uhrien muistomerkkejä, upeita museoita, muistomerkkejä, historiaa, kauniita kujia, hyvää ruokaa.
Kun Bolognan rautatieasemalta lähtee normijunilla on heillä erittäin epämiellyttävä tapa kertoa, että joo juna lähtee raiteelta 6, mutta vasta siellä raiteilla tajuaa, että näitä onkin kaksi kutosraidetta ja vielä kaukana toisistaan, toinen vie itään (est) ja toinen lähteen (ovest). Juoksuksi se meni, mutta ehdittiin.
Matkalla Venezia Mestreen
Venetziassa oli lähes pahin tulva ikinä, mutta sinne emme edes pyrkineet. Mantereen puolella ollaan ihmisille kohteliaita, turisteja ei taida olla liikaa. Söimme hyvän ja edullisen illallisen – pizzadietti on sekin dietti, varmaan tämäkin hoikistaa.
Näimme bussin Puolan Krakowaan, totesimme että tuohon meistä ei olisi, mutta näin jälkikäteen ajatellen, eihän se olisi kuin Jyväskylä – Nuorgam ja sehän menee kätevästi. Supermarketin valikoimat aiheuttivat kademieltä. Ja sitten olikin aika nousta junaan: Venezia Mestre -München, 2 x sleeper bed for Venezia Mestre., yöjuna Nightjet vei meidät turvallisen varmasti Alppien yli Muncheniin. Taas oli kuohuviiniä ja aamiainen tuotiin hyttiin, loistavaa!
Meistä ei löytynyt halua vaellella Munchenissä vaan otimme junan Hamburgiin. Nyt vasta näimme eka kertaa Saksan, aiemmin nukuimme sen läpi. Paljon kaunista maaseutua, pieniä kyliä, kauniita taloja, lintuja ja kauriita. Hamburgikaan ei kutsunut luokseen vaan otimme junan Fredericiaan.
Miniloma Tanskassa tuntui ihanalta ajatukselta, mutta kun mereltä iski sade alaviistosta epäilin ideaani paskaksi. Vanha kaunis majatalo ja illallinen paikallisessa Krossa, rento ja iloinen ilmapiiri, hyvä ruoka, vaeltelu Fredericiassa – itseasiassa Tanska oli taas aivan ihana idea.
Aamulla otimme junan Kööpenhaminaan. Puikkelehdimme siellä hetken kävelykadulla, olivat aloittaneet joulukauden. Nopea juna Ruotsiin lähti laiturilta 26, eli sinne on noin vartin kävely päärautatieasemalta. Eli siihen siirtymiseen kannattaa varata hetki aikaa.
Tukholman asemalta kävelimme tihkusateessa Vikinglinen laituriin, mistä otimme laivan Suomeen ja junan kotiin.
Nestetystauko Tampereella
Kyllä! Lähdemme uudelleen interrailaamaan, ehkäpä ensi talvena.
– kiitämme rauhaa katsella maisemia
– talvikauden ilmastoa
– edullisia talvikauden majoituksia matkan varrella
– tilaa junissa ja erittäin hyvää palvelua
– junamatkoilla ei väsyttänyt, oli tilavaa ja leppoisa katsella maisemia
Färsaarten heinäkuisia kukkia
Färsaaret on kesällä upean rehevä ja runsas kukkaparatiisi. Tuliperäinen ravinteikas maa, paljon sadetta ja sumua, lauha ilmasto ja runsaasti lannoittajia, siinä ehkä osa syistä. Kaunokaisia ja leinikkejä on lähes kaikkialla kuten myös pulskaneilikkaa. Maahumala, rätvänä ja apinankukka tuntuivat olevan yleisiä kuten myös rentukka, joka on kansalliskukka. Angelicaa (esim. väinonputkia) kasvaa paljon kuten myös härkkejä, rikkoja, ruohosipulia, metsäkurjenpolvia, luhtalitukkaa, kämmeköitä, apilaa, ruusujuuria, orvokkeja. Verenpisarat kasvavat pensaina. Herukat kasvavat useimmiten villina tuoksuvina pensaina, vain kerran näimme niissä marjoja (yhä raakoja heinäkuun lopussa). Näimme myös siniyökönlehtiä, tädykkeitä, suola-arhoja, luhtaleinikkejä, tähtirikkoja, linnunruohoja, tupasvilloja, pikkulaukkuja, hiirenvirnoja, päivänkakkaroita, keltanoja, ruusuja, saniaisia, pietaryrttejä, kurjenmiekkoja, tunturihorsmia, suohorsmia, merikaalia, siankärsämöitä valkoisena ja vaalenpunaisina…
Lampaat vaikuttavat lähes kaikkeen luontoon. Joillain saarilla aidataan se, mitä ei haluta lampaiden syövän.
Färsaaret – sumua ja upeaa luontoa
Färsaarien matka oli kauan haaveissa. Olin jo menossa yksinäni, mutta sitten ilokseni sainkin Maritan mukaani heinäkuiselle retkelle.
Matkustaminen Färsaarille: Saavuimme junalla Tanskan läpi Hirsthalsiin, Pohjois-Jyllantiin. Oli rentouttavaa istua junassa ihaillen Tanskan maaseutua ja kyliä. Sielu ehti hyvin mukaan matkaan. Huom! Tanskan junissa ei enää ole ravintolavaunua, eli varaudu eväin tai ota istumapaikka vaunusta, missä on tarjolla kahvia/teetä ja naposteltavaa kuten karkkia, keksiä, suklaata.. Hirsthalsissa yövyimme leirintäalueella ja seuraavana aamuna nousimme Smyrillinen laivaan https://www.smyrilline.com/ kohti Torshavnia.
Hytin telkkarissa oli kanava, josta saattoi ihailla näkymää laivan keulasta. Siitä ja ikkunasta vilahtavat myrskylinnut, suulat ja lunnit saivat meidät syöksymään kannelle kuvaamaan.
Laivalla on paljon ja erittäin hyvää ruokaa. Lisäksi on alueita omien eväiden syöntiin, jos on osannut ottaa omat eväät mukaan. Tämän lisäksi itseään voi huvittaa esim. uimalla ja saunomalla. Oli aika hauska, kun meri huolehti mainingeista myös uima-altaassa. Meille maistui myös monet päiväunet. Lapset pelasivat jalkapalloa kannella, verkot ympärillä estivät palloa päätymästä mereen.
Matkustaminen Färsaarilla: Ostimme 7 päivän matkakortin, joka takasi meille rajattomasti matkustusta busseissa ja lautoilla. https://www.ssl.fo/en/tickets-and-prices/travel-card-see-the-faroe-islands-on-busses-and-ferries/
Bussit ja lautat olivat siistejä ja isoimmilta lautoilta sai muutakin syötävää kuin kahvia automaatista. Matkustaminen oli meille siis leppoisaa ja helppoa kunhan sisäisti tämän kartan
https://www.ssl.fo/en/customer-service/travel-map/
ja ymmärtää tietttyjä koodeja, kuten x = ma-pe, 6 = lauantai, 7 = sunnuntai, kannattaa myös tsekata kulkeeko vuoro vain kouluaikana vai vain kesälomalla… Aikatauluja ei jaeta painettuina, vaan ne ovat joko netissä tai tauluina turisti-infoissa ja linja-autoasemilla. Etäisyydet ovat lyhyitä, maisemat upeita, joten melkein aina harmitti kun jo tultiin perille. Färsaarella on varsin paljon tunneleita, jotka kulkevat joko meren alta saarelta toiselle tai sitten vuorten läpi.
Pukeutuminen: Helteellä Färsaarilla on kuulemma 15 astetta. Saimme kokea senkin hetken, mutta meille sattui useimmiten noin 12-14 asteen sää. Lähes joka päivä sataa tai edes tihuuttaa vähän. Kumpparit olivat varsin hyvät kengät ja sadevaatteita käytettiin joka päivä. Ilma ei tuntunut raalta. Meille ei sattunut myrskysäätä, vain yksi reippaampi tuuli. Sadetta saatiin sopivasti, kuten myös sumua.
Leirintäalueet: Useimmilla leirintäalueilla joissa yövyimme ei ollut henkilökuntaa, vaan joko ne maksettiin turisti-infoon ihan eri saarella tai eri kylässä, tai raha ja yhteystiedot laitettiin kirjekuoreen ja kuori postilaatikkoon. Mahdolliset lisäyöt kehoittivat maksamaan jälkikäteen. Kallein leirintäalueyö maksoi kahdelta 28 euroa (1 yö) sisälsi wifin, suihkun, wc:n, keittiö- ja oleskelutilat ja halvin 7 euroa, joka sisälsi suihkun, wc:n, keittiö- ja oleskelutilat. Yhdellä leirintäalueella olisi tarvittu suihkuun 5 kruunun kolikoita ja niitä etsiessä päädyimme suihkuun ihan muualle ja pannukakkuja, hilloa ja kermavaahtoa nauttimaan.
Färsaarelaiset osoittautuvat mukaviksi. Pohjoismaisen pidättyviä, mutta kohdatessa lämpimiä. Englantia osaavat puhua niin nuoret kuin vanhatkin ja ruotsiani ymmärsivät kaikki. Oli kiva rupatella ihmisten kanssa. Kirjoitetusta fääristä luulee ymmärtävänsä noin 30% – oikein tai väärin, ei voi tietää.
Emme ostaneet varsinaisia matkailupalveluita. Lunneja näimme merellä ja useilla eri rannoilla ja kylissä. Kuljimme polkuja ja rantoja, nousimme tuntureille sieltä mistä paikalliset neuvoivat. Färsaarilla ei ole jokamiehenoikeuksia, kunnioitimme heidän sääntöjään.
Kaikilla saarilla ei ole kauppoja eikä kahviloita, eli evästä kannattaa ottaa mukaan. Kahvila saattaa myös olla merkitty vain fääriksi, eli kannattaa kysellä ja jututtaa paikallisia. Kävimme useassa hienossa kesäkahvilassa syömässä pannukakkuja ja vohveleita. Raparperiä kasvaa kaikkialla ja siitä on tarjolla herkkusia kompotteja ja hilloja. Söimme sisällä eli kahvilassa vain kahdesti, molemmilla kerroilla saimme herkullista, ravintoarvoiltaan laadukasta ja järkevän hintaista ruokaa.
Isoimmissa kylissä ja kaupungeissa on ruokakauppoja, joiden valikoima on sangen hyvä.
Korvatulpat kannattaa ottaa mukaan: taivaanvuohen, kuovin ja meriharakan yhteistrio teltan kupeessa on mitä tehokkain herätin. Rakkaus lintuihin voi notkahtaa neljän aikaan aamuyöstä trioa kuunnellessa.
Vihje: Maa on kaikkialla kosteaa tai märkää. Teltan alle olisi ollut näppärää saada ylimääräinen muovi tai avaruushuopa.
Saavuimme sumuiseen Torshavniin päivällisaikaan. Otimme ilmaisen paikallisbussin leirintäalueen suuntaan. Iltakävelystä tuli pitkä, kukkia, lampaita, sumuja, lintuja ja hienoja polkuja meren rannalla.
Aamulla ostimme kaasua keittimeen, bussikortit ja arvoimme suunnan kohti koillista. Otimme bussin Klaksviikiin, missä turisti-infossa maksoimme yöpymisen Kalsoyn saarella Mikladurin leirintäalueella. Otimme lautan saarelle, satamassa meitä odotti bussi joka vei meidät Mikladurin kylään. Leirintäalueella oli iloksemme vain yksi teltta.
Kiersimme illalla kylän rannalla ihailemassa hyljenaisen patsasta ja kukkivia rantoja ja lintuja.
Unelmapatikointikohde Abel Tasmanin kansallispuisto
Abel Tasmanin kansallispuisto on Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa tarkemmin luoteiskulmassa sijaitseva kansallispuisto. Puisto on nimetty Abel Tasmanin mukaan, joka vuonna 1642 löysi Uuden-Seelannin ensimmäisenä eurooppalaisena tutkimusmatkailijana. Puisto käsittää reilut 60 kilometriä todella kaunista rannikkoa ja runsaasti upeita vaelluspolkuja. Kansallispuistosta löytyy paljon kultaisia hiekkarantoja, luolia, hylkeitä, lintuja ja kukkia, suojaisia poukamia, kimaltelevan turkoosi meri, jylhiä kalliota sekä hienoja varjoisia erilaisia metsätaipaleita.
Kansallispuistossa soveltuu hyvin joko päiväretkeki tai muutaman yön retkeksi, myös upea melontakohde! Siellä voi yöpyä mökeissä joihin voi varata sänkypaikan tai telttailualueilla joihin on myös varattava paikka ennakkoon. Vesi on joko keitettävä tai käsiteltävä ennen juomista, tosin oli kaksi paikkaa josta sai käsiteltyä vettä.
Luonto on upeaa ❤
Coromandelin niemimaa – merta, sademetsiä ja kuuma luonnonkylpy
Coromandelin niemimaalla parasta on luonto ja erityisesti rannat sekä kauniit sademetsät. Niemimaa on aurinkoinen ja jopa trooppinen alue. Kävimme katsomassa Cathedral Coven (kiveen muodostunut holvikaari) aika myöhään päivästä ja porukkaa ei ollut kovin paljon nähtävyydellä. Hot Water Beachille menimme yöllä, sopiva aika meille sattui klo 21-23 välillä ja se oli täydellinen ajankohta kuun ja tähtien valossa.
Hot Water Beach on nimensä mukaisesti kuumavesiranta, jossa voit kaivaa oman kuumavesialtaan rantahiekkaan. Hiekan läpi nousee tulikuumaa vettä 2 kilometrin syvyydestä maan uumenista, ja oma kylpypotero on mahdollista rakentaa noin neljän tunnin ajan (2h ennen ja jälkeen laskuvettä). Lapioita saa vuokrattua viereisestä kahvilasta tai leirintäalueelta tai lainata jo poteronsa kaivaneelta. Poteroon kannattaa kaivaa laskuoja, josta valuu lisävettä.
Palasimme paikalle aamulla, aallot olivat siloittaneet pois yön kaivannot. Hienoa sekin.
Rauhaisaa merenrantaelämää – Thames
Thames on leppoisa ja rauhallinen merenrantakaupunki. Kapteeni Cook oli täällä 3 viikkoa vuonna 1769 ja totesi, että tämä on paras paikka perustaa siirtokunta. Sen jälkeen täältä on löydetty kultaa ja nyt palattu normaaliin arkeen.
Matkalla pohjoisessa – Far North
Aloitimme bussipassilla matkailun Aucklandista varaamalla matkan kohti pohjoista. Bussimatkailu osoittautui tällä hyvin leppoisaksi, liikenne soljuu rauhallisesti. Netissä varaamme meille sopivat matkat ja ne on myös mahdollista perua viimeistään 2 tuntia ennen lähtöä. Ostimme 60 tuntia matka-aikaa, katsotaan mihin se riittää. Kuskilla on joko sähköinen tai paperinen lista lipun ostaneista ja henkilökunta siirtää matkatavarat vaihtopaikoilla seuraavaan bussiin. Taukoja pidetään ja kuski kertoo juttuja ja jopa laulaa laulun matkustajien iloksi.
Pysähdyimme yöksi Whangareihin. Kaunis mukava satamakaupunki, majapaikassa erittäin hyvä sänky, PaknSaven uskomattoman hyvistä valikoimista ruokaa ja viiniä, suihku, mitäpä sitä muuta reppureissaaja tarvitsee.
Aamubussilla lähdimme kohti Kaitaiaa. Matka kulki rennosti kumpuilevien vehreiden maisemien halki, välillä idyllisissä merenrantakaupungeissa piipahdellen. Paljon lehmiä ja lampaita, paljon lintuja, haukkoja ja kotkia, joista ei saa järjellistä kuvaa liikkuvasta autosta.
Kaitaiassa menimme kaupungin infoon ja saimme taasen erittäin ystävällistä palvelua. Kun yritin kartta kädessä ymmärtää ilmansuuntia, tööttäsi auto takana. Kun pahoittelin, että tukin hänen tiensä, kuski olikin vain halukas auttamaan ja neuvoikin meille suunnan. Tyypillistä paikallista aktiivista ystävällisyyttä. Suomalainen neuvoo mielellään kun kysytään, täällä vaikuttaa siltä, että halutaan aktiivisesti auttaa.
Varasimme ensimmäisen päiväretkemme, eli matkan Kaitaiasta saaren pohjoisempaan kärkeen rantoja, jokia, pikkuteitä pitkin. Samalla saimme paikalliselta oppaalta tietoa paikan tavoista, luonnosta, historiasta… 32 euroa päiväretkestä ja kevyestä lounaasta oli hyvin kelpo hinta. Meillä oli ajoneuvona kuorma-autosta tehty bussi, jossa oli tietenkin neliveto ja takarenkaissa säädettävät ilmanpaineet. http://www.harrisonscapereingatours.co.nz
Far North osoittautui hyvin kauniiksi paikaksi. 90 Mile Beach eli 90 mailia rantaa ei ehkä ole just niin pitkä, mutta se tuntui uskomattoman kauniilta ja valtavalta
Matka kulki ensin pitkin 90 Miles Beachia pitkin ja reippaasti jokien yli, kunnes Te Paki dyynien kohdalla käännyimme kohti sisämaata ajaen jokea pitkin. Halukkaat saivat lasketella laudoilla hiekkadyynejä alas jokeen.
Cape Reinga eli pohjois-saaren pohjoisin niemi on Maorien hengellinen paikka siellä miespuolinen Tasmanianmeri To Moana Tapokopoko a Tawhaki ja naispuolinen Tyyni valtameri Te Tai o Whitireia kohtaavat.
Paluumatkalla kävimme valkoisimmilla rannoilla ikinä. Kunnes ajoimme vehreyden läpi takaisin Kaitaiaan.
Waiheke
Ihan tarkkaan en muista miksi lähdimme Waihekelle, mutta tällä reissulla on tarkoitus edetä tunteella. Eli tunne ohjasi taas saarelle.
Kiitämme upeita rantoja, mahtavia kävelyjä, kauniita lintuja ja huimia metsiä. Kiitämme rentoa tunnelmaa ja helppoa elämää.
Natisen muutamasta hyttysenpuremasta, teippasimme toiseksi yöksi Jn harsopyyhkeen yöksi ikkunaan hyttysverkoksi. Niin, on niiin lämmin, että on pakko pitää yöllä ikkuna auki. Tapoin eka kerran hyttysen heittämällä sitä talouspaperirullalla – oli niin korkealla katossa.
Waihkellä voi elää työskentelemällä farmeilla (esim. viinitilalla) 4 tuntia/päivä, saat ruokaa, majoituksen ja taskurahaa ja sitten on paljon aikaa tehdä muuta kivaa.
Tiritiri Matangi
Tiritiri Matangin saari on hieno luontokohde ja yksi Uuden-Seelannin tärkeimmistä suojeluprojekteista. Se sijaitsee 30 km pohjoiseen Aucklandista. Saimme viettää siellä puolitoista vuorokautta, näimme yöllä kiivin ja päivällä sinipingviinin <3. Kuljimme pitkin paahteisia niittyjä ja rantoja sekä suojaisia metsäpolkuja. Olimme lähellä taivasta. Yöllä taivaalla oli enemmän tähtiä kuin ikinä koskaan ja enemmän.
Saarella yövytään eräänlaisessa isossa monihuoneisessa modernihkossa autiotuvassa. Etusija on tutkijoilla ja muuta saavat paikan jos on säkä. Varasin kaksi sänkyä viiden hengen huoneesta noin 4 kk ennen matkaa.
Ennen saarelle tuloa pitää putsata tarkkaan kengät ja kirjallisesti vakuuttaa ettei tuo saarelle hiiriä, muurahaisia, siemeniä eikä mitään muutakaan haitallista. Kun löysin savottani taskusta ruskan kellastaman koivun lehden oli ensireaktio syödä se.
Auckland – portti eedeniin
Auckland on ruma ja kaunis kaupunki. Upeita puistoja ja viheralueita ja suurkaupungin rujoutta. Kukkia ja lintuja aivan valtavasti. Ihmiset ystävällisiä, avuliaita ja kamalan kivoja.
Retkieväitä on ostettu, toivottavasti ei kamalan pahoja. Kaasua on, olemme valmiita, retki voi alkaa. Viiden viikon reppureissu. Ihan vielä en ymmärrä, että se on totta.
Matka alkaa
Hong Kongiin laskeuduttiin harmaassa säässä, merellä oli jotain nostureita, en tiedä miksi
Tuijottelimme säätä ja korkeita taloja lentokentältä, kaupunki ei kutsunut luokseen.
Kahvi ja herkku kyllä kutsuivat. Kentällä sai myös vettä pulloihin automaatista ja suihkun – ilmaiseksi. Sivistynyttä.
Jo lentokoneessa täytimme maahantulokaavakkeen jossa kerroimme mm. tekemisistämme, missä ollaan oltu viimeisen kuukauden aikana, ollaanko käyty metsässä, paljonko meillä on rahaa ja mitä aiotaan tehdä ja miksi ja mitä ruokaa on mukana. Lentokentän passitarkastuksessa ystävällisesti vielä kerrattiin asiat. Passitarkastuksen jälkeen seurasi tullitarkastus. Koska teltta ei ollut ihan uusi se meni desinfiointiin, joka kesti vain 5 min. Kaikki teltan pussukat oli avattu, desifiointiaineen aromi leijui ilmassa ja mahdolliset pöpöt lienevät kuolleet. Saimme pitää energiapatukat, salmiakit, t-pussit ja ilmakuivatun hätäkahvin. Kaikesta syötävästä raportoimme huolella. Energiapatukka sanaa en tosin englanniksi keksinyt, mutta kaikki tapahtui rivakasti ja ystävällisesti.
Kohdemaan raha on kaunista
Kuljimme univeloissamme pitkin Aucklandin kaupunkin katuja ja ostimme kaasua retkikeittimeen. Retkeilykauppoja on paljon, erittäin hyvin varusteltuja. Melkein sekosimme merinovillaisiin t-paitoihin, olivat niin upeita. Päätettiin hamstrata kotimatkalla, 12 kg rinkan painona on ihan sopiva.
Jouluhössötystä on täälläkin
Pidän paljon tästä vaihtoehtoisesta joulupukkitarinasta
Hotelli on tuettu sisäpuolelta harjateräsristikoin, hyvä on tuossa villasukkien tuulettua.
Hyvän unen takaajaksi nautimme maukkaat lasilliset valkoviiniä
Kiitämme
– Aucklandin värikästä ja monikulttuurista katukuvaa, ja erittäin ystävällisiä ihmisiä kaikkialla
– todella hyvää ruokaa. Yhden elämäni parhaista salaateista söin eilen
– säätä! 20 on ihan hyvä, aurinko vähän kyllä häikäisee, ehkä ne aurinkolasit voisi kaivaa esiin rinkasta.
Opimme ehkä yhä paremmin ymmärtämään täällä puhuttua murretta.
Kroatian rannoilla, metsissä, vuorilla
Kroatia kutsui aurinkoon kesken lokakuun. Olin hyvä kulkea rantoja, metsiä, vuoria. Yksin en ollut, oli niin paljon lintuja, perhosia ja sudenkorentoja. Sain nilkkoihin rusketusraidat vaelluskenkien sukista.
Heinäkuun loppua elokuuta Kaldoaivissa
Kaldoaivi kutsui jälleen. Ajattomia viikkoja luonnossa samoillen, tunturikesää eläen. Onni.
Heinäkuista Kaldoaivia
Kävin Kaldoaivissa kulkemassa. Oli odottamattoman lämmintä ja juusto suli valuvaksi. Galddosjohkan kanjoni oli mahtava, kaikki tosin ei vielä kukkinut. Viimeisenä päivänä en enää jaksanut auringossa vaeltaa vaan jäin odottamaan viilenevää iltaa.
Ihana Örö
Örö on luotoihmisen paratiisi. Metsiä, paahteisia aukioita, merenrantoja, niittyjä, ketoja, kaikkea. Erinomainen telttailupaikka, paljon upeita teitä ja polkuja kulkea.
Saaristomerellä ja Smörskäret
Ystävä kutsui meidät viikonlopuksi saareen meren äärelle. Oli viikonloppu ennen juhannusta matkaa pohjoiseen. Saimme käydä kesässä ennen matkaa kevääsen. Oli huiman kaunista ja idyllistä ja ulkosaaristossa hyvin samankaltaista kuin pohjoisessa.
Juhannusviikko keväisessä Kaldoaivissa
Tunturissa oli vielä kevät juhannusviikolla. Vuosi sitten oli yli kymmenen kukkivaa kukkaa, nyt vain kaksi kun ruohokanukka ei ihan ehtinyt. Tunturissa koivuun ei ehtinyt lehti eikä vaivaiskoivuunkaan. Hautovia lintuja oli paljon, hautomarauhaa ei halunnut rikkoa, tämä aika ei ole paras patikointiin. Neljä-viisi ensimmäistä päivää taisi sataa suurinpiirtein tauotta ja lämmintä oli alle kolme astetta. Sää ei tosin häirinnyt tippaakaan.
Sinirinta lauloi iloisesti, urpiaisia tavattiin myös. Jälleennäkemisiin.
Islanti – kiehtova koillisosa
Melrakkasletta eli koillisosa Islantia on harvaanasuttu hevosten, lintujen ja lampaiden maa. Patikoimme rannoilla, ihastelimme jäämerta, lintuja, löysimme vanhoja turveasumuksia, kävelimme Hraunhafnartangin majakalle.
Ne olivat suulia, mutta en tajunnut
Merisirri katselee jäämeren aaltoja
Isä-pulmunen
Vanhojen turveasumusten raunioita
Merisirrejä oli ranta täysi ja kaikilla lapsia
Silmäruoho
Hyvin seurallinen hylje
Haahkoja on valtavasti
Rannoilla on ajopuuta useamman hirsitalon verran
Punajalkaviklot tuulen suojassa
Islannin pohjoisin majakka Hraunhafnartangi
Sitten siirryimme Langanesiin. Ihailimme etelänkiisloja, niiden munat ovat epäsymmetrisiä joten jos niitä tuuppaa, ne eivät kieri kauas vaan alkavat kiertää kehää. Käytönnöllistä noissa olosuhteissa.
Laivojen hylkyjä
Onneksi ei huimaa
Suulilla on siniset silmät, ne ovat pohjois-Atlantin suurimpia pesiviä lintuja. Ne pystyät sukeltamaan jopa 15 metrin syvyyteen. Naaras munii vain yhden munan, jota molemmat vanhemmat hautovat. Poikaset lähtevät muuttamaan uimalla, mutta ne oppivat lentämään runsaan viikon päästä.
Kun palasimme tältä patikoinnilta paikallinen puhdistuspalvelu nuoli autoa puhtaaksi mudasta!
Viehko villihevonen
Tämä näyttää sopivalta maisemalta, tähän jäämme yöksi
Islanti – viidettä päivää – Hljóðaklettar
Hljóðaklettar oli meille sattumalta löydetty helmi. Olimme mennä onnemme ohi, mutta onneksi islantilainen nuori mies vakuutti meidät. Polku kulki ensin joen laitaa. Joku kotkatyyppinen lekotteli vastamäessä, mutta siitä ei tullut kunnon kuvaa.
Näissä muodoissa mielikuvitus innostuu
Aivan kun joku olisi puhdistanut valtavalla painepesurilla.
Saimme kulkea koko ajan kahdestaan, ketään muita ihmisiä emme täällä nähneet.
Siitä on syöksynyt laavaa
Onkohan Gaudi käynyt täällä?
meneppä siihen mittatikuksi
Polku oli noin 6-7 km. Olisi mahdollista patikoida tällä päivien reittejä.
Taas mittatikkuna luolan edustalla. Juuri niinä olimme vakuuttuneita, että nämä ovat hienoimpia näkemiämme luolia ikinä. Toki on hienoja Sisiliassa ja Kuubassa. Mutta näiden kauniit kivimuodot!
Luolasta kuva ulospäin
uusi luola
ja taas uusi huima pinta. Todella hieno paikka, menisin uudelleen.
Northern Green Orchid
Katsoimme kartasta, että Dettifoss olisi kymmenisen mutakilometrin päässä, joten siis sinne.
Dettifossilla oli ihmisiä, joten päätimme, että me lähdemme Islannin koilliskulmaan, siellä ei ole kohteita eikä varmaankaan ihmisiä. Melrakkasletta kuulosti joltain syrjäiseltä, juuri sopivalta meille.
Islanti – neljäs päivä jatkuukin
No eihän se neljäs päivä vielä loppunutkaan…
Pysähdyimme meren rantaan tekemään ruokaa ja seura oli loistavaa, myrkylintuja lenteli vierestä ja alhaalla meressä uivat lunnit
Oli hyvä jatkaa matkaa.
Asbyrgi on syntynyt joko Odinin kahdeksanjalkaisen hevosen Sleipnirin kavionjäljestä kun he ylittivät valtamerta tai sitten 10000 vuotta sitten Vatnajökullista ryöpsähti kunnon vesimassa ja näin syntyi 3,5 km leveä ja noin kilometrin pitkä hevosenjalan muotoinen kanjoni. Islannissa ei kauan tarvitse olla ennen kuin alkaa tosissaan uskoa maahisiin ja yliluonnollisen, joten valitsen ensimmäisen selityksen.
Kävelimme koivumetsän läpi lammelle ihailemana kavionpainuman toista päätä. Siellä oli lähes harras tunnelma.
Tiedättehän te sen kolon, joka on kavion sisäpuolella, se on tietenkin tämä
Sitten lähdimme yöksi Hljóðaklettarin lähelle. Tie sinne vaikutti hetkittäin kynnetyltä pellolta. Nelivedolla liidimme mudan yli ja muta lensi kanssamme.
Hljóðaklettar on maaginen paikka, mutta siitä lisää huomenna.
Islanti – neljäs päivä
Myvattn on täynnä jänniä paikkoja:
Laavassa/maassa on jänniä halkeamia
Tällaisessa luolassa johon mahtuu helposti seisomaan,
on tietenkin ihana tunnelma ja lämmintä vettä.
Ulkopuolella voit nähdä miten maa on revennyt.
Tulivuori Kraflan joka purkautui viimeksi 1980-luvulla
Kylpylä, jossa oli maalämpösauna
Maisema on hyvin erilainen
Maasta nousee kuumaa höyryä
tai kuplii kuumaa savea
Sitten tuntui siltä, että on aika lähteä pois kohteista rauhaan meren rannalle. Lähdimme pohjoiseen kohti Húsavíkiä ja päädyimme valasmuseoon, joka on hyvin mielenkiintoinen, mutta järkyttävän tuoksuinen, koska siellä oli monien eri valaiden luurankoja ja sinivalaan hetuloita.
http://www.whalemuseum.is/
Tämä luuranko oli sinivalaan. Nuo karvat ovat niitä hetuloita. Grönlanninvalas voi elää 200 vuotiaaksi, sinivalaiden parittelusta voi siellä oppia kaikkea mielenkiintoista, ja tietää mitä tulee tehdä jos valas vahingossa rantautuu!
Islanti – kolmas päivä
Heräsimme auringonpaisteeseen ja tyyneen säähän. Hevoset torkkuivat muutaman metrin päässä. Idyllistä. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti itää. Ajelimme hiekkateitä pitkin ja pysähtelimme ihmettelemään. Uusia ihania kukkia näimme tänäänkin! Kävimme vanhassa kauniissa pienessä kirkossa, joka oli turpeen sisällä. Pysähdyimme ihailemaan isoa koskea.
Otimme tänäkin päivänä juomaveden purosta, vain jäätiköiltä tulevista sameista”tuhkavesistä” emme juoneet. Taukopaikkoja löytyi hyvin, ja osa pöytäryhmistä oli joko metsissä, kaivettu hieman maahan tai suojaseinillä varustettu tuulensuojaksi. Hyvä oli tehdä ruokaa.
Unohdin kertoa eiliseltä, että tutustuimme islantilaisiin uimahalleihin/kylpylöihin. Hvammastangissa oli ulkouimahalli, sisällä peseydytään rikintuoksuisessa lämpimässä vedessä ja sitten mennään ulos joko uimaan 37 asteisessa vedessä (ei pysty pitkään) tai lillumaan joko 39 tai 40 asteisissa poresissa. Ulkona oli 14 astetta ja pieni kylmä tuulenvire jäämereltä, kontrasti oli hieno. Kokemus oli totaalisen rentouttava – ja hinta on sopuisa 3,5 euroa.
Ajelimme kohti Myvattnia, teimme metsä/järvenrantaretken. Oli paljon pieniä lintuja, kirvisiä, kottaraisia ja rastaita sekä vesilintuja kuten esim mustakurkku-uikkuja (oikeasti). Metsä oli hyvin rehevää, väinönputkea kasvaa paljon, kukkia oli paljon mm. talvikkeja, orvokkeja, sinivaltteja.
Tutuistuimme myös Dimmuborgiriin. Jos olisin tajunnut, että siellä voi nähdä tunturihaukan olisin ollut hieman kiinnostuneempi niistä linnuista enkä huimista laavamuodostelmista. Maahiset tulivat todella lähelle.
http://www.edgeofthearctic.is/places-to-see/dimmuborgir/
Päätimme kokeilla leirintäalueyöpymistä. Ensimmäisellä oli liikaa ihmisiä, mutta toiselta löysimme rauhallisen paikan järvinäköalalla.
Islanti – toinen päivä
Herättyämme meren rannalla lähdimme reippaasti kohti vuoristoa ja F-tielle, joita ajetaan nelivedoilla. Pysähdyimme kuvaamaan kukkia ja luolia. Kukkahullu höperöityi tuntemattomista kukista.
Aluksi kuvasimme kaikki putoukset, sitten ymmärsimme, että emme vaan voi.
Tulivuoret ovat kauniita
ja vuoristo
Mutta tuollahan on luola/repeämä
Repeämän katto sisältä
ja lisää luolia ja lisää kukkia ja
ja lisää tulivuoria
ja ymmärsimme, että tämä matka ei etene. Noh, viimein se jäätikkö
ja railoja.
Lounaspaikalla oli noin 450 metrin korkeudessa täysin tyyntä ja 17 astetta lämmintä. Täysin epätodellista.
Sitten näimme lisää outoja kukkia ja kiirunan ja sen 6-7 lasta ja mietin vakavasti onkohan tällaiset tunnemyrskyt hyväksi näin vanhalle ihmiselle.
J seisoo jonkun laavatunnelin päällä
❤
Ajoimme alas meren rantaan ja näimme tuhansia tiiroja, satoja vesipääskylapsia, lokkeja, haahkoja ja joutsenia.
Kolusimme länsirantaa ja näimme pikkukajavia, etelänkiisloja, oranssin majakan, lisää lokkeja, karikukon, vanhan viikinkiasumuksen jäljet, kaivetun kaivon ja mitähän vielä.
Mutta siten oli vaan pakko lähteä kohti itää
Päädyimme yöksi kedolle hevoshaan viereen.
Islanti – ensimmäinen päivä
Keflavikiin saavuimme heti heinäkuisena aamupäivänä. Olimme saaneet Matilta lainaan ison Islannin kartan, jonka olimme kopioineet ja muovittaneet. Karttaan olimme merkinneet keltaisella yliviivaustussilla ja lyijykynällä mielenkiintoisia kohteita. Olimme tehneet reittisuunnitelman, josta tosin olimme parhaimmillaan neljä päivää myöhässä, mutta nyt siis eletään sitä ensimmäistä päivää.
Heti ensi töiksemme ajoimme Rämön Islanti-oppaan viisastamina Bonus -kauppaan ja ostimme kaikkea tarpeellista mm. chia-kasvispihvejä, jotka olivat kyllä hyviä ja edullisia ja terveellisiä.
Sen jälkeen ostimme kaasua ja kylmälaukun autonvuokraajan piikkiin paikallisesta urheilukaupasta Ellingsenistä Reykjavikista. Hakkurin eli invertterin (vaihtosähköä tuottamaan 12 voltista 230 volttin tietokonetta ja kameran laturia varten) haimme viereisestä kaupasta, senkin autonvuokraajan piikkiin. Ja sitten olikin kaikki valmista ja seikkailu voisi alkaa. Lähdimme kiertämään Islantia myötäpäivään, sillä näin emme niin herkästi tippuisi autolla mereen.
Ensimmäinen tunne oli hämmästys. Täällä ei voi olla näin neonvihreää, täällä ei voi olla näin paljon lampaita ja hevosia ja kukkia. Täällä ei voi olla näin kaunista ja erilaista. Alusta on hyvin vähän kuvia, me vain katselimme.
Ensimmäinen kohde oli Snæfellsnes eli niemimaa, kansallispuisto ja jäätikkö. Islannissa muuten kannattaa katsoa google mapsista missä on ja kopioida se kohde sitten. Ihan turha on ajatella, että osaisi kirjoittaa kohteet oikein.
Leiriydyimme pitkälle keltaisen hiekan rannalle. Tiirat olivat ärhäkkiä, kuoveja oli paljon kuten lokkeja, maa kangasajuruohosta läikikkään pinkki. Paljon vilukkoja, keltanoja, vehreää, sammalia, ruoholaukkaa..
Juhannusviikolla Kaldoaivissa
Kesä oli edennyt yllättävän pitkälle tänä vuonna Kaldoaivissa, jo kymmenisen päivää ennen juhannusta tunturissa oli koivussa lehti. Kukkasia oli paljon ja lintujen liverrys jatkuvaa. Kesäinen ihmemaa.
Mieli lepäsi. Voimat palautuivat.
ja lopuksi kesäinen puro
Heinäkuussa Kaldoaivissa
Olin heinäkuussa yksin Kaldoaivissa. Ihana rauha ja oma tahti. Hidasta hyvää elämää.
Kuvat myös täällä
https://goo.gl/photos/CP6tw4NfnGSnyzpA9
Islanti – lintuja päiväretkiltä
Päiväretkillä Islannissa törmää väistämättä lintuihin! Haahkoja, joutsenia, hanhia, kottaraisia, lokkeja, lunneja ja tiiroja on valtavasti. Oikeasti olen liian hidas ja liian hätäinen (en ikinä odota, että lintu palaa) lintukuvaukseen ja etenkin tietämätön (101 kuvaa haahkasta ja joka kerta innostun! Kottaraisesta ja rastaasta on 50 kuvaa ja västäräkki saattaa ilmestyä ihmeenä), mutta onneksi minulla on lähipiirissä ystäviä ja tietäjä. Kiitos etenkin lintuguru Hannulle!
Googlen kuvat teki matkaan liittyvistä kännykän kuvista ja videoista koosteen, joka nähtävissä täällä
Islannista kukkia
Islanti on kukkahullun paratiisi! Heinäkuun lopussa kukki valtavasti kukkia, osa oli jo kukkinut. Tässä ei tietenkään ole kaikkia luonnossa nähtyjä kukkalajeja, mutta suurinpiirtein ne, jotka eivät ole aivan tavallisia, jotka muistin kuvata ja joista ei tullut suttua.
Jos tunnistat jonkun jota en ole osannut nimetä, kerrothan.
Uusi Outa on ilmestynyt
outa.fi - yhteinen retkeilylehti
Marian muistikirja 